Marttyyrumamman tililys kun hotellin kurkut on väärin pilkottu heidän pikkumurulleen

Saattaa jopa olla että hotellissakin ollaan tyytyväisiä, jos eivät mene uudestaan ennenkuin kurkkutikut ovat kokonaan kuorittuja :D Sitä saakin odotella.

Miksi tää ihminen ei antanut lapsen maistella omasta annoksestaan, jos se ei lapsi ei kerran mitään syö kuitenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Olihan toi teksti vitsi? Ei luoja mitä porukkaa leipä elättää!

Hotellimarmattajan kaltainen väki pitäisi syöttää jellonille. Saisi vähän oikeit ongelmia elämään, kun savannin kunkku on kankussa kiinni.

Kyllähän tekstistä nyt joten kuten huomaa, että siinä on yritetty olla jollain tapaa hauska. Mutta kun teksti on melkoisen huonoa silloin, kun puolet sen lukeneista jäävät ihmettelemään, että olikohan tämä nyt huumoria vai ihan totista totta. Kyllä selkeän huumoritekstin erottaa tyhmempikin. Lisäksi tästä paistaa läpi se, että kyseessä on todellakin ensimmäinen lapsi. Koko perheen pikku prinssi, josta tuolla kasvatuksella on hyvää vauhtia kasvamassa koko perheen pikku tyranni. Tässä tosiaankin toteutuu se inhoamani fraasi: "Mennään lapsen ehdoilla", vaikka teksti olikin yritetty kääriä humoristiseen käärepaperiin. Sama siinä kirjastoepisodissa. Mamman olisi syytä ryhdistäytyä ennen kuin on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

"Ensimmäinen avioliittoni päättyi koska minä päätin sen. Elämässä kaikki oli enemmän kuin hyvin. Asuimme upeassa kodissa Välimeren rannalla ja uran rakentamisen vastapainoksi matkustimme ja nautimme elämästä. Mutta kuinka ollakaan itse halusin jotain muuta. Herra KK oli upea ihminen jonka kanssa elämä oli hyvin helppoa ja mutkatonta. Luonteeltaan hyvin rauhallinen ja kiltti mies ei vaan ollut se mitä halusin. Halusin enemmän haastetta ja säpinää ja kun Herra W astui elämääni niin siinähän sitten oli juuri sitä. Hyvin nopeasti sen jälkeen kun Herra W:n kanssa tapasimme niin päätin liittoni. Luulin löytäneeni vihdoin sen ihmisen mistä kaikki puhuu eli “the one”. Ensimmäinen avioliittoni kesti reilun vuoden.

Toinen avioliittoni päättyi kun Herra W lähti. Se maata järisyttävä suhde muuttui muutamassa vuodessa intohimosta taistelutantereeksi. Vuosien varrella oli paljon ongelmia ja ehkä suurin virhe minkä itse tein oli se, että Herra W:n uran takia luovuin hetkellisesti omastani ja samalla kadotin myös itseni. Vasta näin jälkikäteen ja terapian myötä olen sen ymmärtänyt kuinka paljon se muutti minua ihmisenä ja miten se varmasti myös osana vaikutti avioliittooni negatiivisesti. Raskauden myötä kuitenkin toive heräsi siitä, että kyllä me selvitään. "

Onko tämäkin satiiria ja vitsi?

Tämä kirjoitus on eri kirjoittajalta.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on huumoria.

Vai epätasapainoisen henkilön kirjoittelua?

Tätähän tää ravintoloiden arvostelu nykyään on, hyvä teksti.

Tuokin akka saisi maksaa kakaransa tuhoamat kirjat täysimääräisesti sentilleen kirjastolle! Kehtaavatkin tuhota kaikkien yhteisillä verorahoilla hankittua materiaalia ja pääsevät kuin koira veräjästä. Sitä kakaraa pitää vahtia eikä antaa riehua ja tuhota niin paljon kuin sielu sietää.

Raivostuttavaa!

Nauroin niin että itkin. Tuo oli niin totta: Jotkut lapset vaativat täysin ennalta-arvattavaa syömistä, täysin säännönmukaista elämää jne. Juttu oli totuudessaan todellista satiiria. Uskon, että totuus oli hauskaksi tarkoitettu eikä olut mikään oikea palaute.

Omakin lapsi vaati ruoat taaperoiässä tietyssä muodossa, tietyssä mallissa ja tiettyyn aikaan. Nyt 11-vuotiaana on innokkaana kokeilemassa erilaisia ruokia, tutkii kaupassa joka kerta erilaisia tuotteita, kokeilee erilaisia reseptejä ja kokkaa koko perheelle 2-4 kertaa viikossa. odottaa innokkaasti yläkouluun menoa, koska siellä on kotitaloutta.

Ehh... jos tää  oli huumoria, niin oli kyllä toivottoman huonoa sellaista. Mikä tässä pitäisi edes olla hauskaa? Se, että kakaransa on toivoton nirsoilija vai se, että he sotkevat ravintolan lattian eivätkä vaivaudu yhtään siistimään sitä jälkeensä..? 

Vierailija kirjoitti:

Voi että on nälkäiset av mammat kun torpan ketju jne kadonneet. Lol. Olette pikkusieluisia joulun pilaajia. Heti valmiina haukkumaan. Juoruakat!

Mikä hyvänmielensoturi sä olet täällä tapanin päivänä huutelemassa kuinka joulu menee pilalle? Kengätkin kastuvat, jos hyppää vesilätäkköön tai päähän voi sattua, jos sitä hakkaa seinään. Ja jos joulu menee pilalle av:lla niin tiedät missä ei kannata sitä enää ensivuonna viettää.

Jos tämä teksti oli tosissaan kirjoitettu niin en osaa muuta sanoa kuin että (kuten joku jo sanoi) - kaikkien EI pitäisi saada lapsia. 

Ihan tosissaan. Tässähän on suhteellisuudentaju jo huolestuttavasti hämärtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Tuo oli vitsillä kirjoitettu ihan selvästi.

Tätä mäkin toivoin, mutta todella surkeesti onnistuttu. Ei hymyilyttänyt edes.

Tekeepä mamma oman elämänsä vaikeaksi, jos noin haluaa kasvattaa muksunsa. Tilataanko tuon ikäiselle muka raflasta ruokaa? Omat purkit yleensä mukana noin pienellä.

En tiedä, minkä ikäinen ton blogistin lapsi on, mutta kyllä me todellakin on tilattu omalle taaperolle omat ruoat jo vähän päälle 1-vuotiaasta asti. Ensinnäkin hän syö todella isoja annoksia, joku n. 8-vuotiaalle tarkoitettu lastenannos menee melkein kokonaan niin että hujahtaa. Toiseksi halutaan, että hän saa olla osa porukkaa ja kokemusta eikä vain vetää jotain ankeaa mautonta omaa purkkiaan samalla kun toiset herkuttelee. Kolmanneksi halutaan, että hän todella tottuu erilaisiin makuihin eikä tule miksikään nirsoilijaksi. On toiminut, ja kaveri 1v7kk vetelee lempiherkkunaan esim. thaimaalaista aivan onnessaan :D Ihan pienenä toki oli omat soseet mukana, kun ei vielä kiinteitä syönyt. Sai sitten ehkä jotain sormiruokamaisteltavaa aikuisten lautasilta.

Niistä lapsista tulee monissa asioissa sellaisia kuin kasvattaa... me ei olla ajateltu millekään nirsoilu ja nakit ja ranskikset -linjalle lähteä, ja se on onnistunut todella hyvin niillä omilla valinnoilla.

Vierailija kirjoitti:

Nauroin niin että itkin. Tuo oli niin totta: Jotkut lapset vaativat täysin ennalta-arvattavaa syömistä, täysin säännönmukaista elämää jne. Juttu oli totuudessaan todellista satiiria. Uskon, että totuus oli hauskaksi tarkoitettu eikä olut mikään oikea palaute.

Omakin lapsi vaati ruoat taaperoiässä tietyssä muodossa, tietyssä mallissa ja tiettyyn aikaan. Nyt 11-vuotiaana on innokkaana kokeilemassa erilaisia ruokia, tutkii kaupassa joka kerta erilaisia tuotteita, kokeilee erilaisia reseptejä ja kokkaa koko perheelle 2-4 kertaa viikossa. odottaa innokkaasti yläkouluun menoa, koska siellä on kotitaloutta.

Joillain on todella omituinen huumorintaju. Ja sitten ne väsäävät vielä blogia, joka ei naurata muita kuin kirjoittajaansa.

Kaffepulla kirjoitti:

Tuo oli vitsillä kirjoitettu ihan selvästi.

Niin kuin sunkin jutut täällä?

Siis mikä sekopää tämä nainen oikein on? Onko tämä nyt se mitä se äitiys nykypäivänä tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauroin niin että itkin. Tuo oli niin totta: Jotkut lapset vaativat täysin ennalta-arvattavaa syömistä, täysin säännönmukaista elämää jne. Juttu oli totuudessaan todellista satiiria. Uskon, että totuus oli hauskaksi tarkoitettu eikä olut mikään oikea palaute.

Omakin lapsi vaati ruoat taaperoiässä tietyssä muodossa, tietyssä mallissa ja tiettyyn aikaan. Nyt 11-vuotiaana on innokkaana kokeilemassa erilaisia ruokia, tutkii kaupassa joka kerta erilaisia tuotteita, kokeilee erilaisia reseptejä ja kokkaa koko perheelle 2-4 kertaa viikossa. odottaa innokkaasti yläkouluun menoa, koska siellä on kotitaloutta.

Joillain on todella omituinen huumorintaju. Ja sitten ne väsäävät vielä blogia, joka ei naurata muita kuin kirjoittajaansa.

Kyseessä nk.  ruotsalainen huumorintaju  eli humoristisen jutun kertojan on alleviivattava missä kohtaa se hauska huumorikohta piilee ja ennen aloittamistaan kerrottava että tässä on sitten kyseessä satiiripohjaista draamakomediaa. . .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nauroin niin että itkin. Tuo oli niin totta: Jotkut lapset vaativat täysin ennalta-arvattavaa syömistä, täysin säännönmukaista elämää jne. Juttu oli totuudessaan todellista satiiria. Uskon, että totuus oli hauskaksi tarkoitettu eikä olut mikään oikea palaute.

Omakin lapsi vaati ruoat taaperoiässä tietyssä muodossa, tietyssä mallissa ja tiettyyn aikaan. Nyt 11-vuotiaana on innokkaana kokeilemassa erilaisia ruokia, tutkii kaupassa joka kerta erilaisia tuotteita, kokeilee erilaisia reseptejä ja kokkaa koko perheelle 2-4 kertaa viikossa. odottaa innokkaasti yläkouluun menoa, koska siellä on kotitaloutta.

Joillain on todella omituinen huumorintaju. Ja sitten ne väsäävät vielä blogia, joka ei naurata muita kuin kirjoittajaansa.

Kyseessä nk.  ruotsalainen huumorintaju  eli humoristisen jutun kertojan on alleviivattava missä kohtaa se hauska huumorikohta piilee ja ennen aloittamistaan kerrottava että tässä on sitten kyseessä satiiripohjaista draamakomediaa. . .

No tuosta en ole ikinä kuullutkaan, vaikka olen asunut Ruotsissa kymmeniä vuosia. Tämä juttu oli vain silkkaa sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo nainenhan vain kertoi millaista on käydä hotellissa tai ulkona syömässä autistisen lapsen kanssa.

Ei se ollut mikään hotellille esitetty kritiikki väärin leikatuista kurkuista.

Olisi ollut mielenkiintoista lukea miten heillä muuten tuo kylpylävierailu onnistui.

Onkohan äidillä itselläänkin autismikirjon piirteitä? Se selittäisi paljon.

Tekstistä ei välity rankkuus eikä se, että äiti olisi pahoillaan tms. vaan hän näkee nuo tilanteet täysin vain oman perspektiivinsä kautta.

Uskon, että on ollut hotellille todella hankala vieras.

Teksti todellakin on vain tilanteita kuvailevaa ja äidin näkökulmasta kerrottua. Lukijan kyllä uskoisi ymmärtävän että nämä tilanteet ovat äidille raskaita.

Sitä en ymmärrä miksi tämä äiti nähdään vaikeaksi vieraaksi jos hän kertoo että lapselle ei ole helppoa löytää syötävää. Eihän hän missään vaiheessa kerro vaativansa toisenlaista, tai eri tavalla leikattuja kurkkuja. Enemmän tuo kuulosti siltä, että söivät sen mitä pystyvät syömään.

Jos äiti on autismikirjolla, hän todennäköisesti menee sen aamupalan jälkeen kauppaan ja ostaa kurkkua ja pienen veitsen, että saa lapselleen oikein leikattuja kurkkuja, ilman kuorta.

Ei autismikirjolainen esitä vaatimuksia. Todennäköisesti häntä tai hänen kohtaamia ongelmia ei kukaan edes huomaa. Ei ennenkuin hän kirjoittaa niistä blogin. Ja saa ihmiset raivon valtaan kun on niin kohtuuton ja vaativa. Hirveän hankala ihminen. Ymmärtäisi edes hävetä.

Siinä Vaiheessa, jos lapselle on vaikeaa löytää syötävää normaalista ruokalistasta, niin kyllä vajaa parivuotiaalle voi tuoda omia ruokia eikö tarvitse sitten kauhistella 9e lohipastan hintaa. Täällä ois joka ravintola ja hotelli ko kassa, jos joka ikisen makuun pitää jotain tehdä.

Huumoriksi tuo varmaan oli tarkoitettu, mutta mun mielestä näkökulma miten lähestyi asiaa teki tekstistä pelkästään typerän. Varmaan hotelliyöstä taaperon kanssa saisi aikaan hauskaakin tekstiä. Miettisi tarkemmin onko kirjoittaja minä, sinä, hän vai he. Mitä MINÄ äitinä en ollut ottanut huomioon tai mitä LAPSI omaa joustamattomuuttaan teki. Ei noin, että haukutaan hotelli. Äidin kannalta voi olla hassua ja söpöä, kun oma taapero herättää koko hotellin tai hajottaa paikkoja, mutta ei sitä kannata edes vitsinä kääntää hotellin syyksi. 

Kirjastolle osoitetussa sama ilmiö. Aika kökköä kirjoitusta, kun ei osaa edes päättää kuka tuota kirjoittaa. Alussa minä ja me. Olen tyytyväinen, me käytämme kirjastoa jne. Toisessa kappaleessa minä -muoto ilmeisesti lapsen, kun tulee yhtäkkiä "tykkään lukea kirjoja äidin sylissä.".

Lapsestakin varmaan koululaisena mukavaa lukea äidin blogia, jossa hänen kanssaan eläminen tuntuu olleen ja olevan hirvittävän rankka tai suorastaan luonnonkatastrofiin verrattava onnettomuus.