Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hirveän onneton olo:'(
28.05.2014 |
Työasiat mättää ja pahasti, vuosikymmenen pätkätyötausta takana ja vaikka nyt lisäkouluttautunut niin siltikin ylihuomenna alkaa, taas, työttömyys. Minä en ole koskaan kokenut esim palkallista kesälomaa, lomarahoja, pysyvän työpaikan etuja tms.
Lisäksi parisuhde mättää, tai siis sitä ei ole ja ihan avioliitossa olen ja elän.
Ei jaksaisi, mitä järkeä tässä missään enää on, lapsetkin muutaman vuoden päästä täysi-ikäisiä, joutaisin kuolla.
Kommentit (8)
Sori, olin liian hätäinen ja peukutin ap:tä ennen kuin luin viimeisen lauseen. Halusin vaan tsempata. Et jouda kuolla.
Minäkin olen pätkäillyt koko elämäni (vaikka olen parhaani yrittänyt -näköjään se ei riitä ja sen toteminenkin saa itseni tuntemaan entistäkin vähäpätöisemmältä), nykyään yrittäjänä, mutta menee päin pyllyä. Mieheni on kärsinyt vuosikausia masennuksesta ja alan olla todella kypsä tähän yh:na oloon parisuhteessa -on tullut otettua henkisesti etäisyyttä ettei hänen mielialansa vetäisi minuakin syövereihin, mutta eipä jää parisuhteesta paljoa jäljelle. Joten ymmärrän ap sinua. Muista kuitenkin, että olemme paljon enemmän kuin työ, palkka tai muu nykyään niin merkittävään asemaan nostettu ulkoinen asia.
Koen myös itseni välillä luuseriksi, mutta sitten keskityn taas niihin oikeasti merkitseviin asioihin; ihanat lapset, terveys ja oma 'henkisyys'. Henkisyydellä tarkoitan sitä, että pidän mieleni virkeänä älyllisesti lukemalla, valokuvaamalla, katsomalla hyviä elokuvia etc. Elämässä on oikeasti paljon nautittavia asioita vaikka tuntisikin keikkuvansa yhteiskunnan jäsenenä siellä hyväksytyn ja väheksytyn rajamailla.
Tsemppiä meille 'ei-menestyjille'! On ennemminkin yhteiskunnan heikkous, ei meidän, jos emme koe olevamme osa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Runsaasti voimia aloittajalle ja muillekin!
Kiitos teille 1 ja 2, kauniisti puhutte ja totta, mutta siltikin tuntuu etten jaksaisi enää. Tämä syyllisyyskin mikä kalvaa siitä etten "tuo rahaa taloon" meinaa tukehduttaa.
ap
Niin ja 4 tietty myös sulle kiitos!
ap
Et ole yksin tilanteessasi. Minäkin, akateeminen ns.menestyjä, teen hanttihomman pätkää, fyysisiä sairauksia on tullut ja aviomies on kyllästynyt minuun. Lapset porskuttaa sentään. Mitään en jaksa harrastaa enkä ketään tavata. Miten elämästäni tuli näin alakuloista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki jokin sellainen harrastus, jossa tapaat säännöllisesti muita ihmisiä. Käy luonnossa kävelyllä päivittäin, vaikka väkisin jos ei millään huvittaisi. Jatka tätä useampi kuukausi ja erittäin todennäköisesti ahdistus alkaa helpottamaan. Vaikka lapsesi ovat kohta täysikäisiä, niin he tarvitsevat sinua silti koko loppuelämäsi ajan. Et todellakaan joutaisi kuolla.
Alue: Aihe vapaa
Älä ystävä kallis tuollaisia ajattele.
Olisiko sinulla ketään ystävää, jolle voisit soittaa ja jutella?
Jokaiselle tulee tuollaisia epätoivon hetkiä, mutta tärkeää on osata taito nousta niistä ylös.
Mikä parisuhteessasi mättää? Voisitteko yrittää miehen kanssa vielä? Meillä on ollut miehen kanssa myös välillä hyvin huonoja vaiheita, mutta yhdessä on sinnitelty silti kohta 30 vuotta ja parisuhdeterapiasta oli paljon apua. Suostuisiko mies siihen?
Sinulla on nyt hauras elämänvaihe, kun lapset eivät "tarvitse" sinua samalla lailla kuin ennen ja tuntuu, ettei työnantaja tai mieskään arvosta. Mutta SINUN pitää opetella itse arvostamaan itseäsi! Itsetunto syntyy meistä, ei muista. Ja oikeasti olet varmasti lapsillesikin tärkeä, vaikka he omatoimisia ovatkin.
Keskity elämään nyt päivä kerrallaan ja silitä henkisesti itseäsi lämpimästi. Sinulla on nyt kriisi, mutta se menee ohitse, muista se.