Kuinka kauan lasta voi pitää nälässä kasvatuksen varjolla?
Minulla on 5,5v lapsi joka on aina syönyt ruokaa huonosti. Nirppailee vain vähän. Aikaisemmin jätti kaikki lihat syömättä joten annoin pääasiassa kasvis- ja kalaruokaa joka meni ihan ok alas. Nyt ei meinaa syödä kasviksiakaan vaan söisi vain pastan tai perunaa. Ruokapöydässä istuu parikin tuntia ja saanut silläaikaa syötyä pari haarukallista. Välillä syö ihan ok tai jopa hyvinkin, välillä taas kausia jolloin ei söisi mitään ruokaa.
Nyt meillä oli ruokana kirjolohta, jasminriisiä ja paljon tuoreita wokattuja kasviksia sekaisin+ pinaatin lehtiä. Lapsi ei syönyt lounaalla mitään. En antanut välipalaa vaan tarjosin ruokaa uudestaan päivällisellä eikä taaskaan syönyt. Iltapalaa ei saanut vaan tarjosin taas tuota ruokaa. Tänään sai aamupalaksi yhden weetabixin eikä taaskaan suostunut syömään ruokaansa lounaalla. Nyt heitän sen ruuan pois jo. Seuraavaksi tarjoan jotain ruokaa huomenna lounaalla. Onko liian julmaa? Jos annan välipalaa/aamupalaa/iltapalaa niin ruokaa ei syö. Söisi oikein hyvällä ruokahalulla hedelmiä, leipää, jogurttia, muroja ym. mutta ruoka ei meinaa mennä alas millään jos pizzaa ym herkkua ei lasketa.
Ja tuosta lounaan syömättä jättämisestä seuraa aina sama ongelma: kiukkuisuus, riidanhaastaminen ja itkuisuus. Selkeästi nälkäinen ja väsynyt mutta ei silti syö millään! Vaikka olisi jälkiruokaa tiedossa.
Mitä sinä tekisit? (pisimmillään oli syömättä 3pv ja sitten söi yhden kerran lounaan ja aloitti taas "paaston")
Kommentit (60)
Eihän se ole mikään automaattinen asia, että jos jokin ruoka on maistunut ennenkin kerran tai useammin, että se maistuu jatkossakin joka kerta. Meillä ihan samaa temppuilua. Tein eilen pasteijoita jauheliha-peruna-kasvistäytteellä ja lapsi söi yhden iltapalaksi tosi hyvällä ruokahalulla, mutta tänään ei sitten maistunutkaan kuin pieni pala. Ehkä minunkin kannattaisi miettiä ihan joku vaihteleva ruokalista, jossa samaa ruokaa tarjottaisiin korkeintaan 2 viikon tai kuukauden välein. Välillä voisi tehdä jotain uutta. On vaan niin helppo jumittaa niissä omissa vakioruokalajeissa, kun uuden reseptin kokeilu on itsellekin liian rasittavaa.
Se, että lapsi syö paremmin muiden tekemää ja tarjoamaa ruokaa voi olla vieraskoreutta. Vieraiden silmille ei uskalla hyppiä samalla tavalla. Ehkä lapsesta on kiva maistaa tuttua ruokaa toisen tekemänä, kun se maistuu tietenkin erilaiselta. 28
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 20:30"]
Yksi sukulaisistani oli pikkulapsena nirso syömään. Hänen äitinsä valitti asiasta lääkärille ja lääkäri sanoi, että antakaa lapselle sitä, mitä hän suostuu syömään. Sillä ohjeella mentiin eteenpäin.
[/quote]
Nykyään suositellaan kaikkialla tällaisille vakaville tapauksille, ettei ruokailusta tehdä valtataistelutilannetta, vaan annetaan sitä mitä lapsi suostuu syömään. Se ei lähes koskaan tarkoita herkkuja vaan jotain mietoa ruokaa, kuten esimerkiksi pastaa.
Miten sinä voit pakottaa lapsen syömään? Vai ajattelitko tarjota vain ja ainoastaan sellaista ruokaa, jota lapsi suostuu syömään?
Ja sitten saisit syytteen siitä, kun olet antanut vain "pelkkää puuroa?
Olen saanut ruokittua omat lapseni jo aikuisiksi, tekemättä elämää suurempaa numeroa syömisistä tai syömättä jättämisestä. Tällä kokemuksella ehdottaisin, että älä mene mukaan tuohon nirsoiluun. Sinä laitat sitä ruokaa mitä laitat, ja lapsi syö mitä syö.
Ei terve lapsi nälkään kuole, kun ruokaa on kuitenkin tarjolla. Jos ihan oikeasti alkaa näyttää siltä, että nälkään nääntyy, jos ei ole joka päivä tarjolla pastaa, niin silloin lapsi ei ole terve ja tarvitsee jotain tutkimuksia, ehkä hoitoakin.
Joko olet kokeillut kaikki tavanomaiset keinot, eli ottanut lapsen mukaan valmistamaan ruokaa? Totta on, että silloin on kiinnitettävä tavallistakin enemmän huomiota ruuan terveellisyyteen, jos lapsi syö huonosti. Älä missään tapauksessa anna keksejä, mehuja ja muita turhia herkkuja, jos oikea ruoka on jäänyt välistä. Ei, pikemminkin silloin niiden sijasta hedelmiä ym. ja mehut ainakin oikeita hedelmä- tai marjamehuja, ei mitään värjättyjä sokeri-esanssilitkuja.
Minä olen aina uskonut, että terve lapsi ei kyllä ruoan eteen nälkään kuole. Eli voi pitää niin kauan nälässä kuin lapsi itse valitsee nälässä pysyä enenn kuin syö epämieluisaa ruokaa.
Meillä ei ole koskaan maaniteltu syömään mitään vaan jos ei syö ruoka-aikana, saa olla syömättä ja kärsiä nälkää. Ruokaa tarjotaan vasta seuraavalla aterialla. Eivät ole nälkään kuolleet ja ovat oppineet syömään silloin kun tarjotaan, nirsoilematta.
Meillä on ollut sääntöjä aina, että ruokaa pitää maistaa, ei ole pakko syödä. Seuraavaksi saa syötävää, kun on seuraava ruoka-aika enkä ole todellakaan tarjonnut samaa ruokaa välipallalla, vaan välipalaa. Välillä sitä pahaa ruokaa tosin on taas seuraavana päivänä, kun sitä on jäänyt niin paljon, mutta taas toimitaan samallalailla.
Mulle ei ole tullut mieleenkään pakottaa lasta syömään lasta ruokaansa, jos ei sitä saa alas. Varsinkin kun on muitakin lapsia, niin onhan se typerää antaa muille jotain hedelmiä ja leipää ja yksi saa jotain syömätöntä ruokaa mitä ei kuitenkaan syö.
Nyt kun ajattelet miten olet toiminut, niin tuleeko mieleen, että ehkä kannattaisi muuttaa toimintatapoja? Nyt ruokailu on riidanaihe ja lapsethan pystyvät pitämään pintansa vaikka iäisyyden, aikuisilta menee yleensä hermo aikaisemmin ja se taas ei ole hyväksi kenellekään.
Syö pastaa, perunaa, hedelmiä, leipää, jogurttia, muroja, pizza, weetabixiä ym.
Eli ei syö kalaa, lihaa, broileria?
Minä aikuinen en pidä kaikista ruoista tai niiden valmistusaineista, onneksi kukaan ei pakota minua syömään mielivaltaisesti mitä sattuu. Sallisin siis kohtuuden rajoissa saman oikeuden lapsellekin. On tosi ikävä syödä asioita mitkä tuntuvat vastenmielisiltä, tietyistä asioista ei opi pitämään vaikka niitä joutuisi maistamaan joka päivä. Kannustaisin lasta laajentamaan makuvalikoimaa ja kokeilemaan, ottaisin lapsen auttamaan ruoan laitossa yms mutta pakkosyömiseen en lähtisi.
Miksi ihmeessä täytät lapsen mahan jollain weetabixillä? Jos muuten syö monipuolisesti ja saa kaiken tarvitsemansa ruuasta ei pieni herkuttelu (täysin ravintoarvoton höttö) silloin tällöin haitta, mutta että tuossa tilanteessa täytät lapsen mahan ensin hötöllä ja sitten ihmettelet kun ei oikea ruoka maistu.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 16:10"]
Syö pastaa, perunaa, hedelmiä, leipää, jogurttia, muroja, pizza, weetabixiä ym.
Eli ei syö kalaa, lihaa, broileria?
[/quote]
Kun puhutaan ruuasta niin syö (jos syö) lautaseltaan vain sen pastan. Ei lihaa/kalaa, ei kasviksia, ei salaattia. En halua että lapseni saa ravinnokseen vain pastaa ja hedelmää, jogurttia, keksiä. Hän on todella perso makealle mutta ruokaa ei söisi millään. Olen antanut olla jo jonkin aikaa kunhan on edes maistanut mutta nyt on päättänyt vain istua pöydässä ja toteaa heti että "yök, en tykkää!" Hengissä pysyy hyvin aamu- ja välipaloilla. Mutta homma ei voi jatkua näin. ap
Eli sinä haluat alistaa lastasi tarjoamalla hänelle kerta toisensa jälkeen ruokaa joka ei maistu? Syömätön lapsi on sitten nälissään ja te riitelette.
En kyllä itse pystyisi lastani nälässä pitämään.
Saattaapi olla jokin henkisen puolen ongelma, kuulostaa vakavalta eli ottaisin yhteyttä esim. neuvolaan.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 16:18"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 16:10"]
Syö pastaa, perunaa, hedelmiä, leipää, jogurttia, muroja, pizza, weetabixiä ym.
Eli ei syö kalaa, lihaa, broileria?
[/quote]
Kun puhutaan ruuasta niin syö (jos syö) lautaseltaan vain sen pastan. Ei lihaa/kalaa, ei kasviksia, ei salaattia. En halua että lapseni saa ravinnokseen vain pastaa ja hedelmää, jogurttia, keksiä. Hän on todella perso makealle mutta ruokaa ei söisi millään. Olen antanut olla jo jonkin aikaa kunhan on edes maistanut mutta nyt on päättänyt vain istua pöydässä ja toteaa heti että "yök, en tykkää!" Hengissä pysyy hyvin aamu- ja välipaloilla. Mutta homma ei voi jatkua näin. ap
[/quote]
Just. Parempi sitten ettei lapsesi syö mitään? Tuskin.
Jos ruoka ei lapselle jollain aterialla kelpaa, niin seuraavan kerran tarjotaan ruokaa silloin kuin olisi muutenkin ruuan/välipalan/iltapalan aika. Mutta on jo kohtuutonta rääkkäämistä tarjota silloin sitä samaa ruokaa, joka ei edelliselläkään kerralla maistunut. Eli seuraavalla kerralla meillä on sitten sitä, mitä muutkin syövät ko. aterialla. Ja sillä seuraavalla aterialla lapsi saa syödä uutta ruokaa toki niin paljon kuin hän sitä haluaa.
Nälkä ei ole rangaistus. Eikä syömisestä tappelu ole rakentavaa toimintaa. En ymmärrä miksi ei voi aterialla syödä vain sitä perunaa tai pastaa. Ja jotain kasvista, mistä pitää. Vaikea uskoa että ei kurkkusiivu kelpaisi. Hakekaa apua perheellenne. Aterioimisesta on tullut teille joku keskinäinen valtataistelu eikä perheen yhteinen mukava hetki.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 16:13"]
Minä aikuinen en pidä kaikista ruoista tai niiden valmistusaineista, onneksi kukaan ei pakota minua syömään mielivaltaisesti mitä sattuu. Sallisin siis kohtuuden rajoissa saman oikeuden lapsellekin. On tosi ikävä syödä asioita mitkä tuntuvat vastenmielisiltä, tietyistä asioista ei opi pitämään vaikka niitä joutuisi maistamaan joka päivä. Kannustaisin lasta laajentamaan makuvalikoimaa ja kokeilemaan, ottaisin lapsen auttamaan ruoan laitossa yms mutta pakkosyömiseen en lähtisi.
[/quote]
Ei ole kyse siitä että pakottaisin syömään jotain tiettyä ruokaa vaan kun MIKÄÄN ei kelpaa. Jopa ne ennen kelvanneet ruuat ovat nyt niin pahoja ettei niitä voi edes maistaa. Kerroinhan jo alussa että aloin tekemään lapselle kasvis- ja kalaruokia kun ei oppinut syömään lihaa. Muistuipa vielä mieleen että toinen ongelma on ettei juo vettä vaan haluaisi aina mehua/limua/kaakaota. Nytkin hän täällä kiukkuilun päätteeksi nukkuu väsyneenä ja nälkäisenä.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 16:08"]
Minä olen aina uskonut, että terve lapsi ei kyllä ruoan eteen nälkään kuole. Eli voi pitää niin kauan nälässä kuin lapsi itse valitsee nälässä pysyä enenn kuin syö epämieluisaa ruokaa.
[/quote]
Sinulla ei selvästikään ole kokemusta lapsesta, jolla on yliherkkä haju/makuaisti. Minulla on ollut yksi tällainen. Voin kertoa, että hän ei syönyt, vaikka olisi ollut kuinka nälässä. Tai saattaa hän syödä juuri sen verran, että ei kuollut nälkään, mutta kuitenkin niin vähän, että kasvu rupesi jo selvästi häiriintymään. Puhumattakaan kaikesta kiukuttelusta ym. mikä seuraa siitä, että lapsella on nälän takia huono olo.
Kokemukseni mukaan tällaisen lapsen kanssa auttaa vain se, että pyrkii koostamaan mahdollisimman terveellisen ruokavalion niistä ruuista, joita lapsi suostuu syömään. Kaikki muu on vain itsensä ja lapsen kiusaamista. Vähitellen vuosien mittaan voi sitten yrittää joskus houkutella lasta maistamaan jotain uuttakin.
Toisena vinkkinä sanoisin, että nirsolle lapselle kannattaa tarjota eri ruoka-aineet erikseen. Jos kaiken sekottaa esim. kastikkeen joukkoon, ei hän syö sitä lainkaan. Jos sen sijaan tarjoaa kunkin kasviksen erikseen, saattaa hän jotain niistä syödäkin.
Oma lapseni on jo täysi-ikäinen. Nykyisin hän syö monipuolisesti ja kokeilee itsekin usein uusia reseptejä. Voin kuitenkin kertoa, että yhtään ainoata ruokalajia hän ei ole oppinut syömään minun painostamiseni, pakottamiseni tai nälässä pitämiseni ansiosta. Kaikki ne yritykset osoittautuivat ainakin meidän perheessä täysin turhiksi.
Mäkin oot sitä mieltä, että tarjoat sitä, mitä sillä ruualla tarjotaan muillekin. Tuosta vasta valtstaistelu tuleekin, että tarjoat aina sitä samaa, ja lapsi kieltäytyy. Siis jos ei syö päiväruokaa, tarjoat seuraavan kerran välipalaa jne. Ruualla ei mielestäni pidä rangaista muutoin kuin että herkut ja jälkiruuat pois kunnes oikea ruoka maistuu.
Siis syödäänkö teillä samaa ruokaa päivän jokaisella aterialla??? Ei ihmekään, ettei lapselle maistu mikään kun koko ajan vaan samaa ruokaa uudelleen ja uudelleen lämmitettynä.
Yksi sukulaisistani oli pikkulapsena nirso syömään. Hänen äitinsä valitti asiasta lääkärille ja lääkäri sanoi, että antakaa lapselle sitä, mitä hän suostuu syömään. Sillä ohjeella mentiin eteenpäin.