Musta ei oo koskaan pidetty

Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä. 

Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla. 

Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi"

Oon hävennyt omaa riittämättömyyttä ja pysyn mielelläni sisällä päivisin. Väkisin tulee mieleen ettei kukaan tykkää ku mä oon ihan aina se joka soittaa. Niin vaan luvattiin kysyä mukaan talleille jne mutta se oli vaan sanahelinää. Eipä tälle minkään mahda.

Ei minustakaan. Ei se varmaan lohduta, mutta et ainakaan ole ainoa.

Eikä suomalaiset ole hiljasia ne pitää yhteyttä tiiviisti eivät vaan muhun. Oon nähny vahingossa aktiivisen keskusteluryhmän joka on omien sukulaisten pitämä. Mä en saanu kutsua :D

Vierailija kirjoitti:

Oon hävennyt omaa riittämättömyyttä ja pysyn mielelläni sisällä päivisin. Väkisin tulee mieleen ettei kukaan tykkää ku mä oon ihan aina se joka soittaa. Niin vaan luvattiin kysyä mukaan talleille jne mutta se oli vaan sanahelinää. Eipä tälle minkään mahda.

No mitä väliä, vaikka muut ei tykkää? Elät sitten elämääsi tai et niin ei se mihinkään muutu. Ensimmäisestä voit itse saada vähän enemmän. Mikään ei tuo niitä vuosia takaisin eikä kukaan palkitse elämättömästä elämästä.

sama täällä luin aliottajalla.sikksipå haluan tietää muista kaiken miski neei musta tykkääkkää.

vikahan ei ole minussa vika on muissa.hankimanitiedot kin sen nosottaa.

käsitin asian kun hoksain ettö uhreilia ei päriää lähhikupale

a jäi puuu tt uu

Mulla oli aika samanlainen kokemus johonkin 18v asti, kunnes muutin pois maalaiskylästä jossa olin kasvanut. Yhtäkkiä löysin elämään ihmisiä jotka tykkäsi musta ja osa oli ihan samanhenkisiäkin! Tiet on vieneet ajan saatossa erilleen kun ollaan puolin ja toisin muutettu taas mutta se oivallus oli mahtava, että vika ei ole mussa vaan ehkä ympäristössä jossa laumakäytös saa muut kohtelemaan huonosti.

natoajan konstanpylkkerö, väit. kirjoitti:

sama täällä luin aliottajalla.sikksipå haluan tietää muista kaiken miski neei musta tykkääkkää.

vikahan ei ole minussa vika on muissa.hankimanitiedot kin sen nosottaa.

käsitin asian kun hoksain ettö uhreilia ei päriää lähhikupale

a jäi puuu tt uu

tykkääkö äitisikään isäkään sinusta? 

äitisuhe,tai sen puuttuminen selvittää monesti jos on kuvailemasi tilanne.seurauksena voi pi olla jopa psykopatiaa, yliampuvaa näyttämisen nhalua, patolokiasti valehtelua, ja toisaalta setä että ympärillä on vaan pelon takie ihmisiö.eivät siis uskalla ottaa sinnuu etäisyyttä kosk olet heistä niin Mörkö.

styyroksi akk kirjoitti:

natoajan konstanpylkkerö, väit. kirjoitti:

sama täällä luin aliottajalla.sikksipå haluan tietää muista kaiken miski neei musta tykkääkkää.

vikahan ei ole minussa vika on muissa.hankimanitiedot kin sen nosottaa.

käsitin asian kun hoksain ettö uhreilia ei päriää lähhikupale

a jäi puuu tt uu

tykkääkö äitisikään isäkään sinusta? 

äitisuhe,tai sen puuttuminen selvittää monesti jos on kuvailemasi tilanne.seurauksena voi pi olla jopa psykopatiaa, yliampuvaa näyttämisen nhalua, patolokiasti valehtelua, ja toisaalta setä että ympärillä on vaan pelon takie ihmisiö.eivät siis uskalla ottaa sinnuu etäisyyttä kosk olet heistä niin Mörkö.

Bingo!

tiedän tuonmoisen mutta en uskalla sutani avata

terapiassa ainoast

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli aika samanlainen kokemus johonkin 18v asti, kunnes muutin pois maalaiskylästä jossa olin kasvanut. Yhtäkkiä löysin elämään ihmisiä jotka tykkäsi musta ja osa oli ihan samanhenkisiäkin! Tiet on vieneet ajan saatossa erilleen kun ollaan puolin ja toisin muutettu taas mutta se oivallus oli mahtava, että vika ei ole mussa vaan ehkä ympäristössä jossa laumakäytös saa muut kohtelemaan huonosti.

hei hyvä! varmista silti asia esmes työterveyshuollossa - pään läpitutkinta vie kai sen muutaman viikon jonka voit olla saitauslomalla.

ihanaa kun tulee näitä valoisiakin kertomksia vastaan.

Mitäs olet musta 👩🏿‍🦲!