Erotilitys

Seuraavassa on teksti, jonka olin ajatellut lähettää exälleni kihlauksemme vuosipäivänä. Uudelleen luettuna se ei kuitenkaan kuvannut tunteitani - se oli jotenkin aivan liian syyllistävä. Niinpä en sitä hänelle lähettänyt. Tämä on kaiketi itseterapiaa kammottavan menetyksen jälkeen?

***********************************************************************************************

”Mitähän tämä oikein tarkoittaa?”

Tuo ajatus pyöri levottomassa mielessäni tasan vuosi sitten näihin kellonaikoihin. Istuimme Dubai Mallin kahvilassa ja sinä istuit edessäni kuin olisi mikä tahansa iltapäivä. Olin paria tuntia aikaisemmin kosinut, ja jo siinä ajassa sormus oli silminnähden menettänyt uutuudenviehätyksensä enkä nähnyt sinussa iloa, innostuneisuutta tai onnellisuutta. Tunnelma oli hyvin toisenlainen kuin mitä olin etukäteen kuvitellut ja -mikä tärkeintä- se oli suuressa ristiriidassa Suuren Unelmani kanssa. Niin räikeässä ristiriidassa etten kyennyt asiaa käsittelemään, vaan psyykeni peitteli tuon muiston piiloon. Näin jälkikäteen ajatellen, tuo hetki oli ensimmäinen kerta kun palapelin kaikki palat olivat pöydällä kuvapuoli ylöspäin. En kuitenkaan pystynyt hyväksymään kipeää totuutta vaan halusin uskoa Suuren Unelmani toteutumiseen.

Sormus meni sittemmin vaihtoon ja uuden saavuttua vanhempasi olivat luonamme. Pystyinkin käyttämään heidän läsnäoloaan tekosyynä sormuksen käyttämättömyydelle. Heidän poistuttuaan ei jäänyt mitään tekosyytä, johon psyykeni olisi voinut vedota, joten jouduin vain yrittämään jättämään käyttämättömyyden huomiotta. Minulle sormus on aina ollut ensisijaisesti symboli, jolla osoitetaan muulle maailmalle että sormuksen kantajalla on rakas ja merkityksellinen ihminen, johon kantaja on sitoutunut. Siksi sormuksen käyttämättömyys loukkasi ja haavoitti minua niin syvästi – ja aloin loppukevään aikaan ahdistua voimakkaasti. Suuri Unelmani ei ehkä toteutuisikaan. Kuitenkin totuus oli yhä liian tuskallinen tunnustettavaksi. Vasta kauan myöhemmin ymmärsin, että käyttämättömyys oli tapasi protestoida vastaan kosintaa, jota et ollut halunnut.

Kun sitten painostin sinut sanomaan minulle suoraan ettet halua yhteistä elämää kanssani, niin siinä hetkessä sydämeni särkyi. Hetkellisesti myös Suuri Unelmani romahti; mutta vain hetkellisesti. Olin tuohon aamuun saakka rakastanut sinua aivan täysillä ja ehdoitta. Sydämeni särkymisen jälkeen rakkauteni alkoi nopeasti jäähtymään. Eron jälkeen kuitenkin tarrauduin yhä Suureen Unelmaani ja aidosti kuvittelin, että terapiassa saisimme avattua sitoutumispelkojasi tai ahdistustasi, ja siten voisimme ehkä yhdessä toteuttaa Suuren Unelmani.

Syyskuun lopulla aloin muistelmaan Burj Khalifaa, ja sitä meistä kosinnan hetkellä kuvan ottanutta japanilaismiestä. Sitten mieleeni palasi muistot kahvilasta ja muisto ”Mitähän tämä oikein tarkoittaa?”. Vasta silloin pystyin tunnustamaan, että Suuri Unelmani oli kaiken aikaa ollut ainoastaan minun unelmani. Sinä et ollut koskaan kokenut tarvetta yhteiseen elämään ja sitoutumiseen – ja minä en sitä ollut suostunut näkemään. Minulle tuo unelma oli ollut koko tulevan elämäni keskipiste, jonka ympärille olin suunnitellut ja haaveillut lopun elämäni. Siksi en ollut pystynyt tunnustamaan kipeää totuutta vaikka kaikki ennusmerkit olivat olleet niin kauan nähtävillä.

Minä olin kokenut pakottavaa halua ja tarvetta sitoutua, koska olin rakastanut sinua niin täysillä. Sinun tunteesi minua kohtaan eivät ilmeisesti olleet niin voimakkaat. Sitä meistä kumpikaan ei ollut kyennyt hyväksymään todeksi.

Jonain päivänä sinä rakastut täysillä ja koet vastustamatonta halua jakaa elämäsi toisen kanssa. Silloin sinä ylpeänä kannat sormusta sitoutumisesi symbolina.