Joulun suurin loukkaus läheiseltä.

Noniin, joulu tuli ja meni, se kauhea kokemus kun joutuu kohtaamaan kaikki omat läheisensä vaikka mieluummin makaisi kotona sohvalla kun kerrankin saa töistä pidemmän vapaan.
Että nyt sitten vaan kaikki kertomaan mistä kaikesta loukkaannuitte? Vai ettekö loukkaantuneet mistään?

Itse loukkaannuin siitä, että siinä telkkaria katsoessamme vanhan veljeni ja vielä vanhemman äitini kanssa sanoin (ja suoraan sydämestä, ei mikään pakosta sanottu fraasi) kuinka hienoa on, että meillä on edes toisemme, kun me kaikki ollaan vähän tällasia yksinäisiä. Veljeni tokaisi siihen, että olis hän mieluummin tämänkin päivän viettänyt yksin kotona.
No miksi weetussa sitten tuli sinne?

Olen itsekin tyypillinen suomalainen introverttiluonne, mutta minä silti arvostan sitä, että me vanhat kärttyiset jäärät edes kerran vuodessa kokoonnutaan yhteen, varsinkin äitimme takia. Varsinkin kun hän on nähnyt paljon vaivaa ruokien laittamiseen, koristeluun ja aina jotain meille hankkinut lahjojakin, vaikka kuinka sanotaan ettei tarvitsisi. Että ei ihan hänen kuullen tarttis tuollaista laukoa.
Tämä myös vahvisti sen, että kun äitini kuolee, en halua viettää joulua enää ollenkaan, en ainakaan veljeni kanssa. Ja ketä nyt muitakaan olisi kun itselläni ei lapsia ole enkä niitä edelleenkään halua ja veljeni lapsilla on oma elämä kaukana meistä, eivätkä "jostain kumman syystä" halua olla isänsä kanssa tekemisissä.