Suku vanhenee, ei kyllä voi mennä niin että kaikkien hoiva ja avustaminen on
Minun vastuulla. En voi vastata kaikkien tätien ja setien hoivasta. Sain järkyn riidan aikaiseksi oman äitini kanssa, joka jo itsekin tarvii monin apua. Omat vanhemmat ja miehen kyllä hoidan tai siis hankin heille apuja, en koko suvulle.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
No jaa, aika moni suomalainen vanhus asuu kaupungissa kerros- tai rivitalossa ihan keskuslämmityksen piirissä. Ei kaikki ole mitään mökin mummoja nykyään.
Äitiäni olen koettanut patistella jo palveluasumisen pariin, asunnosta saisi ehkä 120000 euroa, ts. niissä hinnoissa tuonkokoiset ja -ikäiset alueella ovat liikkuneet. Mutta ei halua.
Itse sitä jotenkin kuvittelisin, että kunnallekin tulisi halvemmaksi koota yhteen paikkaan näitä monta kertaa päivässä apua tarvitsevia, vaikka sitten niin että kaikilla olisi oma pieni asunto (ja ehkä talossa muitakin asukkaita), mutta ei menisi kotihoitajien työpäivästä niin paljon aikaa matkoihin, parkkipaikan etsintään ym.
Vierailija kirjoitti:
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
Tuo on totta oman äidin kohdalla. Talo on rakennettu 70-luvulla ja isän mielestä remontoiminen olisi ollut turhaa tuhlausta. Nyt perikunnalla on käsissä lähes arvoton kiinteistö, joka on kallis ylläpitää ja työläs asua.
Nykyinen työelämä on niin kovaa, ettei työn lisäksi kyllä jaksa enään huolehtia iltoja ja viikonloppuja omaisten asioita.Hyvä kun jaksaa pitää omasta kunnosta huolta, siivota kotona ja tehdä ruokaa omalle perheelle.Viikonloput meneekin sitten työviikosta toipuessa.Varsinkin kun eläkeikää nostettiin niin ei ne tulevaisuudessa yli 60 - vuotiaat jaksa enään omaisia hoitaa eikä pidäkään.siinäpä sitten yhteiskunta ottakoon vastuun, kohtuutonta vaatia että työn lisäksi omaiset pitää hoitaa.Vieläpä kun työn perässä pitänyt muuttaa toiselle puolelle Suomea, niin en jaksa kyllä satojen kilometrien päästä lähteä hoitamaan omaisten asioita.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vaan yleistyy, kun syntyvyys laskee. Joka muksulla on kohta monta lapsetonta vanhempaa sukulaista hautaan hoidettavana omien vanhempien lisäksi.
Ainahan palstalla vanhemmat vakuuttavat etteivät tahdo lastensa auttavan heitä vanhoina eikä se ole lasten velvollisuus...
Itse lapseton, enkä tahdo olla missään tekemisissä suvun kanssa, siihen on syynsä. Eikä kukaan mua tule avustamaan hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
No jaa, aika moni suomalainen vanhus asuu kaupungissa kerros- tai rivitalossa ihan keskuslämmityksen piirissä. Ei kaikki ole mitään mökin mummoja nykyään.
Äitiäni olen koettanut patistella jo palveluasumisen pariin, asunnosta saisi ehkä 120000 euroa, ts. niissä hinnoissa tuonkokoiset ja -ikäiset alueella ovat liikkuneet. Mutta ei halua.
Itse sitä jotenkin kuvittelisin, että kunnallekin tulisi halvemmaksi koota yhteen paikkaan näitä monta kertaa päivässä apua tarvitsevia, vaikka sitten niin että kaikilla olisi oma pieni asunto (ja ehkä talossa muitakin asukkaita), mutta ei menisi kotihoitajien työpäivästä niin paljon aikaa matkoihin, parkkipaikan etsintään ym.
Laitoshoito ja palvelutalot on kalliita, halvempaa on juoksuttaa kotihoitajia vaikka monta kertaa päivässä vanhusten kotona, vaikka nämä ei siltikään pärjää enää siellä kotonaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen työelämä on niin kovaa, ettei työn lisäksi kyllä jaksa enään huolehtia iltoja ja viikonloppuja omaisten asioita.Hyvä kun jaksaa pitää omasta kunnosta huolta, siivota kotona ja tehdä ruokaa omalle perheelle.Viikonloput meneekin sitten työviikosta toipuessa.Varsinkin kun eläkeikää nostettiin niin ei ne tulevaisuudessa yli 60 - vuotiaat jaksa enään omaisia hoitaa eikä pidäkään.siinäpä sitten yhteiskunta ottakoon vastuun, kohtuutonta vaatia että työn lisäksi omaiset pitää hoitaa.Vieläpä kun työn perässä pitänyt muuttaa toiselle puolelle Suomea, niin en jaksa kyllä satojen kilometrien päästä lähteä hoitamaan omaisten asioita.
Itse olin sikäli onnekas, kun vanhemmat kuolivat kun olin 20-35-vuotias. Jaksoin vielä matkustaa satojen kilometrien päästä auttamaan lähes joka viikko. Tosi lujille kyllä otti.
Miksi teet yksin ruokaa perheessä ja siivoat? Kuulostaa oudolta, ellet ole ihan pienten lasten yksinhuoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kotikunta hoitaa omat vanhuksensa. Jos sukulaiset haluavat piristää vanhuksen arkea vierailuilla ja viemällä vanhusta ulkoilemaan, se on tietysti hieno juttu. Hoitovastuuta lapsilla ei ole eikä voisikaan olla, koska lasten elmäntilanteet vaihtelevat eikä kaikilla ole lapsia.
Meillä ongelmana vanhuksen pohjaton piheys. Ei halua maksaa mistään. Kaikki kunnan tarjoama apuhan on maksullista. Vanhus syö pääasiassa kaurapuuroa ja vettä. Saisi varmaan ateriapalvelun mutta on liian kallista hänen mielestään. Asuu vanhassa omakotitalossa ja talvella se on kylmä kun ei raaski lämmittää pattereilla kunnolla. Sisällä on reilusti alle 20 astetta. Kaikki omakotitalon työt pitäisi meidän lasten juosta tekemässä satojen kilometrien päästä. Muuttaa ei tietenkään halua mihinkään, kun kaikki paikat on niin kalliita, ja ei varmaan edes pääse mihinkään hoivakotiin kun on kuitenkin ihan järjissään. Me sitten maksetaan mökkitalkkareita ja muita apuja kun ei vaan itse aina keretä kolaamaan pihaa tai leikkaamaan nurmikoita.
Miksi ette anna papan elää haluamallaan tavalla? Jos hän tykkää syödä kaurapuuroa kylmässä talossakolaamattoman tien päässä niin se on hänen valintansa. Eri asia jos hän olisi niin köyhä, ettei rahat riitä ruokaan tms mutta tässähän ei ole kyse siitä vaan omasta valinnasta. Tuskin hän aikaisemminkaan sen paremmin söi vai oletteko koko hänen elämänsä ajan vieneet hänelle ruuan?
Todennäköisesti elossa ollessaan mummo laittoi kunon pöperöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
No jaa, aika moni suomalainen vanhus asuu kaupungissa kerros- tai rivitalossa ihan keskuslämmityksen piirissä. Ei kaikki ole mitään mökin mummoja nykyään.
Äitiäni olen koettanut patistella jo palveluasumisen pariin, asunnosta saisi ehkä 120000 euroa, ts. niissä hinnoissa tuonkokoiset ja -ikäiset alueella ovat liikkuneet. Mutta ei halua.
Itse sitä jotenkin kuvittelisin, että kunnallekin tulisi halvemmaksi koota yhteen paikkaan näitä monta kertaa päivässä apua tarvitsevia, vaikka sitten niin että kaikilla olisi oma pieni asunto (ja ehkä talossa muitakin asukkaita), mutta ei menisi kotihoitajien työpäivästä niin paljon aikaa matkoihin, parkkipaikan etsintään ym.
Laitoshoito ja palvelutalot on kalliita, halvempaa on juoksuttaa kotihoitajia vaikka monta kertaa päivässä vanhusten kotona, vaikka nämä ei siltikään pärjää enää siellä kotonaan.
Jos kysymyksessä ei olisi laitos, vaan asunnot koottuna yhteen paikkaan, niin miten se lyhyemmän matkan juokseminen tulisi sen kalliiimmaksi kuin pidemmän matkan?
Nyt monta kertaa päivässä autettavat vanhukset asuvat kuka missäkin, jolloin silkkoihin matkoihin menee aikaa. Eikö kannattaisi keskittää asumista?
Palvelukotiin pääsee kuka tahansa siinä kohtaa, kun ei jaksa tai huvita enää omaa taloaan asua. Ei siihen tarvita mitään kunnan päätöstä. Eläkkeestä otetaan tietty osa, joka menee palvelukodille. Siinä systeemissä on jopa parempi mennä sinne jo silloin, kun vielä jaksaa jotain itsekin tehdä.
Meillä vanha täti meni yksityiseen palvelutaloon. Kuukausivuokra oli 1500 euroa, ja se sisälsi ruuat ja jokapäiväisen perushuolenpidon (katsottiin, että on hengissä ja terveenä ja kysyttiin haluaako tulla päivähuoneeseen jne.). Eläkkeestä hänelle jäi käteen vielä 700 euroa. Talossa oli muita vanhuksia sekä hoitajia ja ruuanlaittajia, joten sosiaalista ympäristöä riitti, kun huvitti puhua ihmisten kanssa.
Sitten vuosien myötä alkoi olla suurempi hoidon tarve, ja lopulta täti putosi ns. kunnan hoidettavaksi palvelusetelillä siinä samassa palvelutalossa. Silloin myös maksukäytäntö muuttui. Nyt täti maksoi kunnalle ympärivuorokautisesta hoivasta asunnossaan, ja kunta vei rahat niin, että kaikki muut meni kunnalle mutta tädille jätettiin 120 euroa "muihin kuluihin" kuten lääkkeisiin, vaippoihin, vaatteisiin jne. Onni onnettomuudessa oli se, että vain muutamaa vuotta aiemmin se asiakkaalle jätetty osuus oli ollut vain 80 euroa ja siinä kohtaa kaikki kunnan suojatit olivat olleet toimeentulotukiasiakkaita, koska rahat eivät koskaan riittäneet mihinkään.
Minullakin sukulainen on koti-sairaalakierteessä.Kotihoito käy, muttei silti pärjää kuin viikon tai muutaman päivän ja taas lanssilla sairaalaan.kuulemma ei vielä tarpeeksi huonokuntoinen että saisi palveluasumispaikan ,vaikka ihan finaalissa koko mummo.Sukulaiset asuu toisella puolella Suomea ja jatkuvasti pitäisi olla jotain apua antamassa tai soittelee muistisairaana kymmeniä kertoja päivässä.Sukulaisetkin on ihan väsyneitä tähän.Tämä on käytännössä sitä hyvää vanhustenhoivaa uuvutetaan vanhukset ja omaiset.Kun ne kaikki haluaa olla kotona ....juhlapuheissa.
Omat vanhempani eivät suojelleet minua miltään pahalta ollessani lapsi.
Ihan turha odottaa, että minä hoidan heitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
No jaa, aika moni suomalainen vanhus asuu kaupungissa kerros- tai rivitalossa ihan keskuslämmityksen piirissä. Ei kaikki ole mitään mökin mummoja nykyään.
Äitiäni olen koettanut patistella jo palveluasumisen pariin, asunnosta saisi ehkä 120000 euroa, ts. niissä hinnoissa tuonkokoiset ja -ikäiset alueella ovat liikkuneet. Mutta ei halua.
Itse sitä jotenkin kuvittelisin, että kunnallekin tulisi halvemmaksi koota yhteen paikkaan näitä monta kertaa päivässä apua tarvitsevia, vaikka sitten niin että kaikilla olisi oma pieni asunto (ja ehkä talossa muitakin asukkaita), mutta ei menisi kotihoitajien työpäivästä niin paljon aikaa matkoihin, parkkipaikan etsintään ym.
Laitoshoito ja palvelutalot on kalliita, halvempaa on juoksuttaa kotihoitajia vaikka monta kertaa päivässä vanhusten kotona, vaikka nämä ei siltikään pärjää enää siellä kotonaan.
Jos kysymyksessä ei olisi laitos, vaan asunnot koottuna yhteen paikkaan, niin miten se lyhyemmän matkan juokseminen tulisi sen kalliiimmaksi kuin pidemmän matkan?
Nyt monta kertaa päivässä autettavat vanhukset asuvat kuka missäkin, jolloin silkkoihin matkoihin menee aikaa. Eikö kannattaisi keskittää asumista?
Jonkunhan se asuminen pitää maksaa. Kyllä se hoitajan paikasta toiseen siirtyminen on pieni kustannuserä niissä vanhuksissa. Ja siltikin pitää matkudtaa, koska mihinkään yksittäiseen taloon ei mahdu kaikki apua tarvitsevat vanhukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen työelämä on niin kovaa, ettei työn lisäksi kyllä jaksa enään huolehtia iltoja ja viikonloppuja omaisten asioita.Hyvä kun jaksaa pitää omasta kunnosta huolta, siivota kotona ja tehdä ruokaa omalle perheelle.Viikonloput meneekin sitten työviikosta toipuessa.Varsinkin kun eläkeikää nostettiin niin ei ne tulevaisuudessa yli 60 - vuotiaat jaksa enään omaisia hoitaa eikä pidäkään.siinäpä sitten yhteiskunta ottakoon vastuun, kohtuutonta vaatia että työn lisäksi omaiset pitää hoitaa.Vieläpä kun työn perässä pitänyt muuttaa toiselle puolelle Suomea, niin en jaksa kyllä satojen kilometrien päästä lähteä hoitamaan omaisten asioita.
Itse olin sikäli onnekas, kun vanhemmat kuolivat kun olin 20-35-vuotias. Jaksoin vielä matkustaa satojen kilometrien päästä auttamaan lähes joka viikko. Tosi lujille kyllä otti.
Miksi teet yksin ruokaa perheessä ja siivoat? Kuulostaa oudolta, ellet ole ihan pienten lasten yksinhuoltaja.
Kyllähän tuon ikäisenä vielä jaksaa, mutta olepa 60- vuotias kokopäivätöissä käyvä , jolla omiakin terveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Palvelukotiin pääsee kuka tahansa siinä kohtaa, kun ei jaksa tai huvita enää omaa taloaan asua. Ei siihen tarvita mitään kunnan päätöstä.
Likikään joka kunnassa eivät asiat ole noin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
No jaa, aika moni suomalainen vanhus asuu kaupungissa kerros- tai rivitalossa ihan keskuslämmityksen piirissä. Ei kaikki ole mitään mökin mummoja nykyään.
Äitiäni olen koettanut patistella jo palveluasumisen pariin, asunnosta saisi ehkä 120000 euroa, ts. niissä hinnoissa tuonkokoiset ja -ikäiset alueella ovat liikkuneet. Mutta ei halua.
Itse sitä jotenkin kuvittelisin, että kunnallekin tulisi halvemmaksi koota yhteen paikkaan näitä monta kertaa päivässä apua tarvitsevia, vaikka sitten niin että kaikilla olisi oma pieni asunto (ja ehkä talossa muitakin asukkaita), mutta ei menisi kotihoitajien työpäivästä niin paljon aikaa matkoihin, parkkipaikan etsintään ym.
Laitoshoito ja palvelutalot on kalliita, halvempaa on juoksuttaa kotihoitajia vaikka monta kertaa päivässä vanhusten kotona, vaikka nämä ei siltikään pärjää enää siellä kotonaan.
Jos kysymyksessä ei olisi laitos, vaan asunnot koottuna yhteen paikkaan, niin miten se lyhyemmän matkan juokseminen tulisi sen kalliiimmaksi kuin pidemmän matkan?
Nyt monta kertaa päivässä autettavat vanhukset asuvat kuka missäkin, jolloin silkkoihin matkoihin menee aikaa. Eikö kannattaisi keskittää asumista?
Jonkunhan se asuminen pitää maksaa. Kyllä se hoitajan paikasta toiseen siirtyminen on pieni kustannuserä niissä vanhuksissa. Ja siltikin pitää matkudtaa, koska mihinkään yksittäiseen taloon ei mahdu kaikki apua tarvitsevat vanhukset.
Asumisen maksaa tietysti itse, kuten on siihen astikin maksanut.
Jos ostaa asunnon omakseen, myy entisensä. Jos asuu vuokralla, maksaa vuokran kuten on tähän mennessäkin maksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tädit ja sedät tai vanhempasi eivät hanki itselleen apua?
Siinä vaiheessa kun ihminen on vanha, raihnas ja muistisairas, hän ei pysty enää hankkimaan apua itselleen.
Ja sitä ennen ulkopuolinen maksettu apu ei kelpaa, koska "mittään ei sossulta oteta" ja "ennenkii pärjättiin itekseen" ja "varmalla ei aleta lattian luutuamisesta maksamaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelukotiin pääsee kuka tahansa siinä kohtaa, kun ei jaksa tai huvita enää omaa taloaan asua. Ei siihen tarvita mitään kunnan päätöstä.
Likikään joka kunnassa eivät asiat ole noin hyvin.
Vanhuskin saa muuttaa naapurikuntaan, jos siellä on asiat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.
No jaa, aika moni suomalainen vanhus asuu kaupungissa kerros- tai rivitalossa ihan keskuslämmityksen piirissä. Ei kaikki ole mitään mökin mummoja nykyään.
Äitiäni olen koettanut patistella jo palveluasumisen pariin, asunnosta saisi ehkä 120000 euroa, ts. niissä hinnoissa tuonkokoiset ja -ikäiset alueella ovat liikkuneet. Mutta ei halua.
Itse sitä jotenkin kuvittelisin, että kunnallekin tulisi halvemmaksi koota yhteen paikkaan näitä monta kertaa päivässä apua tarvitsevia, vaikka sitten niin että kaikilla olisi oma pieni asunto (ja ehkä talossa muitakin asukkaita), mutta ei menisi kotihoitajien työpäivästä niin paljon aikaa matkoihin, parkkipaikan etsintään ym.
Laitoshoito ja palvelutalot on kalliita, halvempaa on juoksuttaa kotihoitajia vaikka monta kertaa päivässä vanhusten kotona, vaikka nämä ei siltikään pärjää enää siellä kotonaan.
Jos kysymyksessä ei olisi laitos, vaan asunnot koottuna yhteen paikkaan, niin miten se lyhyemmän matkan juokseminen tulisi sen kalliiimmaksi kuin pidemmän matkan?
Nyt monta kertaa päivässä autettavat vanhukset asuvat kuka missäkin, jolloin silkkoihin matkoihin menee aikaa. Eikö kannattaisi keskittää asumista?
Jonkunhan se asuminen pitää maksaa. Kyllä se hoitajan paikasta toiseen siirtyminen on pieni kustannuserä niissä vanhuksissa. Ja siltikin pitää matkudtaa, koska mihinkään yksittäiseen taloon ei mahdu kaikki apua tarvitsevat vanhukset.
Asumisen maksaa tietysti itse, kuten on siihen astikin maksanut.
Jos ostaa asunnon omakseen, myy entisensä. Jos asuu vuokralla, maksaa vuokran kuten on tähän mennessäkin maksanut.
Eli kuntaan pitäisi rakentaa valtava määrä asuntoja, jotta jonkun lähihoitajan ei tartte siirtyä? Sekös on susta halpaa? Ja pakottaa vanhukset ostamaan uusia asuntoja? Eikä ne siltikään mahdu niihin asuntoihin kun niitä apua tarvitsevia vanhuksia tulee koko ajan lisää ja jokainen tarttee erilaista apua.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vaan yleistyy, kun syntyvyys laskee. Joka muksulla on kohta monta lapsetonta vanhempaa sukulaista hautaan hoidettavana omien vanhempien lisäksi.
Miksi ihmeessä joku alkaisi hoitamaan lapsettomia sukulaisiaan. Ei taatusti ala. Kyllä on laitos se paikka ,missä hoidetaan.
Minulla on pari lasta ja lapsenlapsia, mutta en kuvittelekkaan ,että heidän pitäisi hoitaa minua, kun se vaihe koittaa.
Se vanhuksen remontoimaton öljylämmitteinen omakotitalo on yleensä pelkkä menoerä, sitä ei saa myytyä eikä siitä siis saa mitään rahaa. Polttaminen on ainoa tapa päästä eroon. Useimmilla vanhoilla ihmisillä talo ja tontti on ainoa omaisuus. Ja sen arvo on nollaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.