Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suku vanhenee, ei kyllä voi mennä niin että kaikkien hoiva ja avustaminen on
26.12.2020 |
Minun vastuulla. En voi vastata kaikkien tätien ja setien hoivasta. Sain järkyn riidan aikaiseksi oman äitini kanssa, joka jo itsekin tarvii monin apua. Omat vanhemmat ja miehen kyllä hoidan tai siis hankin heille apuja, en koko suvulle.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelukotiin pääsee kuka tahansa siinä kohtaa, kun ei jaksa tai huvita enää omaa taloaan asua. Ei siihen tarvita mitään kunnan päätöstä.
Likikään joka kunnassa eivät asiat ole noin hyvin.
Pääsee kun jaksaa maksaa. Yksityisessä hoivalaitoksessa asuminen on kallista, voi nousta 4000-5000 euroon kk ja jos sinne on itse hakeutunut omalla päätöksellä ilman kunnan myötävaikutusta, ite saat myös maksaa kaiken. Siinä ei paljon ylinkään hoitotuki auta, sehän on vain jotain reilut 300 e/kk.
Tottakai vanhus voi valmistautua niin että huolehtii siitä että varallisuutta on riittävästi esim 10 vuoden asumiseen yksityisessä hoivalaitoksessa. Eli pitäisi säästää ja sijoittaa ja ymmärtää luopua asunnosta silloin, kun asunnon arvo on tapissaan. Harva niin kuitenkaan tekee, vaikka pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha ukko on oikeassa. Nuo ateriapalvelut on KALLIITA siihen nähden mitä rahalla saa. Onhan noita annoksia ollut iltapulussakin esillä. Usein sii on joku yksittäinen nakki ja muusinjämä, ei lainkaan kasviksia. Ja hintaa vajaat kymppi
Sitten vanha ukko tekee itse jos ei kelpaa.
Ei se kuitenkaan tarkoita että lasten pitää uhrata oma ainut elämä vanhuksen hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
No jaa, aika moni suomalainen vanhus asuu kaupungissa kerros- tai rivitalossa ihan keskuslämmityksen piirissä. Ei kaikki ole mitään mökin mummoja nykyään.
Äitiäni olen koettanut patistella jo palveluasumisen pariin, asunnosta saisi ehkä 120000 euroa, ts. niissä hinnoissa tuonkokoiset ja -ikäiset alueella ovat liikkuneet. Mutta ei halua.
Itse sitä jotenkin kuvittelisin, että kunnallekin tulisi halvemmaksi koota yhteen paikkaan näitä monta kertaa päivässä apua tarvitsevia, vaikka sitten niin että kaikilla olisi oma pieni asunto (ja ehkä talossa muitakin asukkaita), mutta ei menisi kotihoitajien työpäivästä niin paljon aikaa matkoihin, parkkipaikan etsintään ym.
Laitoshoito ja palvelutalot on kalliita, halvempaa on juoksuttaa kotihoitajia vaikka monta kertaa päivässä vanhusten kotona, vaikka nämä ei siltikään pärjää enää siellä kotonaan.
Jos kysymyksessä ei olisi laitos, vaan asunnot koottuna yhteen paikkaan, niin miten se lyhyemmän matkan juokseminen tulisi sen kalliiimmaksi kuin pidemmän matkan?
Nyt monta kertaa päivässä autettavat vanhukset asuvat kuka missäkin, jolloin silkkoihin matkoihin menee aikaa. Eikö kannattaisi keskittää asumista?
Jonkunhan se asuminen pitää maksaa. Kyllä se hoitajan paikasta toiseen siirtyminen on pieni kustannuserä niissä vanhuksissa. Ja siltikin pitää matkudtaa, koska mihinkään yksittäiseen taloon ei mahdu kaikki apua tarvitsevat vanhukset.
Asumisen maksaa tietysti itse, kuten on siihen astikin maksanut.
Jos ostaa asunnon omakseen, myy entisensä. Jos asuu vuokralla, maksaa vuokran kuten on tähän mennessäkin maksanut.
Eli kuntaan pitäisi rakentaa valtava määrä asuntoja, jotta jonkun lähihoitajan ei tartte siirtyä? Sekös on susta halpaa? Ja pakottaa vanhukset ostamaan uusia asuntoja? Eikä ne siltikään mahdu niihin asuntoihin kun niitä apua tarvitsevia vanhuksia tulee koko ajan lisää ja jokainen tarttee erilaista apua.
Kuntiin rakennetaan joka tapauksessa.
Pakottaa ei tarvitse, mutta jos on kysyntää pienille asunnoille joihin saisi palveluita helposti, niin silloin tietenkin kannattaisi.
En tiedä mikä sinun kunnassasi on tilanne, mutta monessa kunnassa mihinkään vähänkään palveluasumisen kaltaiseen on jonoa.
Parhaassa tapauksessa tuollaisessa asumismuodossa voisi jopa pitää toimintakykyä yllä paremmin kuin entisessä kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kotikunta hoitaa omat vanhuksensa. Jos sukulaiset haluavat piristää vanhuksen arkea vierailuilla ja viemällä vanhusta ulkoilemaan, se on tietysti hieno juttu. Hoitovastuuta lapsilla ei ole eikä voisikaan olla, koska lasten elmäntilanteet vaihtelevat eikä kaikilla ole lapsia.
Meillä ongelmana vanhuksen pohjaton piheys. Ei halua maksaa mistään. Kaikki kunnan tarjoama apuhan on maksullista. Vanhus syö pääasiassa kaurapuuroa ja vettä. Saisi varmaan ateriapalvelun mutta on liian kallista hänen mielestään. Asuu vanhassa omakotitalossa ja talvella se on kylmä kun ei raaski lämmittää pattereilla kunnolla. Sisällä on reilusti alle 20 astetta. Kaikki omakotitalon työt pitäisi meidän lasten juosta tekemässä satojen kilometrien päästä. Muuttaa ei tietenkään halua mihinkään, kun kaikki paikat on niin kalliita, ja ei varmaan edes pääse mihinkään hoivakotiin kun on kuitenkin ihan järjissään. Me sitten maksetaan mökkitalkkareita ja muita apuja kun ei vaan itse aina keretä kolaamaan pihaa tai leikkaamaan nurmikoita.
Tuohan ei toimi. Selkeästi huoli-ilmoituksen paikka.
Yksin asuva huonosti syövä vanhus joka asuu liian kylmässä talossa on selkeästi vaaraksi itselleen.
Ihmisellä on itsemääräämisoikeus, jos hän haluaa asua 15 asteisessa kodissa saa hän sen tehdä, ei kai se edes ole vaarallista, samoin pitkä nurmikko tai luminen piha. Siinä vaiheessa kun ihminen ei ymmärrä parastaan on toisten aika puuttua, mutta kaikesta päätellen tämä pappa ymmärtää kun kerran narisee lapsilta apua.
Sitten asuu 15° ja nurmikko pitkänä.
Turha kuitenkaan odottaa että suku tekee ja/tai maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
No jaa, aika moni suomalainen vanhus asuu kaupungissa kerros- tai rivitalossa ihan keskuslämmityksen piirissä. Ei kaikki ole mitään mökin mummoja nykyään.
Äitiäni olen koettanut patistella jo palveluasumisen pariin, asunnosta saisi ehkä 120000 euroa, ts. niissä hinnoissa tuonkokoiset ja -ikäiset alueella ovat liikkuneet. Mutta ei halua.
Itse sitä jotenkin kuvittelisin, että kunnallekin tulisi halvemmaksi koota yhteen paikkaan näitä monta kertaa päivässä apua tarvitsevia, vaikka sitten niin että kaikilla olisi oma pieni asunto (ja ehkä talossa muitakin asukkaita), mutta ei menisi kotihoitajien työpäivästä niin paljon aikaa matkoihin, parkkipaikan etsintään ym.
Laitoshoito ja palvelutalot on kalliita, halvempaa on juoksuttaa kotihoitajia vaikka monta kertaa päivässä vanhusten kotona, vaikka nämä ei siltikään pärjää enää siellä kotonaan.
Jos kysymyksessä ei olisi laitos, vaan asunnot koottuna yhteen paikkaan, niin miten se lyhyemmän matkan juokseminen tulisi sen kalliiimmaksi kuin pidemmän matkan?
Nyt monta kertaa päivässä autettavat vanhukset asuvat kuka missäkin, jolloin silkkoihin matkoihin menee aikaa. Eikö kannattaisi keskittää asumista?
Jonkunhan se asuminen pitää maksaa. Kyllä se hoitajan paikasta toiseen siirtyminen on pieni kustannuserä niissä vanhuksissa. Ja siltikin pitää matkudtaa, koska mihinkään yksittäiseen taloon ei mahdu kaikki apua tarvitsevat vanhukset.
Asumisen maksaa tietysti itse, kuten on siihen astikin maksanut.
Jos ostaa asunnon omakseen, myy entisensä. Jos asuu vuokralla, maksaa vuokran kuten on tähän mennessäkin maksanut.
Eli kuntaan pitäisi rakentaa valtava määrä asuntoja, jotta jonkun lähihoitajan ei tartte siirtyä? Sekös on susta halpaa? Ja pakottaa vanhukset ostamaan uusia asuntoja? Eikä ne siltikään mahdu niihin asuntoihin kun niitä apua tarvitsevia vanhuksia tulee koko ajan lisää ja jokainen tarttee erilaista apua.
Kuntiin rakennetaan joka tapauksessa.
Pakottaa ei tarvitse, mutta jos on kysyntää pienille asunnoille joihin saisi palveluita helposti, niin silloin tietenkin kannattaisi.
En tiedä mikä sinun kunnassasi on tilanne, mutta monessa kunnassa mihinkään vähänkään palveluasumisen kaltaiseen on jonoa.
Parhaassa tapauksessa tuollaisessa asumismuodossa voisi jopa pitää toimintakykyä yllä paremmin kuin entisessä kodissaan.
Jonoa on siksi, että se on kallista kunnille. Mikä kohta tässä on vaikea ymmärtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten kannattaisi tehdä ajoissa edunvalvontasopimus luotettavan läheisen kanssa. On pirullista hoitaa muuten esim.muistisairaan pankkiasioita tai veroasioita!
Mikäs pakko niitä on lasten hoitaa. Jokaisella on oma elämä.
Vierailija kirjoitti:
Jos hoidat omat vanhempasi niin se riittää.(minulle tässä kohdassa + kummitäti, joka on pysynyt elämässäni, ehkä sinullakin joku muukin tuollainen tärkeä sukulainen?)
Ihmiset, jotka ovat valinneet ehkä hieman itsekkäästi, etteivät lapsia halua, voivat ihan itse maksaa palveluistansa ja kunta järjestää heidän asiansa.
Uskomatonta että ihmisillä on vielä näin puusilmäisiä näkemyksiä. Kaikki ihmiset eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat. Myös näistä ihmisistä tulee vanhuksia. Tunnen myös useamman vanhuksen joiden lapset eivät ole millään tavoin kiinnostuneita vanhuksen hoidosta. Mitään riitaantumista ei ole tapahtunut, kaikkia ei vain kiinnosta. Lapsia saadaan jos saadaan, eivätkä he välttämättä ole mikään vanhuudenturva, vaikka niin tahtoisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kotikunta hoitaa omat vanhuksensa. Jos sukulaiset haluavat piristää vanhuksen arkea vierailuilla ja viemällä vanhusta ulkoilemaan, se on tietysti hieno juttu. Hoitovastuuta lapsilla ei ole eikä voisikaan olla, koska lasten elmäntilanteet vaihtelevat eikä kaikilla ole lapsia.
Meillä ongelmana vanhuksen pohjaton piheys. Ei halua maksaa mistään. Kaikki kunnan tarjoama apuhan on maksullista. Vanhus syö pääasiassa kaurapuuroa ja vettä. Saisi varmaan ateriapalvelun mutta on liian kallista hänen mielestään. Asuu vanhassa omakotitalossa ja talvella se on kylmä kun ei raaski lämmittää pattereilla kunnolla. Sisällä on reilusti alle 20 astetta. Kaikki omakotitalon työt pitäisi meidän lasten juosta tekemässä satojen kilometrien päästä. Muuttaa ei tietenkään halua mihinkään, kun kaikki paikat on niin kalliita, ja ei varmaan edes pääse mihinkään hoivakotiin kun on kuitenkin ihan järjissään. Me sitten maksetaan mökkitalkkareita ja muita apuja kun ei vaan itse aina keretä kolaamaan pihaa tai leikkaamaan nurmikoita.
Tuohan ei toimi. Selkeästi huoli-ilmoituksen paikka.
Yksin asuva huonosti syövä vanhus joka asuu liian kylmässä talossa on selkeästi vaaraksi itselleen.
No mitä kunta tekee? Lähettää sosiaalityöntekijän haastatteluun. Käy juomassa pullakahvit, "keskustelee" eli myötäilee, tarjoaa kaikkea maksullista apupalvelua joihin pihi pappa sanoo ei. Lopputulemaksi käy niin että saa seurakunnalta kerran kuussa keskusteluseuraa tunniksi.
Edelleen elää vesipuurolla ja asuu kylmässä tönössä. Näin meillä kun just yrtimme saada apua. Kiitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
No jaa, aika moni suomalainen vanhus asuu kaupungissa kerros- tai rivitalossa ihan keskuslämmityksen piirissä. Ei kaikki ole mitään mökin mummoja nykyään.
Äitiäni olen koettanut patistella jo palveluasumisen pariin, asunnosta saisi ehkä 120000 euroa, ts. niissä hinnoissa tuonkokoiset ja -ikäiset alueella ovat liikkuneet. Mutta ei halua.
Itse sitä jotenkin kuvittelisin, että kunnallekin tulisi halvemmaksi koota yhteen paikkaan näitä monta kertaa päivässä apua tarvitsevia, vaikka sitten niin että kaikilla olisi oma pieni asunto (ja ehkä talossa muitakin asukkaita), mutta ei menisi kotihoitajien työpäivästä niin paljon aikaa matkoihin, parkkipaikan etsintään ym.
Laitoshoito ja palvelutalot on kalliita, halvempaa on juoksuttaa kotihoitajia vaikka monta kertaa päivässä vanhusten kotona, vaikka nämä ei siltikään pärjää enää siellä kotonaan.
Jos kysymyksessä ei olisi laitos, vaan asunnot koottuna yhteen paikkaan, niin miten se lyhyemmän matkan juokseminen tulisi sen kalliiimmaksi kuin pidemmän matkan?
Nyt monta kertaa päivässä autettavat vanhukset asuvat kuka missäkin, jolloin silkkoihin matkoihin menee aikaa. Eikö kannattaisi keskittää asumista?
Jonkunhan se asuminen pitää maksaa. Kyllä se hoitajan paikasta toiseen siirtyminen on pieni kustannuserä niissä vanhuksissa. Ja siltikin pitää matkudtaa, koska mihinkään yksittäiseen taloon ei mahdu kaikki apua tarvitsevat vanhukset.
Asumisen maksaa tietysti itse, kuten on siihen astikin maksanut.
Jos ostaa asunnon omakseen, myy entisensä. Jos asuu vuokralla, maksaa vuokran kuten on tähän mennessäkin maksanut.
Eli kuntaan pitäisi rakentaa valtava määrä asuntoja, jotta jonkun lähihoitajan ei tartte siirtyä? Sekös on susta halpaa? Ja pakottaa vanhukset ostamaan uusia asuntoja? Eikä ne siltikään mahdu niihin asuntoihin kun niitä apua tarvitsevia vanhuksia tulee koko ajan lisää ja jokainen tarttee erilaista apua.
Kuntiin rakennetaan joka tapauksessa.
Pakottaa ei tarvitse, mutta jos on kysyntää pienille asunnoille joihin saisi palveluita helposti, niin silloin tietenkin kannattaisi.
En tiedä mikä sinun kunnassasi on tilanne, mutta monessa kunnassa mihinkään vähänkään palveluasumisen kaltaiseen on jonoa.
Parhaassa tapauksessa tuollaisessa asumismuodossa voisi jopa pitää toimintakykyä yllä paremmin kuin entisessä kodissaan.
Jonoa on siksi, että se on kallista kunnille. Mikä kohta tässä on vaikea ymmärtää?
Jos asukas ostaa asunnon ja ostaessaan maksaa käyvän hinnan, miksi se olisi sen kalliimpaa kuin muu asuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaahan tuo hyvältä tuollainen palvelutaloasuminen ja vastaava, mutta kun on näitä vanhuksia, jotka ei pirun irveelläkään lähde sieltä kodistaan, koska oma koti oma koti oma koti....! Vieraan apu on niin kamalaa, miksei lapset tule ja auta! Vieraaseen ihmiseenkö tässä täytyy turvautua!
Ja kun tilanne alkaa olla sellainen, että ne lapsetkin on jo eläkkeellä ja niilläkin alkaa jo olla sairauksia ja yleensäkin haluaisi jo tässä vaiheessa viimeinkin rauhoittaa elämäänsä, olla viimeinkin ilman paineita työelämästä ja mistään muusta, niin ei, se ikivanha vanhempi rassaa ja vaatii jatkuvaa menemistä ja huolehtimista! Yhtään ei saa elämäänsä hellittää.
Äidillä käy kotisairaanhoitaja joka päivä, ja minä siten olen se, kenelle äiti valittaa siitä, että se sairaanhoitaja on sellainen ja tällainen ja miksi se täällä koko ajan käy. Kun yritän selittää, että sinua katsomassa se käy, että sinulla on kaikki kunnossa ja olet ottanut lääkkeesi jne. Niin siitäkin huuto, että yhtä hyvinhän se sinäkin voisit täällä käydä katsomassa, mitä siihen vierasta ihmistä tarvitaan. Mikset sinä tule ja käy tarkastamassa joka päivä, eihän se ole mikään iso homma.
No joo, jos se olisi vain se 15 minuuttia, niin miksen kävisikin. Mutta se vie aina vähintään kolme tuntia päivässä, siellä on seurana istuttava ja oltava, kuunneltava narinat ja valitukset, kun kyseessä ei todellakaan ole mikään mukava leppoisa mummeli.
Eli lähdettävä olisi joka päivä samaan tapaan kuin lähtisi töihin, aina on huolehdittava, että auto on lähtökunnossa, satoi tai paistoi, oli pakkanen tai helle. Koskaan et saa olla itse huonovointinen etkä levon tarpeessa. Olen tässä joskus ajatellut, että onko minussa jotain vikaa, kun kadehdin niitä, joitten vanhemmat on menehtyneet siinä kasikymppisinä, ja tuntenut omituista vastenmielisyyttä, kun minulle lirkutellaan, että kyllä sinä olet onnellinen, kun äitisi on vielä elossa ja saat hänet vielä pitää itselläsi... niinpä niin, raadollinen on ihminen. Myönnän ihan suoraan, että kun en jaksaisi aina edes tätä omaa elämääni elää, niin toisen ihmisen kannatteleminen ja pitäminen elämässä kiinni on suunnattoman raskasta. Kun se ei kuitenkaan vie mihinkään muuhun, kuin aina vain huonompaan suuntaan, aina vaan raskaampaa ja kuluttavampaa.
Minä en ole niitä eläkeläisiä, jotka vielä virkeinä ja terveinä matkustelevat maailmalla ja tekevät sitä, mitä eivät työelämässään ehtineet, nauttivat vapaista eläkepäivistä. Minulla ei ole siihen mahdollisuutta, koska olen kiinni tässä ikivanhassa läheisessäni.
Multa ei kukaan tule apua odottamaankaan, mutta olisi minun vaikea sellaista antaa, kun ei kukaan ole oikein halunnut olla elämässäni mukana. En siis usko että iäkkäät sukulaiset alkaisivat yhtäkkiä odottamaan minulta mitään, kun eivät ole olleet minusta kiinnostuneita edes lapsuudessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan niitä huoli-ilmoituksia tehdä kuntaan vaikka naapurin mummosta, niin miksei sitten omista tädeistä...
Nyt on kätevää, kun talousostokset saa tilattua kotiin. Tilauksen voi tehdä netissä vanhuksen nimissä ja veloitus lähtee hänen pankkikortilta. K-ruoka.fissä voi lisätä lempituotteet listaan automaattisesti, joten tilauksen tekeminen helpottuu joka kerta. Voi tilata vanhukselle vaikka parin viikon välein kotiin hygieniatarpeet, vessapaperit, valmisruoat, leivät, maidot, kahvin jne... Halvemmaksi tulee kuin ateriapalvelu ja valmisruoissa on nykyään paljon valinnanvaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kotikunta hoitaa omat vanhuksensa. Jos sukulaiset haluavat piristää vanhuksen arkea vierailuilla ja viemällä vanhusta ulkoilemaan, se on tietysti hieno juttu. Hoitovastuuta lapsilla ei ole eikä voisikaan olla, koska lasten elmäntilanteet vaihtelevat eikä kaikilla ole lapsia.
Meillä ongelmana vanhuksen pohjaton piheys. Ei halua maksaa mistään. Kaikki kunnan tarjoama apuhan on maksullista. Vanhus syö pääasiassa kaurapuuroa ja vettä. Saisi varmaan ateriapalvelun mutta on liian kallista hänen mielestään. Asuu vanhassa omakotitalossa ja talvella se on kylmä kun ei raaski lämmittää pattereilla kunnolla. Sisällä on reilusti alle 20 astetta. Kaikki omakotitalon työt pitäisi meidän lasten juosta tekemässä satojen kilometrien päästä. Muuttaa ei tietenkään halua mihinkään, kun kaikki paikat on niin kalliita, ja ei varmaan edes pääse mihinkään hoivakotiin kun on kuitenkin ihan järjissään. Me sitten maksetaan mökkitalkkareita ja muita apuja kun ei vaan itse aina keretä kolaamaan pihaa tai leikkaamaan nurmikoita.
Mikset vaan anna olla? Eihän se vanhus tietenkään niin kauan mitään palveluita osta, kun te siellä käytte kolaamassa. Käykää vaan kahvilla, älä puutu askareihin. Lupaa apua palvelujen tilaamiseen vaikka, muuten älä auta.
Niin kauan kun teet työt, on ihan turha valittaa. Oma ratkaisu ja päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ukko on oikeassa. Nuo ateriapalvelut on KALLIITA siihen nähden mitä rahalla saa. Onhan noita annoksia ollut iltapulussakin esillä. Usein sii on joku yksittäinen nakki ja muusinjämä, ei lainkaan kasviksia. Ja hintaa vajaat kymppi
Se on siitä pakkaamisesta ja kuljetuksesta. Maha menee sekaisin sillä, ei muuta. Kananmunaa ei saa koskaan, ei siis koliiniakaan, mistä tulee aika pian "sekavuutta" ym vaivaa. Roskamäärä on järkyttävä siinä "palvelussa".
Alue: Aihe vapaa
Vittuako maksatte. Ihme marttyyritouhua.
Jos vanhus ei maksa niin sitten on ilman apua.