Kuinka kauan sietäisit uutta paikkakuntaa ennen poismuuttoa?

No harvoin sitä kuukaudessa ehtii oloutua uuteen asuinpaikkaan.

Vuodessa-parissa uutuudenviehätys karisee.

Mikä on saanut sut ajattelemaan, että muutto sinne oli virhe? Mitä haluaisit siellä asuessasi olevan toisin?

Kohta kaksi vuotta kärvistellyt ja tähän mennessä ainoa hyvä puoli mitä olen keksinyt on motari Stadiin. Palaa heti, koska ei se siitä paremmaksi muutu!

Vierailija kirjoitti:

Kohta kaksi vuotta kärvistellyt ja tähän mennessä ainoa hyvä puoli mitä olen keksinyt on motari Stadiin. Palaa heti, koska ei se siitä paremmaksi muutu!

Miksi muutit?

Mulla meni 23 vuotta. Sitten sain töitä muualta. Ei kunnon työpaikkaa, ei oikein kavereita kun isot suvut ja piirit ennestään kaikilla, ei sen alan oppilaitoksia. Miehen työ syynä. Sitten sanoin kun nuorin lapsi oli täysi-ikäinen, että nyt riitti. Ei nykyinen paikkakunta mikään paratiisi ole, mutta työpaikka on toistaiseksi ja kiva. 

Ihminen on sopeutuvainen ja tottuu, joskus se vain vie hieman aikaa.

Kävitkö tutustumassa uuteen paikkakuntaasi ennen päätöstä?

Ehkä vain ikävöit entistä tuttua seutua, paikkoja ja ihmisiä. Kyllä se siitä.

Mielenterveysongelmat ovat vahvasti taustalla vaikuttamassa. Olen muuttamalla paennut oloani aina neljän-viiden vuoden välein. Mutta tällä kertaa tunsin tehneeni virheen. Edellisessä asuinpaikassa ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin se oli toimiva kaikinpuolin. Olin turvassa sikäli, että palvelut oli lähellä tarvittaessa. Paha olo pysyi hallinnassa jotenkuten. Nyt olen vain paniikissa vieraassa ympäristössä. Koitan pitää itseni kasassa lasten takia. He tykkäävät olla täällä ja heidän takiaan yritän. Huomaan kuitenkin että joka päivä on vaikeampi nousta ylös sängystä.

Vihaan itseäni ja sairauttani.

Ap

Itse muutin samalla tavalla. Täysin erilaiseen paikkaan. Kyllä siinä tuli katumus hetken kuluttua. Mutta se oli vain ensishokkia. Kaikki muuttui. Muutettiin siis ihan korpeen kaupungista. Se oli unelmamme, enkä muista kuinka kauan tämä shokki kesti. Ei kauaa kuitenkaan, ja oikea päätös tehtiin. Nyt olemme eläneet unelmaamme jo vuosia, eikä ikinä muuteta takaisin.

Ottaisin etukäteen selville, en jälkikäteen. Ruotsinkieliset paikkakunnat, no thanks. Pikkukaupungit hämeessä, no thanks. Turun murteen alueet, no thanks. Savo, no thanks jne. Lähes kaikki murrepaikat on hanurista ja paljon muita ei olekaan..

Tai sitten haistattaa pitkät koko porukalle ja keskittyy itseensä.

Noin kaksi vuotta kestää kunnolla asettua uuteen paikkaan. En olisi huolissani vielä.

Hyppää kiikkuun ap

Vähän vastaavan tilanteen kokeeneena, mutta tein paluun ns. kotipaikkakunnalleni. Sama minulla heti muutettuani tajusin, etten tule viihtymään ja että silloin aikoinaan kun olen sieltä lähtenyt siihen on ollut syynsä.

Noin 8 kuukautta jaksoin kärvistellä ja sitten tein paluun entiselle asuinpaikkakunnalleni. En ole katunut päivääkään.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmat ovat vahvasti taustalla vaikuttamassa. Olen muuttamalla paennut oloani aina neljän-viiden vuoden välein. Mutta tällä kertaa tunsin tehneeni virheen. Edellisessä asuinpaikassa ei ollut mitään vikaa. Päinvastoin se oli toimiva kaikinpuolin. Olin turvassa sikäli, että palvelut oli lähellä tarvittaessa. Paha olo pysyi hallinnassa jotenkuten. Nyt olen vain paniikissa vieraassa ympäristössä. Koitan pitää itseni kasassa lasten takia. He tykkäävät olla täällä ja heidän takiaan yritän. Huomaan kuitenkin että joka päivä on vaikeampi nousta ylös sängystä.

Vihaan itseäni ja sairauttani.

Ap

Kuulostaa kurjalta. Mutta sinulla on lapsia mukana. He kyllä tarvitsisivat pysyvyyttä. Eikö olisi parempi asua jossakin isossa kaupungissa. Paljon erilaisia vaihtoehtoja tekemiseen, mahdollisuus tutustua ihmisiin harrastuksissa yms., mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän vastaavan tilanteen kokeeneena, mutta tein paluun ns. kotipaikkakunnalleni. Sama minulla heti muutettuani tajusin, etten tule viihtymään ja että silloin aikoinaan kun olen sieltä lähtenyt siihen on ollut syynsä.

Noin 8 kuukautta jaksoin kärvistellä ja sitten tein paluun entiselle asuinpaikkakunnalleni. En ole katunut päivääkään.

Sama minulla. Joudun vielä kärvistelemään muutamia kuukausia, sitten muutan, enkä ikinä tule takaisin.