Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erotilitys
Mika
24.12.2020 |
Seuraavassa on teksti, jonka olin ajatellut lähettää exälleni kihlauksemme vuosipäivänä. Uudelleen luettuna se ei kuitenkaan kuvannut tunteitani - se oli jotenkin aivan liian syyllistävä. Niinpä en sitä hänelle lähettänyt. Tämä on kaiketi itseterapiaa kammottavan menetyksen jälkeen?
***********************************************************************************************
”Mitähän tämä oikein tarkoittaa?”
Tuo ajatus pyöri levottomassa mielessäni tasan vuosi sitten näihin kellonaikoihin. Istuimme Dubai Mallin kahvilassa ja sinä istuit edessäni kuin olisi mikä tahansa iltapäivä. Olin paria tuntia aikaisemmin kosinut, ja jo siinä ajassa sormus oli silminnähden menettänyt uutuudenviehätyksensä enkä nähnyt sinussa iloa, innostuneisuutta tai onnellisuutta. Tunnelma oli hyvin toisenlainen kuin mitä olin etukäteen kuvitellut ja -mikä tärkeintä- se oli suuressa ristiriidassa Suuren Unelmani kanssa. Niin räikeässä ristiriidassa etten kyennyt asiaa käsittelemään, vaan psyykeni peitteli tuon muiston piiloon. Näin jälkikäteen ajatellen, tuo hetki oli ensimmäinen kerta kun palapelin kaikki palat olivat pöydällä kuvapuoli ylöspäin. En kuitenkaan pystynyt hyväksymään kipeää totuutta vaan halusin uskoa Suuren Unelmani toteutumiseen.
Sormus meni sittemmin vaihtoon ja uuden saavuttua vanhempasi olivat luonamme. Pystyinkin käyttämään heidän läsnäoloaan tekosyynä sormuksen käyttämättömyydelle. Heidän poistuttuaan ei jäänyt mitään tekosyytä, johon psyykeni olisi voinut vedota, joten jouduin vain yrittämään jättämään käyttämättömyyden huomiotta. Minulle sormus on aina ollut ensisijaisesti symboli, jolla osoitetaan muulle maailmalle että sormuksen kantajalla on rakas ja merkityksellinen ihminen, johon kantaja on sitoutunut. Siksi sormuksen käyttämättömyys loukkasi ja haavoitti minua niin syvästi – ja aloin loppukevään aikaan ahdistua voimakkaasti. Suuri Unelmani ei ehkä toteutuisikaan. Kuitenkin totuus oli yhä liian tuskallinen tunnustettavaksi. Vasta kauan myöhemmin ymmärsin, että käyttämättömyys oli tapasi protestoida vastaan kosintaa, jota et ollut halunnut.
Kun sitten painostin sinut sanomaan minulle suoraan ettet halua yhteistä elämää kanssani, niin siinä hetkessä sydämeni särkyi. Hetkellisesti myös Suuri Unelmani romahti; mutta vain hetkellisesti. Olin tuohon aamuun saakka rakastanut sinua aivan täysillä ja ehdoitta. Sydämeni särkymisen jälkeen rakkauteni alkoi nopeasti jäähtymään. Eron jälkeen kuitenkin tarrauduin yhä Suureen Unelmaani ja aidosti kuvittelin, että terapiassa saisimme avattua sitoutumispelkojasi tai ahdistustasi, ja siten voisimme ehkä yhdessä toteuttaa Suuren Unelmani.
Syyskuun lopulla aloin muistelmaan Burj Khalifaa, ja sitä meistä kosinnan hetkellä kuvan ottanutta japanilaismiestä. Sitten mieleeni palasi muistot kahvilasta ja muisto ”Mitähän tämä oikein tarkoittaa?”. Vasta silloin pystyin tunnustamaan, että Suuri Unelmani oli kaiken aikaa ollut ainoastaan minun unelmani. Sinä et ollut koskaan kokenut tarvetta yhteiseen elämään ja sitoutumiseen – ja minä en sitä ollut suostunut näkemään. Minulle tuo unelma oli ollut koko tulevan elämäni keskipiste, jonka ympärille olin suunnitellut ja haaveillut lopun elämäni. Siksi en ollut pystynyt tunnustamaan kipeää totuutta vaikka kaikki ennusmerkit olivat olleet niin kauan nähtävillä.
Minä olin kokenut pakottavaa halua ja tarvetta sitoutua, koska olin rakastanut sinua niin täysillä. Sinun tunteesi minua kohtaan eivät ilmeisesti olleet niin voimakkaat. Sitä meistä kumpikaan ei ollut kyennyt hyväksymään todeksi.
Jonain päivänä sinä rakastut täysillä ja koet vastustamatonta halua jakaa elämäsi toisen kanssa. Silloin sinä ylpeänä kannat sormusta sitoutumisesi symbolina.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä purkaa tunteita vaikka tekstiksi mutta ei ole mitään syytä lähettää niitä enää exällesi. Älä anna hänelle enää huomiota, hän ei ansaitse sitä ja satutat sillä vain lisää itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ne aina jaksaa itkee
Hirveän tahdikasta levittää täällä miesvihaa joulunakin. 🙄
Tekstin luettuani minusta tuntuu, että et niinkään rakasta/rakastanut sitä puoliskoa, vaan ajatusta rakastamisesta ja jonkin mystisen Suuren Unelman saavuttamisesta.
Liian syvällistä soopaa ja analysointia. Juna meni jo. Katse eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä häntä aivan täysillä ja vilpittömästi rakastin.
Ehkä hän rakasti minua vain puolilämpimästi. Sitä joudun lopun ikäni arvuuttelemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan miestäni, naimisissa oltu 25 vuotta. Sormusta pidin vain häissäni. En edes tiedä missä se on, korulaatikossa varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan miestäni, naimisissa oltu 25 vuotta. Sormusta pidin vain häissäni. En edes tiedä missä se on, korulaatikossa varmaan.
Uskoisin että suurin osa ihmisistä ei tuollaista ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se täytyy mainita, että ennen parisuhdetta olin vuosikymmenen yksin, koska olin yh-isä.
Kun sitten pääsin parisuhteeseen kaikkien niiden vuosien jälkeen, niin odotukseni olivat aivan avaruudessa. Niinpä kun tajusin olevani laastari, niin elämäni romahti.
ap... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan miestäni, naimisissa oltu 25 vuotta. Sormusta pidin vain häissäni. En edes tiedä missä se on, korulaatikossa varmaan.
Uskoisin että suurin osa ihmisistä ei tuollaista ymmärrä.
Kyllä minä tiedän paljonkin ihmisiä jotka ei käytä sormuksia kuin juhlissa. On paljon syitä kuten esimerkiksi herkkä iho, johon tulee helposti ihottumaa. Tai ihan jos ei töissä voi pitää sormusta turvallisuussyistä. Ei sitä sitten välttämättä viitsi muutenkaan arkena pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan kirjoitukseni on tarina siitä miten en halunnut/kyennyt nähdä totuutta, vaikka se oli ollut pitkän aikaa nähtävissä.
Olin niin rakkauteni huumassa ja halusin yhteistä elämää enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, että puskin unelmaani eteenpäin.
Tekstin alusta alkaen syntyi sellainen vaikutelma, että tässä nyt on yhden ihmisen SuuriUnelma™, yhden ihmisen tarpeisiin suunniteltu loppuelämä, yhden ihmisen haaveet ja idea rakkaudesta. Siihen sitten on koetettu saada sopimaan joku toinen, jonka persoona jää hämärän peittoon, kuin käärmettä pyssyyn ajaen. Vastavuoroinen kommunikaatio on kuitenkin ehkä tärkein asia parisuhteen säilymisen kannalta. Mielikuvat ovat tosin kyllä tärkeitä mihin tahansa uuteen asiaan valmistautumisessa ja virittäytymisessä, mutta ei niihin voi muuttaa asumaan. Ensi kerralla enemmän kuuntelemista ja kuunnellun sisäistämistä, niin suhteella on paremmat mahdollisuudet ja tulee vähemmän yllätyksiä. Ja voimia, tietysti, kurja juttu se ero on aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku aloitteleva kirjailija taas?
Vierailija kirjoitti:
Tekstin luettuani minusta tuntuu, että et niinkään rakasta/rakastanut sitä puoliskoa, vaan ajatusta rakastamisesta ja jonkin mystisen Suuren Unelman saavuttamisesta.
Sama tuli mieleen. Nainen oli vaan väline sen Suuren Unelman saavuttamisessa.
Ei se valitettavasti noin mene
Tosiaan ei kannata lähettää tuota tekstiä ex-kihlatullesi. Tulkitsen avautumisesi perusteella seuraavaa: Olet ollut liian rakastunut ja elänyt kumppanisi suhteen vaaleanpunaiset lasit silmilläsi. Alkuhuuman jälkeen suhde on toisen osapuolen osalta arkipäiväistynyt ja hänen tunteet latistuneet. Sinusta tuli hänelle itsestäänselvyys.
Tämä on ehkä jäänyt sinulta huomaamatta, joka on ymmärrettävää, kun on pitkään ollut yksin ja haluaa tehdä ihan kaikkensa suhteen onnistumiseksi. Morsiamesi ei ole ollut sinuun yhtä rakastunut kuin sinä häneen.
Hyvin kirjoitettu.
Uskon että teillä olisi ollut mahdollisuuksia jatkaa, mutta tilanne olisi vaatinut tuosta sormushetkestä eteenpäin pienin askelin etenemistä johtuen toisesta osapuolesta. Huomioiduksi ja kohdatuksi tuleminen on usein vastustamatonta ja se olisi tarkoittanut sinulta hänen fiilisten kyselyä ja jos hän ei haluaisi puhua niistä niin sitten ei. Olisitte tehneet arjesta sellaista kuin hän toivol ja samalla olisit tunnustellut mielessäsi tuntuuko se sustakin hyvältä. Ero olis voinut tulla silti tai sitten olisitte nyt ihan onnellisia, ainakin olisit saanut olla hänen kanssa vielä.
Liiaksi oletit hänen olevan kuin palapelin pala sinun unelmaelämässäsi.
Todelliset parisuhteet harvoin on kuin kiiltokuvissa.
Mutta ei se mitään, Jeesus rakastaa sua enrmpi kuin kukaan ja Jumalalla on suunnitelma elämällesi. Jumalan rakkaus on tosirakkautta jota oikeasti kannattaa tavoitella ja joka peittoaa kaikkein onnellisimmat parisuhteetkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä purkaa tunteita vaikka tekstiksi mutta ei ole mitään syytä lähettää niitä enää exällesi. Älä anna hänelle enää huomiota, hän ei ansaitse sitä ja satutat sillä vain lisää itseäsi.
Samaa mieltä.
Hyvää tekstiä ja pohdintaa, mutta käy pettymystäsi läpi vaikka ystävien kanssa. Eksään älä pidä mitään yhteyttä enää ikinä.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan ei kannata lähettää tuota tekstiä ex-kihlatullesi. Tulkitsen avautumisesi perusteella seuraavaa: Olet ollut liian rakastunut ja elänyt kumppanisi suhteen vaaleanpunaiset lasit silmilläsi. Alkuhuuman jälkeen suhde on toisen osapuolen osalta arkipäiväistynyt ja hänen tunteet latistuneet. Sinusta tuli hänelle itsestäänselvyys.
Tämä on ehkä jäänyt sinulta huomaamatta, joka on ymmärrettävää, kun on pitkään ollut yksin ja haluaa tehdä ihan kaikkensa suhteen onnistumiseksi. Morsiamesi ei ole ollut sinuun yhtä rakastunut kuin sinä häneen.
Tämä kommentti minusta kiteyttää asian parhaiten.
Näyttää että termi "Suuri unelma" ei ole kaikille välittynyt siten kuin tarkoitin. Suuri Unelmani oli yhteinen elämä hänen kanssaan. Ei sen erikoisempaa, mutta kuitenkin niin paljon...
Alue: Aihe vapaa
Miksi näin kävi?