Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaupunkilais perheet yleensä tekee, esim. mitä harrastavat?
28.05.2014 |
Asun perheeni kanssa maalla, koen tämän rauha ja oman tilan olevan oikea lottovoitto! Muksut saa puuhata päiväkäudet pihalla, yhtään valittavaa naapuria ei ole. Helppo ostaa lapsille esim. lastenmönkijä kun on tilaa missä ajaa. Veikaan et esim. kerrostalossa olisi ihan varmasti joku joka näkis vaivaa jos pihalla joku mönkijällä ajelis. Mukava pitää eläimiä, on kissaa, koiraa, lammasta ja ponia. Mikäs sen mukavempaa kun lähteä lenkille samalla taluttaa ponia jonka selässä lapsi ratsastaa. Pojat ovat ihan tohkeissaan kun pääsevät esim. heinätöiden aikaan traktorin kyytiin pelolle. Kesän aikana käydään huvipustoissa ja eläintarhoissa, Näin tekee tietty kaupunkilaisetkin kun tälläset mukavuudet yleensä on kaupungeissa. En ole yli kymmeneen vuoteen käynyt ratsastuskouluissa ratsastamassa, olin ihan järkyttynyt kun kuulin mitä tunnit makssaa. 20e tunti on kuulemma edullinen. Meillä tyttö ratsastaa n. 5 kertaa viikossa se siis tekis kuukaudessa ratsastuskoulussa n.400e! ihan tolkuton summa. En kiellä etteikö omiin eläimiin menis rahaa muuta ei todelakaan mene 400e kuussa. Ilmasina harrastuksian meill on myös pesäpallo, (tietty räpylät ja mailat on ostettu), kylän vanhempien kesken sovittu tiettyt päivät viikosta jolloin mennään läheiselle vanhalle hiekkamontulle pelaamaan, siis lapset pelaa ja me vanhemmat pidämme huolen ettei mitään satu. Ilmasta lystiä ja kaikilla on kivaa. Olen ymmärtänyt et kaupungeissa myös tälläiset harrasukset maksavat? Joten mielenkiinosta kysynkin mitkä harrastukset kaupungeissa on ilmasia? Aloin tälläistä asiaa miettimään kun pihaan poikkesi mökkiläisiä jokta kyselivtä saisivatko hetken katsella eläimiä kun eivät olleet nähneet kun kuvissa! :D Kerroin heille myös mahdollisuudesta tulla pelaamaan pesistä, olivat ihan ihmeisään että pääsevätkö oikeesti ilmaseks pelaamaan :)
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:16"]
Empä juurikaan ole perehty mitä mahtavat tehdä. Tietysti tiedän että jotku pelaa jääkiekkoo, jotku jalkapalloo jotkut käy tansimassa jne. pointti olikin että mit ilmasii harrastuksii on. Nää edellä mainitut maksavat ihan mukavasti Ap.
[/quote]
No totta kai ohjatut harrastukset maksavat. Aivan yhtä lailla kaupungissa voivat lapset keskenään pelata ja leikkiä pihoilla ja puistoissa. Kavereita ainakin riittää, toisin kuin usein maalla, nimim. kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungissa pystyy vain varakkaat harrastamaan. Lisäksi tarvitaan oma auto kuljettamista varten. Jos useampia lapsia, maksaa harrasteet valtavasti.
Me vähävaraiset käydään lenkillä, ilmaiskonserteissa ja järvessä uimassa.
ai että pyöräily on harrastus :D eiköhän se oli ihan arkipäivän liikuntaa lapsille. Itsekkin maala kasvaneena on pakko todeta "maalla on mukavaa". tää kaupunki elämä on kyl kieltämättä aika turhauttavaa. onhan tääl kivoja kauppoja ja kaikki lähellä, siihen se sitten jääkin
Maalla voi harrastaa yhdessä vaikkapa puutarhan hoitoa. Istutamme puitten taimia, kalastamme jne. Sanaa harrastus voi käyttää aika laajalti vai onko se vain ohjattua toimintaa? Itse luen, lenkkeilen ja käyn teatterissa.
Lukemista, lenkkeilyä, koululla on erilaisia liikuntakerhoja.
Sinun tulkintasi mukaan ilmaisia, eli ostetaan vain harrastusvälineitä ja maksetaan niitten ylläpito on vaikka mitä, koska jos ei omista vaan maksaa "vuokraa", tähän kategoriaan menevät kaikki harrastukset. Myös se ratsastus. Ei hevosen ostaminen ja ylläpito ole ilmaista käsittääkseni. Meillä on esim. kiratansoitto, bändiharkat, kuntosali, leffat, partio, skeittaus, golf, lätkä, muodostelmaluistelu, uinti, jalkapallo, parkour, tanssi, judo, kuvataidekoulu, koripallo. Keksi itse lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tosi monella työkaverilla on hevosia. Asun Helsingissä.
Kaikki Suomen kaupungit on metsien vierellä, eri asia jos puhuttaisi New Yorkista tai Tokiosta.
No, meidän kaupunkilaislapset harrastaa lumilautailua, cheerleadingiä, kuvaamataiteita, jazztanssia. Sekä pyöräilevät lähes joka paikkaan, tai rullalautailevat. Ai niin, uimarantakin on fillarointimatkan päässä, siellä käydään kesällä päivittäin. Ratsastamassakin kävivät pienempinä, tallille 10 kilsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuuko se iPadeistä että ihmiset ei enää osaa kappalejakoa? Vai siitä, kun kirjoitetaan "älypuhelimella"? Onko se puhelin siis niin älykäs, että se päättää tärvellä kirjoittajan ajatuksenkulun ja -jäsennyksen?
Vastaan siihen mitä jaksoin lukea. Asun miehen, kolmen lapsen ja kahden kissan kanssa kerrostalossa Helsingissä. Meillä on tosi kivat naapurit, joiden lasten kanssa meidän lapsemme präidäävät ja harrastavat. Lähellä asuvat ihmiset eivät siis ole meille kauhistus, vaan elämää rikastava seikka.
Meillä ei ole ajokortteja, autoa eikä mönkijääkään. Mä en ole vielä oivaltanut mönkijän suurenmoisuutta lapsen elämänlaatua kohentavana asiana.
Yksi lapsista pelaa fudista, yksi on sirkuskoulussa, yksi soittaa. Nämä ns. "ohjattuja harrastuksia", jotka kaikki helppojen kulkuyhteyksien päässä kotoa. Kaikki lukee, ovat kirjaston suurkuluttajia, harrastavat elokuvia, piirtävät ja maalaavat, uivat, fillaroivat, retkeilevät lähimetsissä. Noita tekevät joko meidän vanhempien tai kavereiden kanssa. Roikkuvat kauppakeskuksessa. Pelaavat pelejä tietokoneella. Kyllästyvät, rähjäävät ja tappelevat välillä.
Mökillä lapset edelleen mm. lukevat, uivat, fillaroivat ja piirtävät, minkä lisäksi kalastavat, marjastavat, sienestävät, kyllästyvät, tutkivat esim. muurahaisia ja tekevät muita luontohavaintoja. Maallakaan meidän lapsiparoilla ei ole mönkijää, siellä ei ole telkkaria ja vain pieni matkaradio. Vedet kannetaan sisään ja ulos, mutta sähköt sentään on.
Sekä kaupungissa että maalla lapset auttavat meitä vanhempia arjen askareissa. Lapsia on kolme, iältään 14–9-vuotiaita.
Sekä minä että mies ollaan asuttu koko ikämme kaupungissa ja asutaan edelleen, jotan mitähän kaikkea tässä on vuosien varrella tullut harrastettua jos kaikki perheenjäsenet lasketaan...
-lenkkeilyä, judoa, uimista (hallissa ja rannalla), sulkapalloa (hallissa vuorolla ja ilmaiseksi muualla), tanssia, jumppaa, kuntosalia (kisahallin taksa tais olla 3 e per kerta jos kertalippuja ostaa), pyöräilyä (muutakin kuin koulu-/työmatkoja), ultimatea, petankkia, akrobatiaa, laskettelua
-lintuja, luontoa ylipäänsä (ooh, kaupungissakin on jopa metsää ja peltoja ja kaupungin ulkopuolelle pääsee ihan julkisillakin, ajatella!)
-maalausta ja piirtämistä (kotona ja tunneilla), valokuvausta, lukemista, elokuvia, soitettu kitaraa, pianoa ja syntikkaa, käyty ahkerasti taide- yms. näyttelyissä (osaan pääsee ilmaiseksi kerran viikossa tiettyyn aikaan), keikkoja ja konsertteja (näitäkin on ilmaisia)
LIsättäkään vielä että kavereissa on esim. innokkaita kalamiehiä, sukeltajia ja veneilijöitä, ratsastajiakin muutama. Eli kyllä kaupungissa tekemistä ja harrastusmahdollisuuksia löytyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 11:58"]Mä en ole vielä oivaltanut mönkijän suurenmoisuutta lapsen elämänlaatua kohentavana asiana.
Lapsia on kolme, iältään 14–9-vuotiaita. [/quote]
Nokun eivät vielä saa ajaa moisella. Tai sitten se kohottaa elämänlaatua, kun uskaltaa tehdä laittomuuksia ilman poliisin pelkoa. Ei taida maalla enää maijaa taikka nimismiestä näkyä.
Lapsuuden kaupungissa eläneenä en juurikaan harrastanut mitään maksullista. Kaverilla oli hevonen, kävin tallilla ja autoin siellä, niin sain ratsastaa ilmaiseksi. Tallin omistajalla oli myös poni jolla sain ratsastaa vapaasti. Talli oli kaupungin laidalla, ei missään kaukana, pyöräiltiin sinne. Tallin vintille tehtiin oma "kerhotila", jossa syötiin eväitä ja luettiin heppalehtiä.
Pyöräiltiin uimaan, pelattiin ja leikittiin kavereiden kanssa (kyllä, myös kaupungissa on pihoja, puistoja, urheilukenttiä, koulujen pihoja ym. alueita joilla on tilaa olla), käytiin kirjastossa ja uimahallissa. Kavereita oli paljon. Metsälänttejähän Suomessa on joka puolella, me rakennettiin majoja.
Asutaan nykyään maalla, eikä täällä sen enempää tekemistä ole. Kotieläimiä tosiaan voi pitää ja lapset tykkää olla traktorin kyydissä, mutta kavereita on vähän ja kaikkialle on pitkä matka, jos haluaa muuta kuin olla omalla perheellä kotipihassa tai lähimetsissä niin täytyy aina kuskata ja sopia aikatauluista. Kaupungissa sai mennä pihaan tai lähimpään leikkipustoon, ja melkein aina siellä oli muitakin, tai oli lyhyt matka mennä soittamaan kaverin ovikelloa :)
Minusta sekä maalla että kaupungissa on mukava asua, kummassakin puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole perehtynyt muuhun kun pienten lasten ilmaisiin harrastuksiin. Toisinaan on sirkusrataa puistossa, muskaria ja askartelua joka viikko ja kerhopaikan voi saada ilmaiseksi. On myös olemassa ilmaisia kotieläinpihoja joista löytyy vaikka mitä, tällainen on esimerkiksi lahden launeella. On myös kirjaston loruleikki tuntia sun muuta. Ei tosiaan jää ykspuoliseks ainakaan helsingissä asuville.
Meiltä löytyy kaikki nuo 500m säteeltä (paitsi kotieläinpuisto) ja viellä ilmainen puistoruokailu ja uima allas.
23 vastaa viellä, että 1km säteellä löytyy myös metsä ja sieltä palsta josta voi vuokrata oman paikan, jossa voi sitten niitä kasveja yms. Kasvattaa. Helsingistä löytyy myös kalastuspaikkoja ja yleinen liikenne on rattaiden kanssa ilmaista.
Väitän, että halvemmalla kaupungissa harrastaa, kun ei mene niihin matkoihinkaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23 vastaa viellä, että 1km säteellä löytyy myös metsä ja sieltä palsta josta voi vuokrata oman paikan, jossa voi sitten niitä kasveja yms. Kasvattaa. Helsingistä löytyy myös kalastuspaikkoja ja yleinen liikenne on rattaiden kanssa ilmaista.
Väitän, että halvemmalla kaupungissa harrastaa, kun ei mene niihin matkoihinkaan mitään.
Kaupungissa on kavereita, kirjastoja, kerhoja, leikkipuistoja, iso ratsastushalli miltei keskellä stadia, Keskuspuisto, jossa nähty ketuista jäniksiin, pienellä maksulla tai ihan ilmaiseksi pääsee lähisaariin retkeilemään ja uimaan, Korkeasaaressa näkee eksoottisempiakin elukoita.
Pilkille pääsee talvella ja silloilta näkyvät kalastelevan.
Autoa ei tarvita ainakaan pääkaupungissa, puhumattakaan mönkijästä. Metrolla, ratikalla, bussilla, pyörällä ja jalan pääsee joka paikkaan.
Meillä tykätään musiikista ja Musiikkitalo sekä Ooppera ovat kävelymatkan päässä. Taide-ja tiedemuseoita on joka makuun.
Hyviä kahviloita ja erinomaista ruokaa saa joka kaupunginosasta. Hallista ja torilta haetaan vihannekset, kalat ja kukat.
Mökillä vietämme muutaman viikon kesäisin, vaikka teinejä ei tahdo saada millään mukaan, ainakaan pidemmäksi aikaa.
Landellakin on kivaa (kesällä), mutta koko vuotta en siellä viihtyisi. Liian vähän elämää ympärillä.
Meidän lapset vaan itkee sitä etteivät saa asua maalla. :(
Jos pitäs valita kummas asuu, minä muuttasin kyllä maalle. onhan maalla monta erinlaista mahdolisuutta kuin kaupungissa. minä ainakin rakastan ratsastusta. mikään ei vedä vertoja oman mielen mukaan ratsastamiselle. siihen hevoseenki tulee aivan erinlainen side kun on oma ja itse hoitaa. itse tykkään ratsastaa pitkiä maastolenkkejä. ratsastuskouluissa nää on aika vaiketa sopia. hyvä jos pääsee 2h maastoo, silloinkin se on ohjattua. hevoset täysin automaatisia ja työhönsä kyllästyneitä. Uskon myös maalais lasten olevan onnelisempia. mutta miksä siinä jos haluu elä asfaltti viidakos saasteiden keskellä. Heti kun koulut on loppu muutan maalle ja olen siellä erittäin onnelisena :)
Ap kysyy siis lapsen ilmaisista, ei ohjatuista harrastuksista. Tällainen allerginen entinen maadeudulla asuva vastaa myös muiden naapureiden puolesta, koska oma perhe ei todellakaan harrasta näitä kaikkia esim. ikänsä puolesta:
marjastusta, sienestystä, vaellusta metsissä, uimista uimarannoilla, hiihtoa, lumikengillä kävelyä, luistelua kentillä ja luonnon jäillä(välinevuokraamoista saa lähes ilmaiseksi tai jopa ilmaiseksi (lapset) vuokrata välineitä), ohjatusti keran viikossa ilmaiseksi on perhesuunnistuksia, ilmaiseksi saa pelata kentillä jääkiekkoa, jalkapalloa, pesäpalloa, nelimaalia (huom. se välinevarasto, josta saa palloja ja niitä pesäpallovarusteita lapsille vuokratuksi ilmaiseksi), koripalloa, lentopalloa, jopa on tenniskenttiä, joita saa ilmaiseksi vuokrata. On lenkkipolkua, on kävelyreittejä, on maastopyöräilyreitti, on ilmaiset skeittipaikat, ilmainen frisbeekenttä, ilmainen kiipeilyseinä.
Kerran viikossa ilmaista sisäliikuntapaikka, jossa myös pomppulinna, useita leikkipaikkoja, perhekerhoja, perhekahviloita, joissa on ilmaiseksi askartelua, muskaria, sirkustelua. Kirjastoissa ympäri kaupunkia on ilmaisia satutunteja, pelikonsoleja, ilmaisia lasten leffoja, jopa ilmaisia teatteriesityksiä. Lisäksi kaupungissa on ilmaisia lastenkonsertteja.
Nuoret pääsevät maksullisille harastetunneille (noin 20€ vuosi koko maksu) ja sillä noin 20€ voi valita vaikka 10 erilaista liikuntamuotoa tuohon vuosimaksun hintaan... eli aika halpaa on, vaikkakaan ei toki ihan ilmaista.
Tämä kaikki edellämainittu on 2-3 km. säteellä omasta kodistamme. Kannattaa huomata, että jokaiseen paikkaan on katuvalot ja turvallinen reitti, jota pitkin voi pienikin lapsi pyöräillä, kävellä tai vaunutella tai sitten voi ottaa paikallisliineteen kulkuneuvon. Maalla kun ei jalkakäytäviä, katuvaloja puhumattakaan niistä busseista.
No vaikka tuo pesis, tuossa oman koulun kentällä pelaavat, koulu lainaa vielä välineetkin. Tämä Espoossa. Itse en ole käynyt, pelasin pesistä aivan riittävästi kouluaikoina (ja ilmaiseksi ja Helsingissä), typerin peli mitä tiedän. No lentopallo on yhtä typerää, sitäkin pääsi pelaamaan 12 vuotta ihan "riittävästi".
No, meidän perheessä lapset harrastavat mm judoa ja jalkapalloa. Lisäksi pyöräilevät, varsinkin nuorempi eli 11v, jopa 3-4h/pvässä.
Yhdessä käymm mm uimassa, pelaamassa minigolfia, kävelyretkillä mm metsissä lintuja kuunnellen ja havainnoiden (nuorempi tunnistaa lähemmäs 100 lintulajia luonnossa, ulkonöltä ja äänestä), keilaamassa.