Mitä järkeä on elämässäni?

Olen jo lapsena miettinyt elämän tarkoitusta ja vanhempana juuri sitä, että eihän tässä ole mitään järkeä eikä tarkoitusta. Nykyään ajattelen, että kunkin ihmisen pitäisi itse keksiä elämälleen tarkoitus!

Meillä jokaisella on omat lähtökohtamme elämäämme - toisilla hyvät, ja toisilla hyvin huonot ja monilla siltä väliltä. Uskon, että entiset elämämme ja luomamme hyvä tai paha karma aiheuttavat ne lähtökohdat ja samoin myös tietyt tapahtumat ja ihmissuhteet, jotka joudumme väistämättä kokemaan. Siis ne ovat sen ansaitsemamme karman mukaan meille "langenneet" tähän elämään opiksi ja ohjenuoraksi elämän tielle.

Jokaisella on omanlaisensa luonne ja terveys ja lahjat ja ulkoinen olemus ja persoonallisuus jne., jotka ovat myös niitä entisen elämän teoista ja ajatuksistakin syntyneitä. Joku kaunis ihminen, joka jatkuvasti haukkuu muita rumaksi, saa ihan varmasti syntyä jossain tulevassa elämässään rumaksi ja ihan varmasti hän saa kokea, kuinka häntä siitä haukutaan. Ei siis kannata kohdella toisia huonosti millään saralla - vielä ei ole myöhäistä pyytää anteeksi.

Ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki vähäemmän viehättävät ovat olleet entisissä elämissä toisia haukkuvia, vaan emme voi tietää, miksi kukin on valinnut tähän elämään tietyt vanhemmat ja perintötekijät - joku tarkoitus kaikella on ja ne selviävät vasta kuolemamme jälkeen.

Ajattelen, että kullekin on annettu kutakin elämää kohti tietyt tavoitteet ja karmanläksyt - sellaiset tietyt elämän raamit ja niiden sisällä sitten toimimme vapaan tahtomme mukaan - teemme hyvää tai pahaa tai siltä väliltä jotain. Ole viisas ja pyri  ajattelemaan ja tekemään hyvää itseäsi ja toisia kohtaan.

Jokaisen tehtävä on itse luoda elämälleen tarkoitus niillä eväillä, jotka hän on saanut. Ei  kannata hankkia enempää huonoa karmaa, siitä seuraa vain seuraavan tai tämän nykyisen elämän vaikeudet - syyn ja seurauksen laki toimii todellakin.

Voimme toteuttaa ja luoda sellaisen elämän kuin haluamme tietyin rajoittein. Jalaton ei kai voi voittaa pikajuoksukilpailua, mutta hän voi voittaa jotain muuta, jos voittaminen hänelle on tärkeää. Voittaminen voi olla hänelle tärkeää tiettyjen kokemusten saamiseksi, joista hän ehkä viisastuu tai tapaa ihmisiä, joita hänen on tavattava jne.

Itselleni kenenkään voittaminen ei ole ollut tässä elämässäni tärkeää - itseni korkeintaan - eikä sekään niin kovin tärkeää, vaan tärkeintä on rakkaus ja armeilaisuus. Ei kannata tuomita ketään, kun emme voi tietää, miksi kukin on kullakin tiellä ja mitä asioita hän on täällä kokemassa ja miksi.

Kannattaa olla hyvä toisille ja itselle. Kannattaa tehdä mukavia asioita siinä määrin kuin pystyy. Kannattaa kuunnella sisintään, mikä houkuttaa toimimaan tai vain olemaan ja nauttimaan. Onko se taide, musiikki, urheilu, hyväntekeväisyys, työ, perhe jne., jne.

Kun on hankkinut lapsia, niin sitä on turha katua, sillä on varmaa, että lapsesi kuuluvat tähän elämääsi ja sinun pitää olla lapsillesi mahdollisimman hyvä äiti tai isä. Älä kuitenkaan ruoski itseäsi loputtomiin, jos et pysty olemaan tarpeeksi hyvä - tee kuitenkin parhaasi. Joidenkin lasten ei vain ole tarkoitus kasvaa omien vanhempiensa kanssa, vaan heidän on ollut tarkoitus saada tietyt geenit ja tietty lähtökohta ja kokemukset.

Kannattaa todellakin ymmärtää, että se mammonan kerääminen kynsin hampain ja kyynärpäätekniikalla ei tuo välttämättä onnea, mutta toki on hyvä, että saa hankittua tarpeellisen kuukausitulon. Joskus joidenkin pitää kokea myös hyvin köyhä elämä - syystä, jota me muut emme voi varmuudella tietää. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö voisi häntä auttaa tarvittaessa. Pitää toimia kuten hyvältä sisimmässä tuntuu. Terveellä tavalla ihmissuhteisiin ja itseen satsaaminen kannattaa.

Jokainen voi miettiä tänäänkin, että teenkö niitä asioita, joista pidän, vaan puurranko väkisin jotain, mitä en haluaisi. Voi miettiä, voisiko muuttaa elämäänsä paremmaksi. Yleensä aina löytyy konsteja - ennemmin tai myöhemmin.

Onnea omanlaisensa hyvän elämän saamiseksi.

Kun puhutaan järjestä elämän yhteydessä, minulla tulee tuosta kontekstista ainakin mieleen pelkästään sana "selviytyminen" mieleen.

Mulla oli ihan sama kymmeniä vuosia. Sitten sain masennuslääkkeet ja ihan uusi elämä avautui. Kaikesta tuli mieleköstä ja ne negatiiviset olot katosivat.

Ei elämässä ole mitään "järkeä". Elämä vain on mitä on. Eikä sillä myöskään ole mitään suurempaa merkitystä, ei suurempaa tarkoitusta. Elämä on olemista, tuntemuksia, kokemista. 

Ehkäpä ongelmasi onkin juuri se, että et tahtoisi pohjimmiltasi tyytyä siihen ettei ole mitään tarkoitusta, ei mitään suurempaa merkitystä, ja siksi et pysty olemaan tyytyväinen siinä tavallisessa arjessa?

Joo, ihan sama täällä.

Elämäni tuntuu merkityksettömältä, mutta järjellisen tason lisäksi myös tunnetasolla. Tuntuu pahalta, ahdistavalta sekä inhottavalta elää, nousta, ei huvita, en jaksa, kaikki tuntuu harmaalta. Syöksyn huonosta päätöksestä toiseen. Kaikki yritykseni voida jotenkin "paremmin", ne kaatuvat.

ap

Tervetuloa keski-iän kriisiin. :)

Tällä pysäkillä tärkeä tehtäväsi on kirkastaa itsellesi omat arvosi eli ne asiat, jotka ovat sinulle tärkeitä eri elämänalueilla. Mistä haluat, että sinut muistetaan? Minkä asioiden vuoksi olet valmis näkemään vaivaa ja kokemaan vähän epämukavuuttakin? Mitä asioita tekisit ilman palkkaa ja muiden hyväksyntää, ihan vain omaksi iloksesi?

Varoitus: arvosi eivät välttämättä ole samat kuin ne, joita tällä hetkellä luulet arvoiksesi. Muilla saattaa olla myös omat näkemyksensä siitä, mitä sinun pitäisi arvostaa. Kuitenkin ainoastaan omien arvojen mukainen toiminta voi tuoda onnea ja merkitystä elämään.

Juuh, melkoisen kiittämätön, epäkypsä nauttimaan elämästä...

Epäilet, ettet ole masentunut, mutta eikö juuri siitä voisi ollakin kyse? Onko pettymyksiä matkanvarrelta? Oliko ns helppo lapsuus?

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 10:34"]

Elämäni tuntuu merkityksettömältä, mutta järjellisen tason lisäksi myös tunnetasolla. Tuntuu pahalta, ahdistavalta sekä inhottavalta elää, nousta, ei huvita, en jaksa, kaikki tuntuu harmaalta. Syöksyn huonosta päätöksestä toiseen. Kaikki yritykseni voida jotenkin "paremmin", ne kaatuvat.

ap

[/quote]

Oletko ihan varma, ettet ole masentunut? Minä en jotenkin ajatellut olevani masentunut, mutta kun stressi ajoi minut juttelemaan psykologille, niin aloin tajuamaan kuinka vinoutunut maailmani. Kuinka käytän ainoan elämäni siihen etten näe siinä mitään iloa; pelkkää kuoleman odotusta. Minä olin todennäköisesti jo lapsena masentunut, ja siksi en nähnyt masennustani. Eihän siinä tilassa ollut minulle mitään uutta, toisin kuin sellaisilla ihmisillä joilla masennus puhekaa kriisin myötä tai muuten vain aikuisiässä. 

Maailmasi on liian valmis. Ei ole mitään tavoiteltavaa, vain menetettävää.

Syntymä ja kuolema on helppo hyväksyä, mutta koitappa hyväksyä se, mikä on siinä välissä. - Anthony de mello

Lue filosofiaa, se helpottaa.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 17:44"]

Meillä jokaisella on omat lähtökohtamme elämäämme - toisilla hyvät, ja toisilla hyvin huonot ja monilla siltä väliltä. Uskon, että entiset elämämme ja luomamme hyvä tai paha karma aiheuttavat ne lähtökohdat ja samoin myös tietyt tapahtumat ja ihmissuhteet, jotka joudumme väistämättä kokemaan. Siis ne ovat sen ansaitsemamme karman mukaan meille "langenneet" tähän elämään opiksi ja ohjenuoraksi elämän tielle. 

[/quote]

Tuollaisia on niin helppo kirjoitella kun ei itse ole kokenut vaikeata elämää ja saanut vanhemmikseen ihmisiä joiden ei olisi koskaan pitänyt lisääntyä. Toivottavasti tuon huuhaan kirjoittaja ei viljele tuota paskaa livenä sellaisille joilla on ja on ollut vaikea elämä ja täysin vanhemmiksi sopimattomat ihmiset vanhempina.

Aivan kuin minun kirjoittama teksti! Tosin vähennetään siitä mies, lapset, työ ja 20 vuotta (olen siis 20-vuotias) ja ynnätään vain opiskelu, joka sekään ei ole mielekästä. Minulla ei ole läheisiä kavereita. Olen suurimman osan vapaa-ajastani yksin. Minulla oli ennen kavereita, mutta minua käytettiin hyväksi tai luottamukseni petettiin. Kaverini pilkkasivat minua kutsumalla minua neiti Täydelliseksi. Ja kun en voi luottaa ihmisiin, todellakin esitän neiti Täydellistä, ettei kukaan haavoittaisi minua, niin kuin rakkaat ystäväni tekivät.

Tekisin itsemurhan, mutta vanhempani eivät kestäisi sitä, joten sitten kun he kuolevat, harkitsen vakavasti itseni tappamista. Yläasteella sitä jo kerran kokeilinkin, kun oli niin paha olla. Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan, mutta olen päässyt siitä yli. Niiden ihmisten takia en itsemurhaa tekisi. Uskoon minua ei enää saa, koska Jumala ei auttanut minua silloin, kun minulla oli paha olla.

Minua sanotaan hyväksi ja kiltiksi ihmiseksi. Olen hyvin pitkäpinnainen, mutta joskus saatan räjähtää kuin painekattila. Vihaan opiskelutovereitani, koska he ovat hyvin ilkeitä ihmisiä. Luulen, että he puhuvat minustakin selän takana pahaa (puhuvat kaikista), mutta päin naamaa eivät kehtaa.

Sinulla on kuitenkin perhe, minulla ei mitään. Olen helvetin yksin ja uskon, että tulen olemaan loppuelämänikin yksin. Poikaystäviä minulla on joskus ollut, mutta suhteet ovat kaatuneet syystä sun toisesta. Sanotaan, että täytyy oppia rakastamaan itseä, ennen kuin toinen voi rakastaa sinua. Olen helvetin itserakas, kun kerta kukaan muukaan ei minua rakasta. Ja todella olen yrittänyt ystävystyä uusien ihmisten kanssa, mutta lienen sitten niin tylsä, kun seurani ei kelpaa?

vierailija 18.1 klo 0:04 käänny henkisen tien kulkijaksi, valaistumisen tielle. Kaikki traumasi tullaan purkamaan, tulet oppimaan kaikki läksysi, jotka ovat jääneet lukematta ihan siitä lähtien, että olet sallinut muiden vaikuttaa elämääsi. Suosittelen steve jobsin mallia. Hyvää elämää!

Tunnistan tekstistä itseäni. Enkä minäkään ole masentunut. Tämä on ollut tällaista aina. Koen kyllä iloa ja onneakin joskus, mutta kun tämä elämä nyt tuppaa olemaan arkista raatamista, niin ei tätä oikein edes jaksa arvostaa.

Joku vinkkasi, että lapset tuo iloa. No minulla lapsi tuo myös sitä ahdistusta, kun sen takia pitää elämässä olla kaikki niin järjestyksessä. Muuten varmaan haistattaisin paskat koko oravanpyörälle ja lähtisin jonnekin kauas pois.

En ole missään nimessä itsemurhakandidaatti, mutta kun serkkuni sairastui 37-vuotiaana rintasyöpään, niin minä ajattelin, että hittolainen, olisi mieluummin tullut minulle. Joko olisin siihen sitten kuollut tai sitten ehkä olisin herännyt uuteen eloon. Mutta että joku järki olisi tässä touhussa.

Nyt tämä "elämä" on sitä töidentekoa ja viikonloput keräilee itteään, että jaksaa seuraavan viikon raataa. Sitten vuosilomilla kerran vuoteen jee etelänlomalle ja muut lomat sitten möllötystä, kun ei ole enempää rahaa. Sitten taas alkaa uusi työvuosi. Helvetin hieno elämä.

Minun merkityksettömyyteni katosi tullessani uskoon. Tiedän, että tällä vastauksella tulee alapeukkuja, mutta ei se mitään. Tiedän, että Jumala on meidät luonut, ja jokaisella meistä on paikkamme ja tarkoituksemme täällä. Toivon niin, että muutkin tämän ymmärtäisivät! Kun saa elää Pyhän hengen täyteydessä, kokea Jumalan ihmeitä ja todeta kerta toisensa jälkeen, kuinka todellinen Jeesus on, voi vain kiittää! Tottakai tulee hankaliakin aikoja ja samaa arkea uskossakin eletään, mutta nyt ymmärrän että elämällä on merkitys. Jotain muutakin kuin arkinen aherrus, viikonloppujen odottaminen ja tv:n katselu. Vaikket uskoisikaan, voithan kokeilla pyytää Jeesusta elämääsi. Et ainakaan menetä mitään :-)

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 23:02"]

Minun merkityksettömyyteni katosi tullessani uskoon. Tiedän, että tällä vastauksella tulee alapeukkuja, mutta ei se mitään. Tiedän, että Jumala on meidät luonut, ja jokaisella meistä on paikkamme ja tarkoituksemme täällä. Toivon niin, että muutkin tämän ymmärtäisivät! Kun saa elää Pyhän hengen täyteydessä, kokea Jumalan ihmeitä ja todeta kerta toisensa jälkeen, kuinka todellinen Jeesus on, voi vain kiittää! Tottakai tulee hankaliakin aikoja ja samaa arkea uskossakin eletään, mutta nyt ymmärrän että elämällä on merkitys. Jotain muutakin kuin arkinen aherrus, viikonloppujen odottaminen ja tv:n katselu. Vaikket uskoisikaan, voithan kokeilla pyytää Jeesusta elämääsi. Et ainakaan menetä mitään :-)

[/quote]

Ei tässä nyt jeesukset auta. Alkaa vaan vituttaa enemmän.

-nro 16

Onko asenne aina valinta? Eli onko itsetuhoalttius valinta?

Onko itsetuhoalttius sama kuin asenne? Ei kai.

Ihmisen asenne asioihin ei ole kenenkään muun päätettävissä kuin hänen itsensä, paitsi jos on kyseessä ihminen, joka ei kykene ajattelemaan mitenkään loogisesti.

Siis jokaisella on noin periaatteessa valta valita, miten hän asennoituu asioihin, mutta toki esim. masennus vaikuttaa vahvasti siihen, eli vaikea on asennoitua elämään samalla tavalla masentuneena kuin normitilassa ollessa.

Elämän perustarkoitus on vain ja ainoastaan elämän jatkaminen ja selviytyminen. Ajattelevana ihmisenä voi keksiä muita iloja lisäksi. Lapsien luulisi tuovan sitä alkukantaista onnea. Katso niitä...ja katso tarkkaan, sillä ne ovat sinä.