Avioero ja hääkimppu jne..

Enpä ole kyllä kimppua säilyttänyt häiden jälkeen. 

Ei nyt hirveästi mitään yhteistä krääsää ole mikä muistuttaisi. En siis polttaisi lipastoa vaikka se yhdessä kasattiinkin.

Valokuvat tosiaan laatikkoon muistoon.

Ap jatkaa.

En tarkoita mitään huonekalujen tai sellaisten "tuhoamista" :) Vaan juuri kuvien ja meillä otettiin kimppu talteen. Lähinnä mietin lasten osalta asiaa, kun he tottuneet elämään, että nämä esillä.

Valokuvat helppo selittää, että tallessa ja heille laitettu omat omiin huoneisiin, mutta tuota kimppua pohdin.. vai veisikö sen ullakolle alkuunsa roskakatoksen sijaan..

Kimppu roskikseen, sitä on ihan turhaa säliöä :) Mutta sun pitää tehdä kuten susta hyvältä tuntuu.

Luulen että se kimppu on sinulle tärkeämpi kuin lapsille. Ota siitä kuva itsellesi muistoksi ja heitä roskikseen. Se on kuivunut kuten rakkautenne.

Kimppu roskiin ja kuvat talteen. Ei kai lapsilla sentään ole teidän hääkuvianne huoneissaan? Jos lapset tahtovat kuvia vanhemmista huoneisiinsa niin mikäs siinä, mutta kuvaksi joku neutraali.

Lasten on erittäin tärkeä tottua siihen, että nyt on eri aika. Ja sitten kannattaa miettiä miten niitä lapsia kasvattaa, ei ole ihan tervettä opettaa lapselle, että tämä tässä on isin ja äidin hääkimppu ja se on tosi tärkeä. Se oli tärkeä sinulle, mutta lapsiisi se ei liity, erityisesti jos heitä ei ollut häiden aikaan vielä edes olemassa.

En minäkään usko, että lapset osaavat sinun hääkimppuasi arvostaa/kaivata. Eli pois vaan, ellet nyt jostain syystä itse halua sitä säilyttää.

Jemmaa se kimppu johonkin varastoon. Joskus vanhana mummona sitä voi olla taas ihan kiva katsella ja muistella niitä aikoja. 

Minullakin on vanhempieni hääkuva, eikä siinä ole minusta mitään väärää. Kaiken sen ikävän jälkeen, mitä liiton loppuvuosina tapahtui, on minulle tärkeää muistaa että lapsuus oli kuitenkin onnellinen, onnellisessa perheessä, ja kerran isäni ja äitini rakastivat toisiaan. Tavallaan se on myös jokapäiväinen muistutus siitä, että omaan parisuhteeseen ja kommunikaatioon pitää panostaa ja olla valmis joustamaan. 

Pienille erolapsille on luonnollista toivoa, että isä ja äiti palaisivat yhteen. Minusta sitä tunnetta ei kuulu tukahduttaa joskaan ei rohkaistakaan.