Voiko psykopaatin tunnistaa ulkoisesta olemuksesta?
Nykyään puhutaan paljon psykopatiasta ja sosiopatiasta, ja ne ovat jopa muotisanoja. Yksi kuuluisimpia fiktiivisiä psykopaattihahmoja on Hannibal Lecter Uhrilammas). Ulkonäkö on vaalea, paremmin hintelä kuin roteva, siristelevät ja kylmät silmät ja pieni suu vienossa hymyssä.
En ehkä tuosta ulkonäöstä osaisi tunnistaa psykopaatiksi. Onko psykopaatin ulkonäöstä tai olemuksesta olemassa tutkimusta?
Kommentit (68)
Mun tuntema oli ulkoiselta olemukseltaan tarkkaileva, viileä, hymytön, karulla tavalla komea, hiton siisti, pistävät silmät, jännä nenä. Oli kyllä puuskittain viehättävä, jopa hymyili/heitti vitsiä ja joku seksuaalinen magneetti oli vahvana. Sängyssä kuitenkin vain suoritti eikä ollut mitään henkistä yhteyttä, ei tietenkään voinut olla! Tyyppi katosi sitten elämästäni yhtä äkkiä kun siihen ilmestyikin. Oikea luonne oli aivan kamala, siis julma, kun hän katsoi mun olevan hyödytön hänelle ja tuo teeskentely loppui. Aika kylmäävää kyytiä oli, mutta toisaalta oli hyvä opetus millaisia ihmisiä voikaan olla täällä meidän parissa. Minä olin kilttinä, epävarmana ja ujona hänelle sopiva uhri hetken aikaa, kun piti saada naisseuraa mahdollisimman vähäisellä panostuksella.
Jokainen hullukin on kyllä ihan omannäköisensä. Olisi todella vaarallista ryhtyä ulkoisten piirteiden perusteella mitään yleistyksiä tekemään. Osumatarkkuus on käytännössä jo lähtötelineissä olematon.
Vierailija kirjoitti:
Lecterin näyttelijä ei ole psykopaatti.
Anthonylla on aika erikoinen suhde lapsiinsa, vai oliko niitä yksi. Tai siis suhdetta ei ole, että pitäisikö meidän nyt siitä päätellä jotain :D
Psyko-ssiaruskeni esittävät muille kilttejä, auttavaisia, oiekin hyväntkeijöitä, puheliaiat, eivät kuuntele muita ikinä aidosti, just yli-imelää muiden mielistelyä ja lahjomista (aluksi), sit todellinen luonne ei kestä yhtään arvostelua/kritiikkiä itsestään, raivokohtauksia mitättömistä asoista ja yllättäen, uhriutuminen, manipulointi, akikki jutu käännetään aina itseen ja mitne paljon on kärsitty muiden puolesta8muakmas)jne.. Ovat just tehneet vihaamastaan sisaruksesta ns. hullunmuiden silmissä ja yrittäneet manipuloida ta pp am aan itsensä.
Mun rinnakkaisluokalla oli poika, jolla oli linnun jalka (aito) takkinsa vetoketjun vetimenä.
Hyi. Mitä voiis päätellä.
Vierailija kirjoitti:
Psyko-ssiaruskeni esittävät muille kilttejä, auttavaisia, oiekin hyväntkeijöitä, puheliaiat, eivät kuuntele muita ikinä aidosti, just yli-imelää muiden mielistelyä ja lahjomista (aluksi), sit todellinen luonne ei kestä yhtään arvostelua/kritiikkiä itsestään, raivokohtauksia mitättömistä asoista ja yllättäen, uhriutuminen, manipulointi, akikki jutu käännetään aina itseen ja mitne paljon on kärsitty muiden puolesta8muakmas)jne.. Ovat just tehneet vihaamastaan sisaruksesta ns. hullunmuiden silmissä ja yrittäneet manipuloida ta pp am aan itsensä.
Eiks tuo oo narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatin tunnistaa siitä sekasorrosta, tuhotuista elämistä ja ihmisromusta mikä jää hänen vanaveteensä.
En silti haukkuisi hyviä ihmisiä romuksi :(
Muumin mörkö kalskahtaa pahasti psykopaatilta.
Sen tuijotus, hehtaarinenä, ja epämääräinen örinä + pakkomielle muumipeikkoon ulkonäön lisäksi vahvistaa asian. Kaikkein pahin on se mörön hymy... jäätävä
Vierailija kirjoitti:
Jokainen hullukin on kyllä ihan omannäköisensä. Olisi todella vaarallista ryhtyä ulkoisten piirteiden perusteella mitään yleistyksiä tekemään. Osumatarkkuus on käytännössä jo lähtötelineissä olematon.
Ei täällä tosissaan kukaan teekään ulkonäköarvioita, miksi pitää ottaa liian totisesti kaikki. Jotkut niistä perustuvat tutkimuksiin (kasvojen ja nenän muoto /uutiset) tai kokemukseen, että jollakin osalla on tietty piirre, mutta se sama piirre voi olla myös muilla tavallisilla. Voit siis nukkua yöt rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Psykopaatti on miellyttävän näköinen, rauhallisesti käyttäytyvä, yhteistyöhaluinen, kohtelias ja keskustelutaitoinen. Hänen uhrillaan on ne kielteisinä pidetyt ominaisuudet. Jos psykopaatin kanssa hakeutuu pariterapiaan, vain vahvistuu se käsitys, että uhri on se suhteen vaikea osapuoli.
Tavallinen kusipää taas on ilkeä, suuttuva, kateellinen, töykeä ja väkivaltainen.
Onpahan yleistys. Mene linnaan katsomaan minkälaisia "miellyttävän näköisiä" herrasmiehiä siellä istuu. Hampaat puuttuu, tussitatuointeja ja arpia siellä täällä, sanavarasto niukka ja tuijotus aggressiivinen.
Myrskyn silmässä eli tapahtumien keskiössä ollessa sitä ei huomaakaan.
Mutta vähän kauempaa.
Olin kerran menossa silloisen poikaystävän luo ja ratikassa edellä istui mies josta tuli huonot vibat. Katsoin sivusilmällä ja mies jäi samalla pysäkillä. Se oli poikaystäväni, se jonka luokse olin menossa! Iloisesti sitten moikattiin ja mentiin hänen luokse. Hän oli käynyt parturissa, mutta tukka oli yleensä muutenkin lyhyt, joten se ei selittänyt outoutta.
Paljon jälkeenpäin olen tajunnut miten paljon oli asiat pielessä.
Ja jos minä olen tarinan läheisriippuvainen, kyllä se oli kuitenkin hän joka aktiivisesti soitteli, ylläpiti yhteyttä jotta saattoi taas tarvittaessa hyötyä minusta. Soitteli muka muuten vaan, vaikka narsisti/ psykopaatti ei koskaan soittele muuten vaan.
Se että haluaa sekaantua muiden asioihin. Jotenkin kai vihaa niitä jotka ei vilkuile sivuille huomiota hakien.
Kai se pahin vamma liittyy niillä vuorovaikutukseen.
Viileä ja älykkään oloinen. Ei reagoi juurikaan tunteita herättäviin asioihin. Voi oppia näyttelemään tunteita mutta vaikutelma on jäykkä.
Nää jotkut sarjamurhaajat ja HC-rikolliset on sitten erikseen, suurin osa psykopaateista ei tee rikoksia.
Psykopatiasta on hyötyä vaikka esim. kirurgin ammatissa. Normaalin ihmisen otsalle kihoaa tuskanhiki ajatuksestakin esim. leikata aivokasvain leikkauksessa, jonka onnistuminen on puolesta millimetristä kiinni. Kirurgi osaa pitää hermot kurissa ja jos potilas kuolee niin luultavasti harmittelee asiaa hetken "no voi harmi" ja pääsee ylitse. En nyt kuitenkaan väitä, että kaikki kirurgit olisivat psykopaatteja. :D
Psykopaatteja löytyy paljon myös esim. johtajista ja myyntipuolen henkilöistä.
Pistävät silmät väristä riippumatta.
Kuitenkin elottomat, sieluttimat.
Silmät eivät hymyile vaikka tämä ihminen hymyilisi miten leveästi. Ne eivät myöskään sure vaikka naama olisi väännetty suruasentoon.
Vierailija kirjoitti:
Pistävät silmät väristä riippumatta.
Kuitenkin elottomat, sieluttimat.
Silmät eivät hymyile vaikka tämä ihminen hymyilisi miten leveästi. Ne eivät myöskään sure vaikka naama olisi väännetty suruasentoon.
Olisipa noin helppoa.
Kääntää asiat päälaelleen, raivoaaj a riehuu itse ja syyttää sitten uhria teoistaan ja kieltää itse tehneensä mitään. Kaksoisviestintää esim. haukkuu uhria hulluksi ja sairaksi joka kuvittelee kaiken ja välillä on tukevinaan ja auttavinaan uhria ja muiden edessä toki myös lipevänä esittää tällaista suurta auttajaa ja tukijaa:(
Jossain oli, että psykopaatilla valokuvissa silmien kohdalle muodostuu tumma varjo. Monilla sarjamurhaajilla onkin näin.
Vierailija kirjoitti:
Jossain oli, että psykopaatilla valokuvissa silmien kohdalle muodostuu tumma varjo. Monilla sarjamurhaajilla onkin näin.
Tässä yksi esimerkki tuosta varjosta:
Tuijottava tai hehkuva katse, outo ääni tai korottaessa metallinen sävy, nenänpää kaksiosainen tai terävä (tai muu), kalapuikkoviiksiparta alaspäin tai ajeltu, vakavuus tosikkous tai lipevyys tekohymy, joskus mutta ei aina – tatuointi kasvoissa tai synkempi aihe, viimeisen päälle laitettu sliipattu tai renttumainen. Yhdellä oli kaksiosainen leuan pää. Voi olla komea tai ei komea, vaikka tuossa kai naispuolisiakin haettiin. Pitäisi kuitenkin kiinnittää huomio aina muuhunkin kuin ulkoiseen, esimerkiksi puhe ja käyttääkö jotain.