Mitä järkeä on elämässäni?
Minulla on kaikki ns "hyvin". Jos yritän sanoa, että mun sisällä asuu tyhjyyden ja täydellinen merkityksettömyyden tunne, eikä mikään ole sitä poistanut saan kuulla että olen kiittämätön, en näe metsää puilta, en arvosta saamiani asioita, olen pessimistinen jne. Olenkin kenties? En vain ymmärrä, mitä järkeä elämässä on. Mitä varten minä pakerran lasten eteen, miehen eteen? Miksi teen tämän kaiken, kun kuolen kuitenkin? Mitä järkeä on herätä aamulla, ei mitään. Mä olen kokenut tätä samaa merkityksettömyyden tunnetta niin kauan kuin muistan, enkä ole vastausta löytänyt, vaikka 40 vuotta tuli täyteen. Siis, minä kysyn, mitä järkeä elämässäni on? JOs minun pitää suorittaa ns pakolliset velvoitteet, tehdä lapset ja tehdä töitä ja jättää omaisuutta, olen tehnyt ne jo, enkö nyt voisi yhtä hyvin kuolla?
En ole mielestäni masentunut, en vain ymmärrä, miksi minun pitää elää kun elämä maistuu paskalle vuodesta toiseen.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:29"]
Onko itsetuhoalttius sama kuin asenne? Ei kai.
Ihmisen asenne asioihin ei ole kenenkään muun päätettävissä kuin hänen itsensä, paitsi jos on kyseessä ihminen, joka ei kykene ajattelemaan mitenkään loogisesti.
Siis jokaisella on noin periaatteessa valta valita, miten hän asennoituu asioihin, mutta toki esim. masennus vaikuttaa vahvasti siihen, eli vaikea on asennoitua elämään samalla tavalla masentuneena kuin normitilassa ollessa.
[/quote]
Huomaa, että asenteen takana on usein henkilön arvot ja kokemuspohja, joidenka pohjalta henkilö päättää toimia tai sitten ei - mites sitten edetään, kun jokin asian tekeminen on vastoin henkilön arvopohjaa, ja täten vastoin henkilöä itseään? Arvot ovat kuitenkin aika tiukassa meissä, olkoon se jokin perinteinen arvo tai vaikka nihilismi (=sekin on loppujen lopuksi arvo ilman arvoa!).
Eli eikös se ole silloin itsetuhoista olla tekemättä jotain asiaa x, jos niin sanotaan tai pyydetään tekemään - valinnoilla on aina seurauksensa, eikös vain?