Mistä voimaa jaksamiseen?

Voi kuinka fiksuja ihmiset ovat kun olettavat asioita kirjoitusten perusteella. En todellakaan puhu alentavaan/nalkuttavaan sävyyn miehelleni! Joka päivä kyselen työkuulumiset ja muistan kiittää viikoittain että hän käy töissä ja kuinka hyvin meidän asiat sillä saralla ovat. Olen ehdottanut hänellä, että hän kävisi silloin tällöin töistä tullessaan kaupassa mutta ei kuulemma jaksa, työ on niin rankkaa että haluaa tulla kotiin syömään ja lepäämään. Koirastamme en luovu, se on lasten lisäksi asia joka saa minut jaksamaan ja tätä asiaa ei voi ymmärtää muut kuin toiset koiran omistajat.

Äitiysvapaani loppui juuri eli virallisesti olen hoitovapaalla ja joka toinen viikonloppu teen töitä, jolloin mummi auttaa lasten hoidossa. Ja vaikuttaisiko asiaan niin radikaalisti se että olisin "pelkällä" kotihoidontuella, että minun pitää tehdä kotona KAIKKI mahdolliset työt mitä maa päällään kantaa?
Missään vaiheessa en ole kirjoittanut koliikkivauvasta, silmä käteen ennen kuin koskee siihen näppikseen ja rupeaa kommentoimaan asioita joita ei ole! Meillä siis pikkuinen nukkuu niin huonosti yöt, milloin on tutit hukassa, haluaa syödä jopa 10x yössä, vaatii seurustelua yms. Koko ajan meillä on nuo yöt nyt muuttunut parempaan suuntaan, onneksi, mutta univelkaa on kertynyt niin paljon että hetki tässä varmaan menee ennen kuin saa tilanteen nollattua. Ja todellakin olen samaa mieltä tuosta poikien kasvattamisesta, esikoinen onkin todella reipas kotiapulainen, onneksi ei ole isäänsä tullut siinä asiassa.
-Ninnu-

Ei se avioero sinun työtaakkaasi vähennä. Sitten on ainakin 100% varmaa, että joudut yksinhuoltajana tekemään aina kaiken yksin... 

Meillä oli sama juttu, mutta toisaalta minulle se oli ok että niin kauan kun en tienaa niin teen yksin kaikki kotityöt... Rankkaahan se oli ajoittain jossain vaiheissa, esim. kuopuksen koliikkiaikoina kun omat unet jäi olemattomiin, lasten lisäksi 2 koiraa, mutta hengissä selvittiin. Onneksi ne rankimmat kaudet ei kestä kovin kauaa.

Mieti ne tekemisesi järkeviksi! Ja lakkaa hysterisoimasta.

Uskon kyllä että yksinhuoltajana olisi varmasti rankkaa ja asioiden hoitaminen olisi aikamoista sumplimista välillä. Sitten taas on se kääntöpuoli että ei tarvitsisi siivota toisen aikuisen jälkiä. Minun kotitöihinihän kuuluu se että siivoan mieheni jäljet, aamulla hän jättää puurolautasen ja kahvikupin pöydälle, päivällisen jälkeen lautasen ja lasin jotka minä siivoan pois, likavaatteet lattialle jne.. Lista on loputon! 

Kuuluuko teille muille kotiäideille tuollaiset "työt"?

-Ninnu-

Oletko ehdottanut, että mies jää vanhempainvapaalle ja sinä menet töihin?

Voi että. Ihan koirakin siis sinua pitkään katsoo. Voi kyynel. Onpa sinulla hankalia ongelmia. Otan todella osaa. Kurjinta mitä vähään aikaan olen lukenut. Miten tästä eteenpäin? Tarvitsen nyt henkistä tukea itsekin. Harvoin näin rankkaa tekstiä pääsee lukemaan. En tiedä, mitä sanoa. Voimia. Sille koiralle.

Mitäpä jos antaisit miehelle ukaasin - jos hän ei ala osallistumaan, edes omien jälkiensä siivoamisessa - lähdet menemään. 

Mutta tosiaan. Harrastatko mitään? Näetkö ystäviäsi? Koita saada omaa aikaa vaikka väkisin. Ehkä kotona on sitten sotku, mutta mitäpä siitä.

Ehdotin kyllä että jos oltaisiin vaihdettu osia, mutta mies ei halua koska tienaa paremmin kun minä. Koita jaksaa nro.6. Ei näitä kirjoituksia tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, lähetän sulle kuitenkin virtuaalihalin ettei sulla olis noin paha mieli. Kiitos kuitenkin myötäelämisestä, hitokseen sydämiä sulle <3. Ja meidän koirasta, sillä on hyvät oltavat. On vaan yhtä myötätuntoinen kuin sinäkin <3

-Ninnu-

Palkkaa siivooja hoitamaan viikkosiivous.

No jo on paska mies suoraan sanottuna. Itse en tuollaista kattelisi.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 14:44"]

Ei se avioero sinun työtaakkaasi vähennä. Sitten on ainakin 100% varmaa, että joudut yksinhuoltajana tekemään aina kaiken yksin...

[/quote]

Itse asiassa avioero puolittaa työt, koska lapset on puolet ajasta isällään, jonka silloin on pakko hoitaa sekä lapset että näiden aiheuttama sotku. Nainenyksin ei saa sillä aikaa omassa kodissaan tuotettua muutaman pölyhiukkasen laskeutumisen katselua kummempaa työtaakkaa. Päinvastoin, hän ehtii edistää uraansa ja levätä.

Oikeestiko teidän mielestä kotiäidin pitää siivota myös miehen jäljet? Onneks mulla on fiksumpi mies kuin teillä.

Kerroin miehelleni että tilanne minusta on tosi paha ja mietin jopa eroa, johon hän vastasi että ei hän voi sille mitään jos haluan itse lähteä mutta hän haluaisi että jatkaisimme vielä ja tekisimme töitä suhteemme eteen. Kuulosti hyvältä mutta taas arki on jotain ihan muuta..

Ystäviäni näen pari kertaa kuukaudessa, enemmän tulee oltua yhteydessä puhelimitse, koska en vaan jaksa nähdä ketään, olen niin väsynyt. Harrastuksia ei ole, eikä olisi aikaa edes sellaiselle. Tuntuu että ennen olin sellainen joka paikan höylä, aina innoissaan aloittamassa ja kokeilemassa uusia juttuja ja nyt olen jollain tapaa kuollut. En vaan jaksa aloittaa tai lähteä mihinkään "työpäivän" jälkeen.

-Ninnu-

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 14:50"]

Uskon kyllä että yksinhuoltajana olisi varmasti rankkaa ja asioiden hoitaminen olisi aikamoista sumplimista välillä. Sitten taas on se kääntöpuoli että ei tarvitsisi siivota toisen aikuisen jälkiä. Minun kotitöihinihän kuuluu se että siivoan mieheni jäljet, aamulla hän jättää puurolautasen ja kahvikupin pöydälle, päivällisen jälkeen lautasen ja lasin jotka minä siivoan pois, likavaatteet lattialle jne.. Lista on loputon! 

Kuuluuko teille muille kotiäideille tuollaiset "työt"?

-Ninnu-

[/quote]

Näitä juttuja kun lukee niin ei voi kuin ihmetellä millaisten surkimusten kanssa naiset tekee lapsia.

Meillä sama. Uskon että mieheni ei tee tahalleen tätä, on vain tottunut tilanteeseen että palvellaan ja on aina ollut sottapytty myös yksin asuessaan. Tekee joskus jos pyydän että laita tiskit tai kanna vauvaa suihkuni ajan. Kuitenkaan ei luontevasti hoidu mikään homma mutta mua ei toisaalta haittaa. Ei valita jos on sotkuista ja osaan siivota nopeasti. Joka päivä jotain niin ei tule kaaosta ja tämä siivous ei hallitse elämääni.

Onneksi sinullakin nro.14 on sitten jotain ihmeteltävää arkeesi niin ei elämäsi pääse käymään tylsäksi. 

-Ninnu-

Ja voimia jaksamiseen saa liikunnasta, oikeasta ruokavaliosta ja omasta harrastuksesta, vastauksena otsikkoon.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2014 klo 14:44"]

Ei se avioero sinun työtaakkaasi vähennä. Sitten on ainakin 100% varmaa, että joudut yksinhuoltajana tekemään aina kaiken yksin... 

Meillä oli sama juttu, mutta toisaalta minulle se oli ok että niin kauan kun en tienaa niin teen yksin kaikki kotityöt... Rankkaahan se oli ajoittain jossain vaiheissa, esim. kuopuksen koliikkiaikoina kun omat unet jäi olemattomiin, lasten lisäksi 2 koiraa, mutta hengissä selvittiin. Onneksi ne rankimmat kaudet ei kestä kovin kauaa.

[/quote]Mutta erona nykytilanteeseen on se, että kotona ei ole vertailukohteena yhtä laiskimusta jolloin kaikki kotityö tuntuu lastenleikiltä. Eli voin kertoa että yksinhuoltajana on ihanaa. Jätä se rakki tosin miehelle.

Eroa, katkaise työura, pilaa eläkekertymä, menetä vakuutusturva, katkeroidu. Ole tyypillinen suomalainen.

Mutta voiko ihminen oikeasti erota toisesta tällaisen syyn takia? Toisaalta ajattelen että jos oma oloni on näin kurja eikä toinen pysty tulemaan vastaan niin tottakai mutta sitten taas on päiviä kun ajattelen että tämä pikku lapsi aika on rankkaa kaikille ja se pitää vaan kestää..

Onko kukaan eronnut siksi että mies oli "laiskimus"?

-Ninnu-