"Kivoja" asioita mitkä sinun mielestäsi tuntuu hirveän vastenmieliseltä pakkopullalta?

Vessassa käyminen

Jostain syystä soutaminen tökkii. Osaan kyllä soutaa, mutta se ei vaan ole minun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Saunominen ystävien tai tuttavien kanssa. En ymmärrä tätä "peseydytään yhdessä" -juttua.

En tykkää myöskään yökyläilyistä ystävienkään luona enkä siitä, että meillä ollaan yötä. On kiva viettää iltaa yhdessä silloin tällöin, mutta sitten taksilla kotiin/hotelliin, kiitos.

Suomen 100€+ hotellihinnoilla ei normaalituloinen sinkku vieraalle paikkakunnalle viitsi lähteä iltaa viettämään. Pariskuntana toki itsekin mennyt hotelliin, kun hinta puolittuu ja saadaan sitten olla omassa rauhassa kaikki, mutta sinkkuna ei tuollaiseen luksukseen ole varaa, jos ystävän luonakin nukkumistilaa löytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä jos kertoisitte kavereillenne että ette halua mökeille, juhlia, saunoa, retkeillä, kyläillä, puhua puhelimessa ym. Kamalaa jos pyydän ystäviäni näihin ja tulevat vaan kohteliaisuudesta, huokaavat helpotuksesta kun pääsevät koteihinsa olemaan rauhassa.

Pakko vastata tähän, että ystäväsi, jotka ns. kärsivät em. tilanteista, ovat introvertteja. Osa introverteista on suorastaan erakkoja tai ainakin haluaisivat olla. Väitän, että suurin osa kuitenkin tykkää nähdä kavereita ja olla näiden kanssa yhteyksissä, kunhan saa tehdä sen omilla ehdoillaan, eli saa poistua tilanteesta/ lopettaa puhelun/ lähteä kotiin halutessaan.

Intro väsyy sosiaalisissa tilanteissa enemmän kuin ekstro, mutta se ei tarkoita, että hän (välttämättä) haluaisi olla aina yksin, tai ettei häntä koskaan kutsuttaisi mihinkään. Jos ekstrovertille kaverille sanoa paukauttaa tämän, hän saattaa pahastua ja ymmärtää asian niin, ettei sitten jatkossa pyydäkään tätä kaveria enää yhtään minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Kylässä ruokapöydässä istuminen, kun perheen koira tulee viereen huohottamaan makupaloja odotellen.

En inhoa koiria, mutta pysykööt poissa ruokapöydän lähettyviltä. Rapsutellaan sitten vaikka olohuoneessa ruokailun jälkeen.

Tämä on isäntäperheen tehtävä. Kun kyläilee koiraperheessä, koira joko suljetaan ruokailun ajaksi toiseen huoneeseen esim.  koiraportin taakse tai sitten isäntäperhe komentaa koiran pois kerjäämästä ja koira toivon mukaan tottelee. Ei ole kellekään kiva, jos kahvipöydän reunassa nököttää vinkuen odottava koiran kuono tai pahimmillaan kuolaa vieraan reidelle valuttava suu.

Kasvimaan ja puutarhan hoitaminen.

Luistelu. Jalat krampissa ja varpaat jäätyy. Tylsää kiertää pientä kenttää.

Vierailija kirjoitti:

Naisten illat yms naisten kesken "mukavat" kokoontumiset. Sitä itsekehun, piikittelyn, teennäisen hymyilyn ja selkäänpuukottamisen määrää.

Hanki parempia ystäviä. Musta on kiva nähdä mun kavereita, noi ei kuulosta kavereilta ollenkaan.

Juhannus

Vierailija kirjoitti:

Luistelu. Jalat krampissa ja varpaat jäätyy. Tylsää kiertää pientä kenttää.

Totta. Luistellessa saa nilkat ihan älyttömän kipeäksi ja tosiaan varpaat jäätyy heti, jos on yhtään pakkasta. Matkaluistelussa olisi jotain järkeäkin, mutta kentällä on tylsää, jos ei pelata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä jos kertoisitte kavereillenne että ette halua mökeille, juhlia, saunoa, retkeillä, kyläillä, puhua puhelimessa ym. Kamalaa jos pyydän ystäviäni näihin ja tulevat vaan kohteliaisuudesta, huokaavat helpotuksesta kun pääsevät koteihinsa olemaan rauhassa.

Sä et selvästikään ymmärrä, että ekstroverteille on turha puhua tällaista. Meillä on sukumökki, johon kaikilla on käyttöoikeus ja jokainen saa varata privaattikäyttöön mökin 2 viikkoa. Viime kesänä menimme perheen kanssa mökille, niin oma äitini tuli siskoni kahden lapsen kanssa mökille, ”kiva kun serkuilla on seuraa toisistaan”. Oli siis luvannut hoitaa lapsia viikon. Loppuviikosta sitten siskoni tuli hakemaan lapsia ja ”viivyn vain yhden yön”. Lopulta olimme kaikki samassa mökissä jonottamassa vessavuoroja jne. Olimme selkeästi ilmaissut, että otamme sellaisen viikon, jolloin muut eivät halua, koska haluamme olla rauhassa.

Myös pidemmällä asuva ystäväni aina ehdottaa pariskuntailtaa meillä, tiedäthän ”viiniä ja ruokaa” jne. Kun sanon, että meillä ei ole tilaa majoittua, sanoo hän joka kerta, että ”mahtuvat mihin olihuoneen nurkkaan tahansa”. Pointti on, että en halua kenenkään leiriytyvän meille. Haluan kulkea kotonani vaikka alasti, enkä jaksa yhdessäoloa 2h kauempaa.

Miksi sinulla ylipäätään on ystäviä tai kellään täällä jotka välittää kyläilyistä ym.

Just toi pulla. Ennen oli aina pakko syödä pullaa . Nykyään muuta pakko tuputtaa osta osta osta. Emme osta pidämme itse rahamme .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä jos kertoisitte kavereillenne että ette halua mökeille, juhlia, saunoa, retkeillä, kyläillä, puhua puhelimessa ym. Kamalaa jos pyydän ystäviäni näihin ja tulevat vaan kohteliaisuudesta, huokaavat helpotuksesta kun pääsevät koteihinsa olemaan rauhassa.

Pakko vastata tähän, että ystäväsi, jotka ns. kärsivät em. tilanteista, ovat introvertteja. Osa introverteista on suorastaan erakkoja tai ainakin haluaisivat olla. Väitän, että suurin osa kuitenkin tykkää nähdä kavereita ja olla näiden kanssa yhteyksissä, kunhan saa tehdä sen omilla ehdoillaan, eli saa poistua tilanteesta/ lopettaa puhelun/ lähteä kotiin halutessaan.

Intro väsyy sosiaalisissa tilanteissa enemmän kuin ekstro, mutta se ei tarkoita, että hän (välttämättä) haluaisi olla aina yksin, tai ettei häntä koskaan kutsuttaisi mihinkään. Jos ekstrovertille kaverille sanoa paukauttaa tämän, hän saattaa pahastua ja ymmärtää asian niin, ettei sitten jatkossa pyydäkään tätä kaveria enää yhtään minnekään.

Hyvin tiivistetty.

Pidän kavereistani. Tykkään olla heidän seurassaan, aina silloin tällöin.

Mutta. Heidän käsityksensä kaikkein hauskimmista saattaisi olla (kärjistetty esimerkki:) jonnekin Himoksen Iskelmäfestareille osallistuminen niin, että sinne mentäisiin mieluiten päivää ennen ja tultaisiin päivä niiden päättymisen jälkeen pois. Ja koko se aika (3-4 vrk) oltaisiin yhdessä, mieluiten tukevassa maistissa ja majoituttaisiin kaikki samassa matkailuautossa. Ja se olisi niiiiin hauskaa.

Miehen perheen kanssa vietetyt juhlapyhät.

Joulu tai juhannus, niin heidän kanssaan pitää olla ja kun ei se korkki tahdo kaikilla heillä pysyä kiinni :( Muutenkin hirveän äänekästä porukkaa ja ahnetta (ruoalle sekä rahalle).

Myös veneilyä inhoan. Suomi on tuhansien järvien maa, tiedetään, mutta eikö niitä järviä voi ihailla rannalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luistelu. Jalat krampissa ja varpaat jäätyy. Tylsää kiertää pientä kenttää.

Totta. Luistellessa saa nilkat ihan älyttömän kipeäksi ja tosiaan varpaat jäätyy heti, jos on yhtään pakkasta. Matkaluistelussa olisi jotain järkeäkin, mutta kentällä on tylsää, jos ei pelata.

Samaa mieltä. Lapsuudenkodin lähellä on järvi, jonka jäällä ei yhtenä talvena ollut juuri yhtään lunta. Siellä oli mukava luistella kun ei ollut muita ihmisiäkään. Mutta eipä tuollaisia olosuhteita juuri koskaan tule vastaan. Kerran näin kuvan jostain jenkeistä luistelupolusta, eli tasainen leveä polku metsässä/puistossa oli jäädytetty luistelua varten. Sellaiselle lähtisin mielelläni.

Itse auringonpaiste kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häät ovat aina kauhistus mulle. Siellä on koko ajan vain odottamista ja loppuhuipennuksena nolot pakkoleikit. Mun puolesta jokainen pitäköön häänsä keskenään ilman vieraita.

Olen samaa mieltä kanssasi. Eräs sukulaiseni meni reilu vuosikymmen sitten naimisiin sellaisessa telkkarin hääohjelmassa. Tuskin tarvitsee arvata, loistinko minä poissaolollani niistä pippaloista. Kun näin kyseisen jakson telkkarista, niin ne olivat juuri kuvailemasi pakkopullamaiset, hassuilla leikeillä ryyditetyt peruspippalot sillä pikku tvistillä lisättynä, että ne tosiaan näkyivät telkkarista koko kansalle. Olen edelleen sitä mieltä, että jättäytyminen pois siitä tilaisuudesta oli yksi elämäni parhaimmista päätöksistä.

Sitä voi kysyä että minkälaiset olisivat häät joissa ei olisi mitään ohjelmaa? Luultavasti aika tylsät.

Juoruiluun osallistuminen. Yleensä en osallistu, vaikka se olisi muiden paikallaolijoiden ykkösharrastus. Juoruilun kuuntelemista joutuu valitettavasti sietämään aina silloin, kun ei voi valita seuraansa. Esimerkiksi työhön liittyvissä tilaisuuksissa. Omista asioista saa toki jokainen puhua, vaikka niihin liittyisivät muut ihmiset. Varsinkin, jos osaa välttää turhaa nimien mainitsemista sekä hienovaraisesti häivyttää muut ihmiset oman tarinansa taustalle. Mutta toisten ihmisten asioista juoruilu on vastenmielistä.

Isommassa porukassa illan viettäminen, siis esim työpaikan joku tapahtuma, pikkujoulut tms Menen ihan lukkoon sellaisissa, enkä osaa olla rennosti. Pienemmässä porukassa sujuu hyvin, samoin esim.vaikka työpaikalla normaalisti, mutta kun kokoonnutaan viettämään iltaa ja pitäisi jutella koko porukan kanssa yhden pöydän ääressä ”hauskoja juttuja” niin en osaa sanoa oikein mitään ja tunnen itseni ulkopuoliseksi. Minua ei myöskään tunnu naurattavan samat jutut kuin muita, vaikka arjessa tullaan hyvin juttuun. En osaa sanoa miksi.

Keilausta inhoan. Joulun ajassa joulutortut. Kuivia ja varisee pitkin. Ei oikein maistu miltään.

Treffailu, ulkoilu, suihkussa käynti.

Tavallaan nää kumoaakin toisensa.