Sinä joka estät tytärtäsi tapaamasta isäänsä

Minun tyttö tulee näkemään isäänsä vaikka se tuomittais vankilaan loppuelämäksi massamurhasta. Isä tytölle tärkeä ja rakas kuin myös isälle silmäterä vaikka käyttäytyminen on enemmän kuin ala arvoista. On alkkis ja mielenterveys ongemia on ja saisin tytön sormia näpäyttämällä vain itselleni, mutta rakastan lastani sen verran etten ikinä häneltä isää vie. Eriasia jos lapselle koituu haittaa isästä

Mulle pienenä äiti väitti että iså ei halua nähdä. Uskoin, miksi en olisi uskonut omaa äitiäni. Samalla äiti sanoi isälle että minä - hänen tyttärensä- vihaan isääni eikä antanut hänen tavata minua. Ei ikinä. Yläasteikäisenä minulle selvisi että äiti valehteli minulle. Isällä oli jopa tallessa kaikki minulle ostetut lahjat joita äiti ei ollut antanut tuoda - minulle väitti että isä ei muistanut. En voi antaa äidilleni ikinä anteeksi - en omasta puolestani enkä isän puolesta joka itki kun viimein monen vuoden jälkeen tapasimme minun ollessa rippikouluikäinen. Nyt minulla jo omia lapsia ja isäni on maailman paras isoisä.

Varmaan minustakin puhutaan etten anna lapsen tavata biologista isäänsä. Se on pieni murhe sen rinnalla, ettei isä ole koskaan antanut lapselleen mahdollisuutta isään. Ilmoitti heti raskauden alussa ettei ala kotia leikkimään. Ollaan itä-suomesta. ;-) Että terkkuja vaan 'isälle'

Terkkuja täältä länsi-Suomesta. En oo Sandran äiti, mutta mun lapsen isä levittää huhuja että mö en anna sen tavata lastaan vaikka kertaakaan en oo kieltäny tapaamasta. Ai mut joo, eihän se isä oo tullut lastaan hakemaankaan kertaakaan. Että niinkin voi asia olla....

Ja niin usein onkin. Myös minun lasten kohdalla :( mutta tässä tapauksessa on juuri kuten aloituksessa on noin lyhyesti.

Pidän etusivulla jos vaikka menisi viesti perille

Muilla kokemuksia vieraannuttamisesta?

Muilla kokemuksia vieraannuttamisesta?

Mun isää ei kiinnostanut tavata. Väitti kaikille, ettei äitini anna hänen nähdä minua, mikä ei pidä paikkaansa. Vähän tällaistakin näkökulmaa...

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:17"]

Mun isää ei kiinnostanut tavata. Väitti kaikille, ettei äitini anna hänen nähdä minua, mikä ei pidä paikkaansa. Vähän tällaistakin näkökulmaa...

[/quote]

Ja tän sä tiedät varmuudella koska äiti on niin sanonut.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:15"]

Muilla kokemuksia vieraannuttamisesta?

[/quote]

On. Kaksi vanhinta tulevat tapaamaan itse, kun jo osaavat eivätkä välitä äitinsä kielloista. Nuorinta en ole nähnyt 1,5 vuoteen.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:20"][quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:17"]

Mun isää ei kiinnostanut tavata. Väitti kaikille, ettei äitini anna hänen nähdä minua, mikä ei pidä paikkaansa. Vähän tällaistakin näkökulmaa...

[/quote]

Ja tän sä tiedät varmuudella koska äiti on niin sanonut.

[/quote]

Kyllä. Ei isää kiinnostanut, kun soittelin.

Nää vieraannuttaja-äidit on ihan perseestä ja alinta pohjasakkaa eikä ansaitse oikeutta kutsua itseään äideiksi. Itse annan lapseni todellakin nähdä isäänsä ihan niin paljon kuin he molemmat haluavat, eli todella usein...

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:25"]Nää vieraannuttaja-äidit on ihan perseestä ja alinta pohjasakkaa eikä ansaitse oikeutta kutsua itseään äideiksi. Itse annan lapseni todellakin nähdä isäänsä ihan niin paljon kuin he molemmat haluavat, eli todella usein...

[/quote]

Sulla on varmaan olosuhteet kunnossa.

Entä sitten kun ei ole. Esim: alkoholismia, uhkailua tms toisella osapuolella.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:28"][quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 19:25"]Nää vieraannuttaja-äidit on ihan perseestä ja alinta pohjasakkaa eikä ansaitse oikeutta kutsua itseään äideiksi. Itse annan lapseni todellakin nähdä isäänsä ihan niin paljon kuin he molemmat haluavat, eli todella usein...

[/quote]

Sulla on varmaan olosuhteet kunnossa.

Entä sitten kun ei ole. Esim: alkoholismia, uhkailua tms toisella osapuolella.

[/quote]

Niinpä. Luulen että esim. lähesrymiskielto tms. ei tule ihan tyhjästä. Ja silloin ei vapaasti tavata toista vanhempaa, vielä jos se kohdistuu lapseen.

Minun lasteni isä ei ole tavannut lapsiaan vuoteen ja ihan omasta tahdostaan. Isä on sitä mieltä, että minä estän tapaamiset. En vain itse tiedä miten.

Isä lopetti tapaamiset, kun häneltä lähti asunto alta. Sen jälkeen ei ole lapsiaan tavannut. Hänellä olisi oikeus olla lasten kanssa jokatoinen viikonloppu.

Minä ja lapset emme tiedä edes missä isä asuu tai oleilee. Eikä tiedetä mitään muutakaan hänen elämästään.

Nyt ei puhuta oikeista syistä estää tapaamiset vaan nimenomaan tästä pas syndroomasta. Pysykää asiassa!

Luitteko uutisen missä äiti videoi lastaan ja syytti isää hyväksikäytöstä. Että on se vika joskus äidissäkin. ..

Mitä jos olisitte ennen lasten saamista tehneet kirjallisen sopimuksen? Me tehtiin ja siinä lukee selvästi, että eron mahdolisesti tullessa, mies hoitaa kaikki tulevat lapset. Yhteishuoltajus ja mulla on oikeus tavata lapsia koska vain, mutta asuvat isällään. Minä en halua olla koskaan yh ja haluan jatkaa uraani. Olin kotiäitinä 6-v ja 3 muksua hoidin. Mies osallistui arkeen ja vaikka ongelmia tulikin, niin aina niistä selvittiin. Mutta edelleen, jos ero tulisi, lapset menisivät isälle. Musta ei KOSKAAN tule yh-äitiä. Rakatan lapsiani ja miestäni, mutta eron tullessa häipyisin ja mies saisi kantaa arjen huolet. Minä nauttisin vain lomlla ja viikonloppuina lasten seurasta. Äitiys ei ole sen tärkeämpää kuin isyys. Mieheni huolehtii lapsistamme yhtä hyvin, tai paremminkin, kuin minä. Onneksi olemme tyytyväisesti yhdessä. Ja lapsilla ehjä ja rakastava koti. 

Mitä jos olisitte ennen lasten saamista tehneet kirjallisen sopimuksen? Me tehtiin ja siinä lukee selvästi, että eron mahdolisesti tullessa, mies hoitaa kaikki tulevat lapset. Yhteishuoltajus ja mulla on oikeus tavata lapsia koska vain, mutta asuvat isällään. Minä en halua olla koskaan yh ja haluan jatkaa uraani. Olin kotiäitinä 6-v ja 3 muksua hoidin. Mies osallistui arkeen ja vaikka ongelmia tulikin, niin aina niistä selvittiin. Mutta edelleen, jos ero tulisi, lapset menisivät isälle. Musta ei KOSKAAN tule yh-äitiä. Rakatan lapsiani ja miestäni, mutta eron tullessa häipyisin ja mies saisi kantaa arjen huolet. Minä nauttisin vain lomlla ja viikonloppuina lasten seurasta. Äitiys ei ole sen tärkeämpää kuin isyys. Mieheni huolehtii lapsistamme yhtä hyvin, tai paremminkin, kuin minä. Onneksi olemme tyytyväisesti yhdessä. Ja lapsilla ehjä ja rakastava koti.