Missä maassa on pienin julkinen sektori

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Harmittaisiko se, että samat palvelut ostetaan omilla rahoilla yrityksiltä, jotenkin vähemmän? Valtiota, jossa ei ole poliisia, pelastuslaitosta, teiden ja muun infran ylläpitoa, terveydenhuoltoa ja koulutuspalveluita, ei muutamia kehitysmaita lukuun ottamatta ole olemassakaan. Kyse on vain siitä, millä tavalla nämä palvelut tuotetaan. Jos esimerkiksi terveydenhuolto on yksityistetty, käytännössä kaikki joutuvat hankkimaan sairausvakuutuksen, mikä tulee ylkilönäkökulmasta tosiasiassa kalliimmaksi kuin se, että veroista lohkaistaan tietty osuus julkiseen terveydenhuoltoon.

Miten laiska, kampaviineriä mussuttava alipäällikön projektipäällikkö osallistuu noihin palveluihin?

Kuten itse kirjoitit, me tarvitsemme niitä palvelun tekijäkäsiä, emme lihavaa paperin kääntäjä-organisaatiota. Koulutetut ihmiset osaa itsekin organisoida tekemisiään ilman 3 päältä katsovaa päällikköä.

En tiedä, missä olet törmännyt mainitsemiisi paperinkääntäjiin. Työskentelen itse julkisella sektorilla, ja aika minimissä on hallintohenkilöstön määrä. Työntekijät hoitavat nykyään itse tehtävät, jotka vielä parikymmentä vuotta sitten kuuluivat sihteereille. Päälliköitäkin on niin vähän, että hommat jäävät välillä jumiin, kun esimiehet eivät selviydy tehtävistään. Ihan kuin yksityinen sektori olisi vapaa laiskoista, tuottamattomista työntekijöistä. Yrityksellähän on täysi vapaus ottaa pomojen sukulaisia ja kavereita töihin.

Tuottavuus usein tarkoittaa sitä että tuottamaton toiminta karsitaan. Automaattisesti se ei ole sitä että tuottamatonta olisi papereiden pyörittely tai kahvittelujen lopettaminen. Esim. terveydenhuollossa tuottavuutta julkisella sektorilla lisättäisiin valitsemalla ne asiakkaat jotka palvelusta hyötyvät. Pitkäaikaisesta hoidosta aika harva hyötyy, hoitopäivien määrää vähennettäisiin entisestään. Entisestään rajoitettaisiin myös sitä kannattaako ylipainoisten, tupakoivien tai alkoholin suurkuluttajien hoitoon tai palveluihin satsata. Yhteiskunnalle ne ovat melko kalliita mutta tuottavuus minimaalista. Yksityisellä sektorilla palveluntuottajat jo voivat valita asiakkaan. Myös vakuutuksissa on rajoituksia siitä kenelle korvauksia myönnetään.

Mainitsemiesi ryhmien terveydenhuoltoon kannattaa satsata siksi, että mitä pidempään ihmiset saadaan pidettyä työkykyisinä, sitä parempi yhteiskunnan kannalta. Työkyvyttömyyseläkkeet vasta kalliiksi tulevatkin. Toki voidaan keskustella siitä, pitäisikö eläkkeitä tai työttömyystukia maksaa, mutta jos niitä ei maksettaisi, lisääntyisi rikollisuus. Samoin lisääntyisivät päihde- ja mielenterveysongelmat ja sen myötä yleinen turvattomuus ja ylisukupolvinen näköalattomuus. Viesteistäsi erottuu hyvin yksioikoinen maailmankuva. Ikään kuin sillä, että lopetetaan julkiset palvelut, ei olisi mitään yhteiskunnallisia seurauksia.

Melko epätodennäköistä että heidät saadaan pidettyä työkykyisinä. Hyvinvointivaltion kriteereihin minusta toki kuuluu se että ihmisistä huolehditaan myös silloin kun he eivät kuntoudu enää tuottaviksi ja työkykyisiksi. Miten se valita sitten tehdään ei ole yksin minun päätettävissä. Onko vastuu enemmän julkisen sektorin palvelujen tuottajilla vai esim. läheisillä.

Suomalaisista enemmistö on ylipainoisia, joten eivätköhän he ole melko hyvin edustettuna työelämässä. Olen nähnyt myös aika monta rakennusmiestä tupakka huulessa, ja alkoholia yli riskirajan käyttäviä on heitäkin satojatuhansia. Kyse ei ole mistään yhteuskunnan laitamilla elävistä marginaaliryhmistä. Tiedän monia, jotka ovat sydänkohtauksen tai aivoinfarktin jälkeen tehneet elämäntapamuutoksen. Jos heidät olisi jätetty aiempien elintapojen perusteella hoitamatta, olisi tämä tullut lopulta kalliimmaksi.

Se, että hoivatyö sälytetään läheisten vastuulle, vaikuttaa puolestaan suoraan näiden läheisten asemaan työmarkkinoilla. Ei voi yhtä aikaa toimia omaishoitajana ja osallistua täysipainoisesti työelämään, ja jollakin omaishoitajienkin eläminen pitää kustantaa.

Suurin osa ihmisistä on suhteellisen terveitä ylipainosta, alkoholin käytöstä tai tupakoinnista huolimatta. Siinä vaiheessa kun ne aiheuttaa sairauksia jotka vaatii kallista, paljon hoitoa vaativia sairauksia työelämään kuntoutuminen ei yleensä ole mahdollista. Usein sairastavuus lisääntyy vasta eläkeiässä tai eläkeiän kynnyksellä.

Kuntia on edelleen liikaa. Kuntia yhdistämällä saataisiin pienennettyä julkisista sektoria karsimalla päällekäisyyksiä kuntien hallinnoissa. 

Vierailija kirjoitti:

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Mistä aloitetaan irtisanomiset? Opettajista? Sairaanhoitajista?

Susta ois siis parempi että sun verorahat menisivät työttömyyskorvauksiin ja sossutukiin?

Julkisella sektorilla pitää pienentää palkkoja ja karsia päällikkötasoa. Maailman toiseksi kalleimmassa on runsaasti säästövaraa.