Mitä enää voi tehdä kun on itse lopullisesti pilalla?
Siis kun elämä on ollut pitkään vaikeaa, hyvin haasteellista, mutta kuitenkin olen aina vaan yrittänyt pitää myönteisyyttä yllä, suunnitellut uutta ja päivän juurikin kerrallaan elänyt.... ja sitten tulee se piste ettet enää jaksa. Oot kurkkuasi myöten täynnä ongelmallista elämääsi. Kun kaikki yrityksesi parantaa elämänlaatua epäonnistuu ja pelkäät lopulta kaikkea. Ihmisiä erityisesti. Inhoat itseäsi ja mietit mitä olet tehnyt ansaitaksesi tällaisen kohtalon, joka on täynnä pelkkiä ikäviä sattumuksia ja ikävää kohtelua. Niin mistä se toivo silloin revitään? Niinku oikeesti mistä saan enää kiinni kun mihinkään ei ote tartu? Kun en ole varsinaisesti masentunut enkä edes väsynyt, mutta katkera ja kyynistynyt kyllä. Kun joskus tulee esille se toivon kipinä normaalista elämästä esille niin kappas aika pian olen samassa pimeydessä yksinäsi takaisin. En ymmärrä enää elämääni ollenkaan, ei ennen ollut tällaista vaan elin aika tavallista elämää jossa oli sekaisin hyvää ja pahaa. Nyt on enää jäljellä pahaa. En tiedä saako kukaan kiinni mitä ajan takaa?
Kommentit (40)
Sinun pitää ottaa paperi ja kynä. Kirjoita ylös, mitä sinulla nyt on ja mitä haluat. Älä etsi jotakuta pelastamaan itseäsi, pelasta itse itsesi. Elä itsesi näköistä elämää.
Millaisia ne toivon kipinät on olleet?
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää ottaa paperi ja kynä. Kirjoita ylös, mitä sinulla nyt on ja mitä haluat. Älä etsi jotakuta pelastamaan itseäsi, pelasta itse itsesi. Elä itsesi näköistä elämää.
Juuri näin!
Ota ap iteäsi siis niskasta kiinni !
Sincc
Ota Law of Attraction meiningit käytännön toteutukseen.
Kaikki lähtee siit fiiliksest mitä sä fiilaat.
Vierailija kirjoitti:
Ratkisu löytyy korviesi välistä. Sinun pitää kehittää usko tulevaisuuteen. Tai vähintään toimintamalli. Sitten alat määrätietoisesti toteuttamaan sitä. Kannattaa valita vaikka joku lyhyt slogan, jota toistelet itsellesi.
Itse käytän myös alkoholia. Mutta en minä nyt sitä varsinaisesti suosittele...
Mä olen löytäny just jollain lailla toimivan mantran "kaikki selviää aikanaan" :) En tiedä selviääkö, mutta sitä olen toistellut...Toki vinkkupullokin välillä on paikallaan, mutta vaan välillä. En halua lisäongelmia alkoholista. Se onkin tyyliin ainoa ongelma, jota mulla vielä ei ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkisu löytyy korviesi välistä. Sinun pitää kehittää usko tulevaisuuteen. Tai vähintään toimintamalli. Sitten alat määrätietoisesti toteuttamaan sitä. Kannattaa valita vaikka joku lyhyt slogan, jota toistelet itsellesi.
Itse käytän myös alkoholia. Mutta en minä nyt sitä varsinaisesti suosittele...
Mä olen löytäny just jollain lailla toimivan mantran "kaikki selviää aikanaan" :) En tiedä selviääkö, mutta sitä olen toistellut...Toki vinkkupullokin välillä on paikallaan, mutta vaan välillä. En halua lisäongelmia alkoholista. Se onkin tyyliin ainoa ongelma, jota mulla vielä ei ole!
Se aikanaan tarkoittaa -> kun olet kuallut
Sincc
Mutta jos haluat tässä elämässä nauttia, niin ALA NAUTTIMAAN ja tekemään asioita. Ja vadut välität ankeuttajista ..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää ottaa paperi ja kynä. Kirjoita ylös, mitä sinulla nyt on ja mitä haluat. Älä etsi jotakuta pelastamaan itseäsi, pelasta itse itsesi. Elä itsesi näköistä elämää.
Juuri näin!
Ota ap iteäsi siis niskasta kiinni !
Sincc
Tämä oli sitten parodiaa, tiedoksenne ;)
Sincc
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ne toivon kipinät on olleet?
Työn saaminen, ihmissuhteen löytyminen, taloustilanteen selkeneminen, pysyvä koti jne... Että tällaiset ihan perusjutut mulla ei enää onnistu vaan hetken onnellisuuden jälkeen PAM jotain yllättävää ja ikävää tapahtuu. Että teenkö mä ajatuksillani tämän jotenkin??? Enkä ole mikään jännisnainen vaan aika kiltti nyhverö :)
On vaikeaa sanoa mitään ja neuvoa toista. Sekään ei auta, jos sanoo että itsekullakin on joskus hankalaa.
Toivon kuitenkin, että pärjäisit ja löydät voimia elämääsi.
Se ei myöskään auta elämääsi, jos kertoisin missä kaikessa olen vuosien aikana kahlannut.
Minä kumminkin selvisin ja niin sinäkin selviät.
*mummeli* kirjoitti:
On vaikeaa sanoa mitään ja neuvoa toista. Sekään ei auta, jos sanoo että itsekullakin on joskus hankalaa.
Toivon kuitenkin, että pärjäisit ja löydät voimia elämääsi.
Se ei myöskään auta elämääsi, jos kertoisin missä kaikessa olen vuosien aikana kahlannut.
Minä kumminkin selvisin ja niin sinäkin selviät.
Kiitos näistä sanoista ❤️
Ap
Ihan samassa tilanteessa. Vietän juuri joulua perheen kanssa mikä oli suuri virhe. Täällä istun ja katson dokaamista ja kuuntelen itseeni kohdistuvaa vittuilua ja ilkeilyä.
Mitään muuta ei enää elämässä ole jäljellä kuin tämä myrkyllinen perhe, josta lähdin rakentamaan itselleni elämää toiveikkaana. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaista yritystä, työtä, ihmissuhdetta mutta aina jää käteen pelkkää paskaa. En enää jaksa.
No ihan ekaks kannattaa lopettaa se itsensä sääliminen ja huomion hakeminen sillä. Ei sillä saa hyvää huomiota.
Sitten kannattaa mennä terapiaan.
Mahtaisko se yllättävä juttu mikä aina pilaa kaiken johtua jostain mitä itse teet ja oisko sille ittsensä sabotoinnille tehtävä jotain? Ehkä jostain syystä aina toistat jotain tiettyä kaavaa ja se ois lopetettava.
Ei ihminen pilalla ole jos se kykenee muuttamaan tapojaan. Jos mieluummin velloo ja lilluu itsesäälissä sen sijaan että tekis ees jotain pientä tilanteen parantumiseksi eli jos ihmisellä ei ole omaa motivaatiota ni sit on jo aika hankalaa.
Kukaan muu kuin sä ei pysty sun puolesta sitä muutosta tekemään. Ihan yks juttu kerrallaan sen sijaan että hetikaikkimullenyt. Yks asia. Siitä se lähtee. Vaikka siitä että säästät itelles pienen puskurirahaston jolloin tulee turvallisempi olo - jolloin rohkeus kasvaa - jolloin lähtee tavoittelemaan sitä parempaa elämää vaikka työpaikan muodossa - jolloin voi se ihmissuhdekin tulla kun on asenne kohillaan kun ei koko ajan mieti mistä ihmisssuhde.
Nää menee ketjuissa nää jutut. Fiksaa yks niin muutkin ajan myötä fiksaantuu.Mutta jostain pitää aloittaa eikä velloa siinä mitä mokas menneisyydessä. Niistä opitaan ja sit mennään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samassa tilanteessa. Vietän juuri joulua perheen kanssa mikä oli suuri virhe. Täällä istun ja katson dokaamista ja kuuntelen itseeni kohdistuvaa vittuilua ja ilkeilyä.
Mitään muuta ei enää elämässä ole jäljellä kuin tämä myrkyllinen perhe, josta lähdin rakentamaan itselleni elämää toiveikkaana. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaista yritystä, työtä, ihmissuhdetta mutta aina jää käteen pelkkää paskaa. En enää jaksa.
Siis sä palasit ihan ite sinne käärmeenpesään vaikka tiiät ettei se tee sulle hyvää? Mikä tahandsa muu vaihtoehto ois ollut parempi, vaikka töissä oleminen jouluna. Lähe hyvä ihminen sieltä asap! Tollasta sanotaan masokismiksi eikä sellanen ole ikinä kenenkään elämän laatua kohottanu.
Vierailija kirjoitti:
No ihan ekaks kannattaa lopettaa se itsensä sääliminen ja huomion hakeminen sillä. Ei sillä saa hyvää huomiota.
Sitten kannattaa mennä terapiaan.
Mahtaisko se yllättävä juttu mikä aina pilaa kaiken johtua jostain mitä itse teet ja oisko sille ittsensä sabotoinnille tehtävä jotain? Ehkä jostain syystä aina toistat jotain tiettyä kaavaa ja se ois lopetettava.
Ei ihminen pilalla ole jos se kykenee muuttamaan tapojaan. Jos mieluummin velloo ja lilluu itsesäälissä sen sijaan että tekis ees jotain pientä tilanteen parantumiseksi eli jos ihmisellä ei ole omaa motivaatiota ni sit on jo aika hankalaa.
Kukaan muu kuin sä ei pysty sun puolesta sitä muutosta tekemään. Ihan yks juttu kerrallaan sen sijaan että hetikaikkimullenyt. Yks asia. Siitä se lähtee. Vaikka siitä että säästät itelles pienen puskurirahaston jolloin tulee turvallisempi olo - jolloin rohkeus kasvaa - jolloin lähtee tavoittelemaan sitä parempaa elämää vaikka työpaikan muodossa - jolloin voi se ihmissuhdekin tulla kun on asenne kohillaan kun ei koko ajan mieti mistä ihmisssuhde.
Nää menee ketjuissa nää jutut. Fiksaa yks niin muutkin ajan myötä fiksaantuu.Mutta jostain pitää aloittaa eikä velloa siinä mitä mokas menneisyydessä. Niistä opitaan ja sit mennään eteenpäin.
Jes. Tässä on kuule yritetty fiksata yhtä kuin toistakin asiaa monta kertaa, jaksettu uskoa, toivoa, yrittää ja kerta toisensa jälkeen tehty muutoksia paremman toivossa. Vuosia. Silti kaikki on päin helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samassa tilanteessa. Vietän juuri joulua perheen kanssa mikä oli suuri virhe. Täällä istun ja katson dokaamista ja kuuntelen itseeni kohdistuvaa vittuilua ja ilkeilyä.
Mitään muuta ei enää elämässä ole jäljellä kuin tämä myrkyllinen perhe, josta lähdin rakentamaan itselleni elämää toiveikkaana. Vuosien varrelle on mahtunut monenlaista yritystä, työtä, ihmissuhdetta mutta aina jää käteen pelkkää paskaa. En enää jaksa.Siis sä palasit ihan ite sinne käärmeenpesään vaikka tiiät ettei se tee sulle hyvää? Mikä tahandsa muu vaihtoehto ois ollut parempi, vaikka töissä oleminen jouluna. Lähe hyvä ihminen sieltä asap! Tollasta sanotaan masokismiksi eikä sellanen ole ikinä kenenkään elämän laatua kohottanu.
Mulla ei ole enää mitään muuta jäljellä. Ei työpaikkaa, ei kotia, ei yhtään mitään.
Ne vaikeudet mitä tulee eteen, niiden tarkoitus on tehdä juuri tuo.
Ettet pääse etteen, et taakse, et sivulle päin. Joudut toteamaan olet avuton, heikko avun tarpeessa.
Ainoa tie on ylös. Arvaa kuka siellä on? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ne toivon kipinät on olleet?
Työn saaminen, ihmissuhteen löytyminen, taloustilanteen selkeneminen, pysyvä koti jne... Että tällaiset ihan perusjutut mulla ei enää onnistu vaan hetken onnellisuuden jälkeen PAM jotain yllättävää ja ikävää tapahtuu. Että teenkö mä ajatuksillani tämän jotenkin??? Enkä ole mikään jännisnainen vaan aika kiltti nyhverö :)
Yritä palauttaa ne hyvät asiat mieleen vastoinkäymisen sattuessa. "Menetin työn, MUTTA olen ennenkin onnistunut hankkimaan töitä, miksen onnistuisi uudestaan?" Tai että "Vau, löysin uuden ihmissuhteen silloin kun minulla oli vaikeaa. Taidan pahimmillanikin olla ihan hyvä tyyppi". Vaikeasta taloustilanteesta oppii paljon jne. Saattaa aluksi tuntua pelkältä itsensä vakuuttelulta, mutta on parempi kuin itsensä haukkuminen. Tsemppiä jatkoon. Itse vähän samoissa tunnelmissa, tosin ehkä vähän optimistisemmissa.
Ratkisu löytyy korviesi välistä. Sinun pitää kehittää usko tulevaisuuteen. Tai vähintään toimintamalli. Sitten alat määrätietoisesti toteuttamaan sitä. Kannattaa valita vaikka joku lyhyt slogan, jota toistelet itsellesi.
Itse käytän myös alkoholia. Mutta en minä nyt sitä varsinaisesti suosittele...