Mitä teidän mielestä pitää olla "suoritettuna" ennen lapsia?

Niin perinteisesti ajattelen, että opiskelut pois alta (jotta ei mene liian vaikeaksi lasten kanssa) ja avioliitto, jotta suhteeseen on tarpeeksi sitouduttu ennen lapsia. Toki naimisiin ei tule mennä jos ei olla tarpeeksi toisiin sitouduttu, joten ei heti naimisiinkaan tule mennä. Hyvä jos on edes vähän työkokemusta alla ennen äitiyslomalle lähtemistä, jotta paluu työmarkkinoille onnistuu helpommin myöhemmässä vaiheessa.

Ja todellakin pitää elämää suunnitella. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta jos ei suunnittele niin silloin matkalle sattuu enemmän ongelmia ja kompastuskiviä, joista ei aina hyvää seuraa kuten esim. loppuun palamista, eroja ja köyhyyttä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Niin perinteisesti ajattelen, että opiskelut pois alta (jotta ei mene liian vaikeaksi lasten kanssa) ja avioliitto, jotta suhteeseen on tarpeeksi sitouduttu ennen lapsia. Toki naimisiin ei tule mennä jos ei olla tarpeeksi toisiin sitouduttu, joten ei heti naimisiinkaan tule mennä. Hyvä jos on edes vähän työkokemusta alla ennen äitiyslomalle lähtemistä, jotta paluu työmarkkinoille onnistuu helpommin myöhemmässä vaiheessa.

Ja todellakin pitää elämää suunnitella. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta jos ei suunnittele niin silloin matkalle sattuu enemmän ongelmia ja kompastuskiviä, joista ei aina hyvää seuraa kuten esim. loppuun palamista, eroja ja köyhyyttä.

Ajattelin näin, en enää. Akateemiset opinnot voi kestää kolmekymppiseksi. Tiedän ihmisiä jotka odottivat, eivätkä enää saaneet. Tiedän myös heitä, jotka saivat lapsia opintojen aikana. Lapset viedään hoitoon ihan samalla lailla ja opinnot hoidetaan päivällä, ei kukaan odota, että olet luennolla vauva sylissä.

Omalle kohdalle osui myös että varmistelin sitä parisuhdetta. Kahdeksan vuotta yhdessä, oli valmiina tutkinto, talo, kaksi autoa ja työkokemusta. Silti vauvan tultua mies pakeni töihinsä, silti meille aikanaan tuli ero.

Siltikään en jättäisi lasta hankkimatta, ei elämä silti huonoa ole

Ei voi varmistella mitään, tämä on se läksy. Voi vain uskaltaa ja toivoa parasta.

Ja sitten, aina niistä selviää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin perinteisesti ajattelen, että opiskelut pois alta (jotta ei mene liian vaikeaksi lasten kanssa) ja avioliitto, jotta suhteeseen on tarpeeksi sitouduttu ennen lapsia. Toki naimisiin ei tule mennä jos ei olla tarpeeksi toisiin sitouduttu, joten ei heti naimisiinkaan tule mennä. Hyvä jos on edes vähän työkokemusta alla ennen äitiyslomalle lähtemistä, jotta paluu työmarkkinoille onnistuu helpommin myöhemmässä vaiheessa.

Ja todellakin pitää elämää suunnitella. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta jos ei suunnittele niin silloin matkalle sattuu enemmän ongelmia ja kompastuskiviä, joista ei aina hyvää seuraa kuten esim. loppuun palamista, eroja ja köyhyyttä.

Ajattelin näin, en enää. Akateemiset opinnot voi kestää kolmekymppiseksi. Tiedän ihmisiä jotka odottivat, eivätkä enää saaneet. Tiedän myös heitä, jotka saivat lapsia opintojen aikana. Lapset viedään hoitoon ihan samalla lailla ja opinnot hoidetaan päivällä, ei kukaan odota, että olet luennolla vauva sylissä.

Omalle kohdalle osui myös että varmistelin sitä parisuhdetta. Kahdeksan vuotta yhdessä, oli valmiina tutkinto, talo, kaksi autoa ja työkokemusta. Silti vauvan tultua mies pakeni töihinsä, silti meille aikanaan tuli ero.

Siltikään en jättäisi lasta hankkimatta, ei elämä silti huonoa ole

Ei voi varmistella mitään, tämä on se läksy. Voi vain uskaltaa ja toivoa parasta.

Ja sitten, aina niistä selviää.

Akateemisissa opinnoissa tulee olla tehokas. Osa löysäilee ihan liikaa ja opinnot (ja koko muu elämä sen myötä) siirtyy siirtymistään. Ja jos niitä lapsia hankkii opiskelujen lomaan niin siitä usein seuraa juuri sitä, että opinnot venyy ja venyy ja eletään pitkään köyhyydessä. Nämä taas on usein syitä, jotka kuormituksen vuoksi saattavat eroon johtaa. Ja ei kaikkea ei voi varmistaa, se on selvää, mutta kyllä varmistelemalla silti useimmiten parempiin tuloksiin pääsee kuin suunnittelemattomalla haahuilulla.

Ajattelin nuorempana, että ennen lapsia pitäisi olla omakotitalo ja vakipaikka, koulut käytynä. No itsellä kyllä oli koulut käytynä (maisterin tutkinto) ja talokin rakenteilla, kun vauva ilmoitti tulostaan useamman vuoden yrityksen jälkeen. Vakipaikkaa alallani saattaa joutua odottamaan helposti vielä 40-vuotiaanakin, ja siitä itsekin vielä haaveilen. Nykyisin kuitenkin ajattelen, että ennen lapsia olisi hyvä olla vakaa ja onnellinen parisuhde (jos ei hanki lasta yksin), talous kunnossa (on rahaa hankkia perheelle ruokaa ja lapselle esim. kunnollinen turvaistuin) ja mikä tärkeintä, halua omaan lapseen ja kykyä kasvattaa lapsi rakkaudella.

Keskitason tai paremmin palkattu ammatti molemmilla. Normaalit 8-16 työajat molemmmilla. Molemmilla vilpitön halu yleensäkään hankkia lapsia.

Jos joku näistä puuttuu niin metsään menee niin että kolisee.

Vierailija kirjoitti:

Keskitason tai paremmin palkattu ammatti molemmilla. Normaalit 8-16 työajat molemmmilla. Molemmilla vilpitön halu yleensäkään hankkia lapsia.

Jos joku näistä puuttuu niin metsään menee niin että kolisee.

Eli lähes puoli kansaa ei ikinä voisi hankkia lapsia jos palkkataso on mittari? Tekeekö ne keski- ja hyvätuloiset sitten lapsia tuplamäärän, ettei kansa häviä sukupuuttoon?

Ei ole juuri oikeaa aikaa lapsen tulla: tätä mieltä olen. Lapsi mullistaa joka tapauksessa kaiken. Pienelläkin tulee toimeen vauvan kanssa, joten rahakaan ei ole syy hankkia lapsi.

Minulla on mennyt lapsen kanssa kuviot kokonaan uusiksi elämässä, hyvällä tavalla.

Mieleen jäi keskustelu hoitajan kanssa sairaalassa (kun lapsi oli syntynyt). Olin sanonut, että en ollut valmistautunut lapsen tuloon. Tarkoitin henkistä puolta. Puolen tunnin päästä hoitaja tuli utelemaan toisen hoitajan kanssa, että meillä ei siis ole kotona mitää valmiina (tavaroita ym. vauvan tuloon). 😂😆😕

Sen voin sanoa, että vauvan kanssa oleminen on raskainta ikinä, mutta myös rakkainta.

Ompelukoneen ajokortti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin perinteisesti ajattelen, että opiskelut pois alta (jotta ei mene liian vaikeaksi lasten kanssa) ja avioliitto, jotta suhteeseen on tarpeeksi sitouduttu ennen lapsia. Toki naimisiin ei tule mennä jos ei olla tarpeeksi toisiin sitouduttu, joten ei heti naimisiinkaan tule mennä. Hyvä jos on edes vähän työkokemusta alla ennen äitiyslomalle lähtemistä, jotta paluu työmarkkinoille onnistuu helpommin myöhemmässä vaiheessa.

Ja todellakin pitää elämää suunnitella. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta jos ei suunnittele niin silloin matkalle sattuu enemmän ongelmia ja kompastuskiviä, joista ei aina hyvää seuraa kuten esim. loppuun palamista, eroja ja köyhyyttä.

Ajattelin näin, en enää. Akateemiset opinnot voi kestää kolmekymppiseksi. Tiedän ihmisiä jotka odottivat, eivätkä enää saaneet. Tiedän myös heitä, jotka saivat lapsia opintojen aikana. Lapset viedään hoitoon ihan samalla lailla ja opinnot hoidetaan päivällä, ei kukaan odota, että olet luennolla vauva sylissä.

Omalle kohdalle osui myös että varmistelin sitä parisuhdetta. Kahdeksan vuotta yhdessä, oli valmiina tutkinto, talo, kaksi autoa ja työkokemusta. Silti vauvan tultua mies pakeni töihinsä, silti meille aikanaan tuli ero.

Siltikään en jättäisi lasta hankkimatta, ei elämä silti huonoa ole

Ei voi varmistella mitään, tämä on se läksy. Voi vain uskaltaa ja toivoa parasta.

Ja sitten, aina niistä selviää.

Akateemisissa opinnoissa tulee olla tehokas. Osa löysäilee ihan liikaa ja opinnot (ja koko muu elämä sen myötä) siirtyy siirtymistään. Ja jos niitä lapsia hankkii opiskelujen lomaan niin siitä usein seuraa juuri sitä, että opinnot venyy ja venyy ja eletään pitkään köyhyydessä. Nämä taas on usein syitä, jotka kuormituksen vuoksi saattavat eroon johtaa. Ja ei kaikkea ei voi varmistaa, se on selvää, mutta kyllä varmistelemalla silti useimmiten parempiin tuloksiin pääsee kuin suunnittelemattomalla haahuilulla.

Tulee ja tulee. Pitää ja pitää. Ihmisten elämät on tosi erilaisia.

Yhdyntä

Äiti-ajokortti.

Tätä en ymmärrä että rahaa pitäisi olla kauheasti, ei meillä ollut, eikä se ollut ongelma. Ei vaunut tarvitse olla uudet, me saatiin kavereilta ihan siistit. Vaunuja ei edes tarvitse, koska lasta voi kantaa liinassa rinnalla.

Turvaistuimia saa lainaan tai vuokralle, me saatiin seurakunnalta.

Vaatteita saa lahjaksi, ja niitä on kirpparilla älyttömän halvalla.

Kukaan ei tarvitse viidensadan euron vaunuja, oikeasti ihan järjetöntä.

Jos kulkee julkisilla, ei tarvitse myöskään turvaistuinta.

Tärkein on hyvä parisuhde, jossa toista autetaan ja tuetaan. Se, että lapsi näkee vanhempien rakkauden toisiaan kohtaan.

Rahaa ei tarvita paljon, opiskella voi myös vaikka olisi lapsia. Pieni lapsi ei tarvitse omaa huonettakaan.

Vierailija kirjoitti:

On katto pään päällä ja mielenterveys kunnossa.

Tiedän henkilöitä ketä on hankkinut lapsia vaikka on ennestään jo mielenterveysongelmia tai päihdeongelma. Hoetaan raskauden aikana että elämä muuttuu ja lapsi tuo iloa arkeen. Useimmilla lapsi on loppujen lopuksi otettu huostaan. Mielenterveysongelmaiset sentään yrittävät lapsen kanssa mutta suurin osa päihdeongelmaisista ei edes yritä. Päihteet menee aina edelle ja sitten marmatetaan kun lapsi otetaan pois.

Joku voi olla hyvä äiti nuorena ja ilman koulutusta. Toinen vaatii kaiken taloudellisen turvan ja uskaltautuu siihen vasta nelikymppisenä. Tärkeintä on, että on valmis laittamaan oman elämänsä syrjään ja on valmis omistautumaan toiselle ihmiselle.

Suomessa on taloudellisesti asiat niin hyvin, että jos äiti on päihteetön ja halua löytyy huolehtia lapsesta, löytyy katto pään päälle ja ruokaa. Vaatteita saa lahjoituksena ja kirppareilta edullisesti. Eli raha ei ole syy jättää tekemättä lapsi. Lapsi ei kaipaa kalliita harrastuksia tai matkoja vaan yhdessäoloa ja asioiden ihmettelyä ympärillä. Tosiasiassa turvallisuus ja rutiinit tekevät onnellisen lapsuuden. Korostan sanaa rutiinit: meillä on menty joka ilta lähes saman rutiinin mukaan. Lapsi on hyvin luottavainen ja avoin. Ei ole ollut myöskään vaihtuvia hoitajia. Todella tylsää elämää, mutta lapsi on perustyytyväinen ja lähes aina iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Joku voi olla hyvä äiti nuorena ja ilman koulutusta. Toinen vaatii kaiken taloudellisen turvan ja uskaltautuu siihen vasta nelikymppisenä. Tärkeintä on, että on valmis laittamaan oman elämänsä syrjään ja on valmis omistautumaan toiselle ihmiselle.

Suomessa on taloudellisesti asiat niin hyvin, että jos äiti on päihteetön ja halua löytyy huolehtia lapsesta, löytyy katto pään päälle ja ruokaa. Vaatteita saa lahjoituksena ja kirppareilta edullisesti. Eli raha ei ole syy jättää tekemättä lapsi. Lapsi ei kaipaa kalliita harrastuksia tai matkoja vaan yhdessäoloa ja asioiden ihmettelyä ympärillä. Tosiasiassa turvallisuus ja rutiinit tekevät onnellisen lapsuuden. Korostan sanaa rutiinit: meillä on menty joka ilta lähes saman rutiinin mukaan. Lapsi on hyvin luottavainen ja avoin. Ei ole ollut myöskään vaihtuvia hoitajia. Todella tylsää elämää, mutta lapsi on perustyytyväinen ja lähes aina iloinen.

Perheet, jotka reissaavat milloin missäkin lapsien kanssa, ja juhlivat paljon (tarkoittaa hoitajia lapselle). Tämä ei ole hyvä. Lapsi löytää kiinnostavia asioita omasta pihasta, ei tarvitse matkustaa kauas. Kun rutiinit ovat kunnossa, kokee lapsi turvallisuutta. Turvallisista rajoista on helppo ponnistaa ylöspäin.

Money vanhemmat eivät kestä tuota tylsyyttä. Tuo tylsyyden sietokyky on yksi tärkeimmistä asioista vanhemmuudessa. Arki ja rutiinit.

Tärkeintä että pitää elämäntilannettaan sen verran vakaana että kokee lapsen tulon olevan hyvä ajatus. Toiset tarvii vakityön ja haluaa tehdä maailmanympärimatkan ensin, toiset taas ovat valmiita lapseen ilman miestäkin. Itse haluan ensin elämälleni suunnan enkä halua olla liian vähissä varoissa sillä en halua että olemme köyhä lapsiperhe. Joku toinen taas lisääntyisi tilanteessani. Jopa terapeutti sanoi että voisimme aivan hyvin perustaa perheen, mutta itse en koe ajan olevan oikea. En halua tehdä niin suurta asiaa ajattelemalla "kyllä elämä kantaa" kun se ei välttämättä kanna. Joten asiat kuntoon ennen lapsia, mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On katto pään päällä ja mielenterveys kunnossa.

Tiedän henkilöitä ketä on hankkinut lapsia vaikka on ennestään jo mielenterveysongelmia tai päihdeongelma. Hoetaan raskauden aikana että elämä muuttuu ja lapsi tuo iloa arkeen. Useimmilla lapsi on loppujen lopuksi otettu huostaan. Mielenterveysongelmaiset sentään yrittävät lapsen kanssa mutta suurin osa päihdeongelmaisista ei edes yritä. Päihteet menee aina edelle ja sitten marmatetaan kun lapsi otetaan pois.

Päihdevanhemman lapsen elämässä ei luultavasti ole mitään rutiineita. Elämä on ennakoimatonta vuoristorataa. Ei lapset sitä halua. Lapset eivät myöskään halua vanhemman vaihtuvia kumppaneita, epäsäännöllisyyttä, vaihtuvia hoitajia, mitään kiirettä ja stressiä. Hyvä loma voi koostua päiväretkistä lähiympäristöön. Ainakin yksi luotettava ihminen pitäisi olla lapsen elämässä kokoajan.

Tylsyys ja tasaisuus. Jokainen ilta voisi olla samanlainen. Päiväkodissa / koulussa on ihan tarpeeksi jännitystä lapselle.