Missä maassa on pienin julkinen sektori

Väkilukuun suhteutettuna suurin näyttäisi olevan Kuubassa. Siis, niistä valtioista, jotka tietoa antavat.

ILOn mukaan Suomi näyttäisi olevan sijalla 26. Pojoismaista raskain julkinen näyttäisi olevan Norjassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä onko Suomesssa väkilukuun suhteutettuna kaikkein suurin?

Ei ole suurin, mutta Suomi on siitä outo maa, että meillä ei ole yksityiskouluja (kuin muutama) ja yhteiskunta vastaa pääosin niin päivähoidosta kuin terveyspalveluista. Ranskassa pieni osa opettajista on töissä julkisella sektorilla, joten siksi siellä(kin) julkinen sektori on Suomea pienempi.

Paitsi että julkisten menojen osuus bkt:sta on Ranskassa Euroopan suurin ja Suomessa toiseksi suurin.

Julkiset menot ei ole sama asia kuin julkisen sektorin palkkausmenot. Ranskassa voidaan korjata julkinen rakennus (kulut on julkista menoa), mutta korjaajat on yksityissektorilta.

Näinhän se on Suomessakin. Julkisten rakennusten rakennus- ja korjaustyöt ostetaan yrityksiltä. Samoin esimerkiksi kiinteistöpalvelut on nykyään ulkoistettu.

Varmaan jossain Keski-Afrikan tasavallassa, Tšadissa tai Somaliassa. Ne ovat ns. romahtaneita valtioita, jotka eivät enää pysty hoitamaan valtiolle tyypillisiä asioita, kuten huolenpito kansalaisista. Romahtaneessa valtiossa on turha etsiä työkkäriä tai anoa eläkkeitä, koska mitään palveluita tai järjestelmää ei ole olemassa.

Suomessa pitäisi julkisen sektorin palkkoja laskea ja organisaaatioita laihduttaa, sitten se alkaisi olla kunnossa.

Kaikille yli 3000€/kk palkkaosuuksille 30% pois esim. jos palkka on 5000€ niin uusi palkka on 4400€.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pitäisi julkisen sektorin palkkoja laskea ja organisaaatioita laihduttaa, sitten se alkaisi olla kunnossa.

Kaikille yli 3000€/kk palkkaosuuksille 30% pois esim. jos palkka on 5000€ niin uusi palkka on 4400€.

Tämä pitäisi nyt joka tapauksessa tulla eteen vai leikataanko terv. huollosta, opetuksesta, poliiseista ym.??

Jokaisen suomalaisen pitäisi käsittää ettei meillä ole enää varaa lihavaan julkiseen sektoriin; ei sitä voi velkarahalla pyörittää ja samalla rahaa vielä lahjoittaa ulkomaille. Maksajat kyllä kaikkoavat pian.

Vierailija kirjoitti:

Somalia.

Mitään julkista sektoria ei ole, täysin epäonnistunut "maa".

Persujen ihannevaltio ja samalla länsimaiden terri-iskujen jatkuva kohde

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Nigeriassa on suurin määrä yksityistrittäjiä per capita.

Kuukkeli tietää.

Se on, se porukka tekee bisnestä unissaankin.

Sosiaali- ja terveysministeriön budjetista ensi vuodelle: 

perhe- ja asumiskustannusten tasaus, perustoimeentulotuki 4,5 miljardia

työttömyysturva 2,9 miljardia

kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhoito 2 miljardia

Notta mistäs pienennettään?

Vierailija kirjoitti:

Entä onko Suomesssa väkilukuun suhteutettuna kaikkein suurin?

No jos et tuohon tiedä vastausta, et aivan varmasti ole maksanut penniäkään veroja vaan ollut siellä lypsypuolella

Vierailija kirjoitti:

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Harmittaisiko se, että samat palvelut ostetaan omilla rahoilla yrityksiltä, jotenkin vähemmän? Valtiota, jossa ei ole poliisia, pelastuslaitosta, teiden ja muun infran ylläpitoa, terveydenhuoltoa ja koulutuspalveluita, ei muutamia kehitysmaita lukuun ottamatta ole olemassakaan. Kyse on vain siitä, millä tavalla nämä palvelut tuotetaan. Jos esimerkiksi terveydenhuolto on yksityistetty, käytännössä kaikki joutuvat hankkimaan sairausvakuutuksen, mikä tulee ylkilönäkökulmasta tosiasiassa kalliimmaksi kuin se, että veroista lohkaistaan tietty osuus julkiseen terveydenhuoltoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Harmittaisiko se, että samat palvelut ostetaan omilla rahoilla yrityksiltä, jotenkin vähemmän? Valtiota, jossa ei ole poliisia, pelastuslaitosta, teiden ja muun infran ylläpitoa, terveydenhuoltoa ja koulutuspalveluita, ei muutamia kehitysmaita lukuun ottamatta ole olemassakaan. Kyse on vain siitä, millä tavalla nämä palvelut tuotetaan. Jos esimerkiksi terveydenhuolto on yksityistetty, käytännössä kaikki joutuvat hankkimaan sairausvakuutuksen, mikä tulee ylkilönäkökulmasta tosiasiassa kalliimmaksi kuin se, että veroista lohkaistaan tietty osuus julkiseen terveydenhuoltoon.

Miten laiska, kampaviineriä mussuttava alipäällikön projektipäällikkö osallistuu noihin palveluihin?

Kuten itse kirjoitit, me tarvitsemme niitä palvelun tekijäkäsiä, emme lihavaa paperin kääntäjä-organisaatiota. Koulutetut ihmiset osaa itsekin organisoida tekemisiään ilman 3 päältä katsovaa päällikköä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mutta ainakin Suomessa on julkinen sektori aivan liian suuri. Pitää saada puoluetovereille hyväpalkkaisia töitä ilman vastuuta.

Käsitys viinereitä syövistä virkaheitoista istuu ihmeen tiukassa.

Totta. 70-luvun jälkeen on tehty paljon uudistuksia ja monella tavalla on tehostettu julkisen puolen töitä.

Tulee mieleen, että on maita, joiden julkinen sektori ei välttämättä ole iso, mutta käyvät sotaa naapurin kanssa tai jossain päin maailmaa ja arvaukseni on, että se maksaa noille maille huomattavasti enemmän kuin vaikka puolustusvoimat Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Harmittaisiko se, että samat palvelut ostetaan omilla rahoilla yrityksiltä, jotenkin vähemmän? Valtiota, jossa ei ole poliisia, pelastuslaitosta, teiden ja muun infran ylläpitoa, terveydenhuoltoa ja koulutuspalveluita, ei muutamia kehitysmaita lukuun ottamatta ole olemassakaan. Kyse on vain siitä, millä tavalla nämä palvelut tuotetaan. Jos esimerkiksi terveydenhuolto on yksityistetty, käytännössä kaikki joutuvat hankkimaan sairausvakuutuksen, mikä tulee ylkilönäkökulmasta tosiasiassa kalliimmaksi kuin se, että veroista lohkaistaan tietty osuus julkiseen terveydenhuoltoon.

Miten laiska, kampaviineriä mussuttava alipäällikön projektipäällikkö osallistuu noihin palveluihin?

Kuten itse kirjoitit, me tarvitsemme niitä palvelun tekijäkäsiä, emme lihavaa paperin kääntäjä-organisaatiota. Koulutetut ihmiset osaa itsekin organisoida tekemisiään ilman 3 päältä katsovaa päällikköä.

En tiedä, missä olet törmännyt mainitsemiisi paperinkääntäjiin. Työskentelen itse julkisella sektorilla, ja aika minimissä on hallintohenkilöstön määrä. Työntekijät hoitavat nykyään itse tehtävät, jotka vielä parikymmentä vuotta sitten kuuluivat sihteereille. Päälliköitäkin on niin vähän, että hommat jäävät välillä jumiin, kun esimiehet eivät selviydy tehtävistään. Ihan kuin yksityinen sektori olisi vapaa laiskoista, tuottamattomista työntekijöistä. Yrityksellähän on täysi vapaus ottaa pomojen sukulaisia ja kavereita töihin.

Vierailija kirjoitti:

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Miksi haluat että julkisella sektorilla ei ole palveluja tai ne ovat minimaaliset?

Jos niitä ei olisi ostaisitko palvelun vai käyttäisit julkisensektorin olemattomia palveluita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Harmittaisiko se, että samat palvelut ostetaan omilla rahoilla yrityksiltä, jotenkin vähemmän? Valtiota, jossa ei ole poliisia, pelastuslaitosta, teiden ja muun infran ylläpitoa, terveydenhuoltoa ja koulutuspalveluita, ei muutamia kehitysmaita lukuun ottamatta ole olemassakaan. Kyse on vain siitä, millä tavalla nämä palvelut tuotetaan. Jos esimerkiksi terveydenhuolto on yksityistetty, käytännössä kaikki joutuvat hankkimaan sairausvakuutuksen, mikä tulee ylkilönäkökulmasta tosiasiassa kalliimmaksi kuin se, että veroista lohkaistaan tietty osuus julkiseen terveydenhuoltoon.

Miten laiska, kampaviineriä mussuttava alipäällikön projektipäällikkö osallistuu noihin palveluihin?

Kuten itse kirjoitit, me tarvitsemme niitä palvelun tekijäkäsiä, emme lihavaa paperin kääntäjä-organisaatiota. Koulutetut ihmiset osaa itsekin organisoida tekemisiään ilman 3 päältä katsovaa päällikköä.

En tiedä, missä olet törmännyt mainitsemiisi paperinkääntäjiin. Työskentelen itse julkisella sektorilla, ja aika minimissä on hallintohenkilöstön määrä. Työntekijät hoitavat nykyään itse tehtävät, jotka vielä parikymmentä vuotta sitten kuuluivat sihteereille. Päälliköitäkin on niin vähän, että hommat jäävät välillä jumiin, kun esimiehet eivät selviydy tehtävistään. Ihan kuin yksityinen sektori olisi vapaa laiskoista, tuottamattomista työntekijöistä. Yrityksellähän on täysi vapaus ottaa pomojen sukulaisia ja kavereita töihin.

Tuottavuus usein tarkoittaa sitä että tuottamaton toiminta karsitaan. Automaattisesti se ei ole sitä että tuottamatonta olisi papereiden pyörittely tai kahvittelujen lopettaminen. Esim. terveydenhuollossa tuottavuutta julkisella sektorilla lisättäisiin valitsemalla ne asiakkaat jotka palvelusta hyötyvät. Pitkäaikaisesta hoidosta aika harva hyötyy, hoitopäivien määrää vähennettäisiin entisestään. Entisestään rajoitettaisiin myös sitä kannattaako ylipainoisten, tupakoivien tai alkoholin suurkuluttajien hoitoon tai palveluihin satsata. Yhteiskunnalle ne ovat melko kalliita mutta tuottavuus minimaalista. Yksityisellä sektorilla palveluntuottajat jo voivat valita asiakkaan. Myös vakuutuksissa on rajoituksia siitä kenelle korvauksia myönnetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Harmittaisiko se, että samat palvelut ostetaan omilla rahoilla yrityksiltä, jotenkin vähemmän? Valtiota, jossa ei ole poliisia, pelastuslaitosta, teiden ja muun infran ylläpitoa, terveydenhuoltoa ja koulutuspalveluita, ei muutamia kehitysmaita lukuun ottamatta ole olemassakaan. Kyse on vain siitä, millä tavalla nämä palvelut tuotetaan. Jos esimerkiksi terveydenhuolto on yksityistetty, käytännössä kaikki joutuvat hankkimaan sairausvakuutuksen, mikä tulee ylkilönäkökulmasta tosiasiassa kalliimmaksi kuin se, että veroista lohkaistaan tietty osuus julkiseen terveydenhuoltoon.

Miten laiska, kampaviineriä mussuttava alipäällikön projektipäällikkö osallistuu noihin palveluihin?

Kuten itse kirjoitit, me tarvitsemme niitä palvelun tekijäkäsiä, emme lihavaa paperin kääntäjä-organisaatiota. Koulutetut ihmiset osaa itsekin organisoida tekemisiään ilman 3 päältä katsovaa päällikköä.

En tiedä, missä olet törmännyt mainitsemiisi paperinkääntäjiin. Työskentelen itse julkisella sektorilla, ja aika minimissä on hallintohenkilöstön määrä. Työntekijät hoitavat nykyään itse tehtävät, jotka vielä parikymmentä vuotta sitten kuuluivat sihteereille. Päälliköitäkin on niin vähän, että hommat jäävät välillä jumiin, kun esimiehet eivät selviydy tehtävistään. Ihan kuin yksityinen sektori olisi vapaa laiskoista, tuottamattomista työntekijöistä. Yrityksellähän on täysi vapaus ottaa pomojen sukulaisia ja kavereita töihin.

Tuottavuus usein tarkoittaa sitä että tuottamaton toiminta karsitaan. Automaattisesti se ei ole sitä että tuottamatonta olisi papereiden pyörittely tai kahvittelujen lopettaminen. Esim. terveydenhuollossa tuottavuutta julkisella sektorilla lisättäisiin valitsemalla ne asiakkaat jotka palvelusta hyötyvät. Pitkäaikaisesta hoidosta aika harva hyötyy, hoitopäivien määrää vähennettäisiin entisestään. Entisestään rajoitettaisiin myös sitä kannattaako ylipainoisten, tupakoivien tai alkoholin suurkuluttajien hoitoon tai palveluihin satsata. Yhteiskunnalle ne ovat melko kalliita mutta tuottavuus minimaalista. Yksityisellä sektorilla palveluntuottajat jo voivat valita asiakkaan. Myös vakuutuksissa on rajoituksia siitä kenelle korvauksia myönnetään.

Mainitsemiesi ryhmien terveydenhuoltoon kannattaa satsata siksi, että mitä pidempään ihmiset saadaan pidettyä työkykyisinä, sitä parempi yhteiskunnan kannalta. Työkyvyttömyyseläkkeet vasta kalliiksi tulevatkin. Toki voidaan keskustella siitä, pitäisikö eläkkeitä tai työttömyystukia maksaa, mutta jos niitä ei maksettaisi, lisääntyisi rikollisuus. Samoin lisääntyisivät päihde- ja mielenterveysongelmat ja sen myötä yleinen turvattomuus ja ylisukupolvinen näköalattomuus. Viesteistäsi erottuu hyvin yksioikoinen maailmankuva. Ikään kuin sillä, että lopetetaan julkiset palvelut, ei olisi mitään yhteiskunnallisia seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Harmittaisiko se, että samat palvelut ostetaan omilla rahoilla yrityksiltä, jotenkin vähemmän? Valtiota, jossa ei ole poliisia, pelastuslaitosta, teiden ja muun infran ylläpitoa, terveydenhuoltoa ja koulutuspalveluita, ei muutamia kehitysmaita lukuun ottamatta ole olemassakaan. Kyse on vain siitä, millä tavalla nämä palvelut tuotetaan. Jos esimerkiksi terveydenhuolto on yksityistetty, käytännössä kaikki joutuvat hankkimaan sairausvakuutuksen, mikä tulee ylkilönäkökulmasta tosiasiassa kalliimmaksi kuin se, että veroista lohkaistaan tietty osuus julkiseen terveydenhuoltoon.

Miten laiska, kampaviineriä mussuttava alipäällikön projektipäällikkö osallistuu noihin palveluihin?

Kuten itse kirjoitit, me tarvitsemme niitä palvelun tekijäkäsiä, emme lihavaa paperin kääntäjä-organisaatiota. Koulutetut ihmiset osaa itsekin organisoida tekemisiään ilman 3 päältä katsovaa päällikköä.

En tiedä, missä olet törmännyt mainitsemiisi paperinkääntäjiin. Työskentelen itse julkisella sektorilla, ja aika minimissä on hallintohenkilöstön määrä. Työntekijät hoitavat nykyään itse tehtävät, jotka vielä parikymmentä vuotta sitten kuuluivat sihteereille. Päälliköitäkin on niin vähän, että hommat jäävät välillä jumiin, kun esimiehet eivät selviydy tehtävistään. Ihan kuin yksityinen sektori olisi vapaa laiskoista, tuottamattomista työntekijöistä. Yrityksellähän on täysi vapaus ottaa pomojen sukulaisia ja kavereita töihin.

Tuottavuus usein tarkoittaa sitä että tuottamaton toiminta karsitaan. Automaattisesti se ei ole sitä että tuottamatonta olisi papereiden pyörittely tai kahvittelujen lopettaminen. Esim. terveydenhuollossa tuottavuutta julkisella sektorilla lisättäisiin valitsemalla ne asiakkaat jotka palvelusta hyötyvät. Pitkäaikaisesta hoidosta aika harva hyötyy, hoitopäivien määrää vähennettäisiin entisestään. Entisestään rajoitettaisiin myös sitä kannattaako ylipainoisten, tupakoivien tai alkoholin suurkuluttajien hoitoon tai palveluihin satsata. Yhteiskunnalle ne ovat melko kalliita mutta tuottavuus minimaalista. Yksityisellä sektorilla palveluntuottajat jo voivat valita asiakkaan. Myös vakuutuksissa on rajoituksia siitä kenelle korvauksia myönnetään.

Mainitsemiesi ryhmien terveydenhuoltoon kannattaa satsata siksi, että mitä pidempään ihmiset saadaan pidettyä työkykyisinä, sitä parempi yhteiskunnan kannalta. Työkyvyttömyyseläkkeet vasta kalliiksi tulevatkin. Toki voidaan keskustella siitä, pitäisikö eläkkeitä tai työttömyystukia maksaa, mutta jos niitä ei maksettaisi, lisääntyisi rikollisuus. Samoin lisääntyisivät päihde- ja mielenterveysongelmat ja sen myötä yleinen turvattomuus ja ylisukupolvinen näköalattomuus. Viesteistäsi erottuu hyvin yksioikoinen maailmankuva. Ikään kuin sillä, että lopetetaan julkiset palvelut, ei olisi mitään yhteiskunnallisia seurauksia.

Melko epätodennäköistä että heidät saadaan pidettyä työkykyisinä. Hyvinvointivaltion kriteereihin minusta toki kuuluu se että ihmisistä huolehditaan myös silloin kun he eivät kuntoudu enää tuottaviksi ja työkykyisiksi. Miten se valita sitten tehdään ei ole yksin minun päätettävissä. Onko vastuu enemmän julkisen sektorin palvelujen tuottajilla vai esim. läheisillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkiselta sektorilata pitäisi irtissanoa 70 prosenttia. Vihastuttaa isosti ajatus niistä viinerinmussuttajista, jotka lorvivat siellä minun verorahoilla.

Harmittaisiko se, että samat palvelut ostetaan omilla rahoilla yrityksiltä, jotenkin vähemmän? Valtiota, jossa ei ole poliisia, pelastuslaitosta, teiden ja muun infran ylläpitoa, terveydenhuoltoa ja koulutuspalveluita, ei muutamia kehitysmaita lukuun ottamatta ole olemassakaan. Kyse on vain siitä, millä tavalla nämä palvelut tuotetaan. Jos esimerkiksi terveydenhuolto on yksityistetty, käytännössä kaikki joutuvat hankkimaan sairausvakuutuksen, mikä tulee ylkilönäkökulmasta tosiasiassa kalliimmaksi kuin se, että veroista lohkaistaan tietty osuus julkiseen terveydenhuoltoon.

Miten laiska, kampaviineriä mussuttava alipäällikön projektipäällikkö osallistuu noihin palveluihin?

Kuten itse kirjoitit, me tarvitsemme niitä palvelun tekijäkäsiä, emme lihavaa paperin kääntäjä-organisaatiota. Koulutetut ihmiset osaa itsekin organisoida tekemisiään ilman 3 päältä katsovaa päällikköä.

En tiedä, missä olet törmännyt mainitsemiisi paperinkääntäjiin. Työskentelen itse julkisella sektorilla, ja aika minimissä on hallintohenkilöstön määrä. Työntekijät hoitavat nykyään itse tehtävät, jotka vielä parikymmentä vuotta sitten kuuluivat sihteereille. Päälliköitäkin on niin vähän, että hommat jäävät välillä jumiin, kun esimiehet eivät selviydy tehtävistään. Ihan kuin yksityinen sektori olisi vapaa laiskoista, tuottamattomista työntekijöistä. Yrityksellähän on täysi vapaus ottaa pomojen sukulaisia ja kavereita töihin.

Tuottavuus usein tarkoittaa sitä että tuottamaton toiminta karsitaan. Automaattisesti se ei ole sitä että tuottamatonta olisi papereiden pyörittely tai kahvittelujen lopettaminen. Esim. terveydenhuollossa tuottavuutta julkisella sektorilla lisättäisiin valitsemalla ne asiakkaat jotka palvelusta hyötyvät. Pitkäaikaisesta hoidosta aika harva hyötyy, hoitopäivien määrää vähennettäisiin entisestään. Entisestään rajoitettaisiin myös sitä kannattaako ylipainoisten, tupakoivien tai alkoholin suurkuluttajien hoitoon tai palveluihin satsata. Yhteiskunnalle ne ovat melko kalliita mutta tuottavuus minimaalista. Yksityisellä sektorilla palveluntuottajat jo voivat valita asiakkaan. Myös vakuutuksissa on rajoituksia siitä kenelle korvauksia myönnetään.

Mainitsemiesi ryhmien terveydenhuoltoon kannattaa satsata siksi, että mitä pidempään ihmiset saadaan pidettyä työkykyisinä, sitä parempi yhteiskunnan kannalta. Työkyvyttömyyseläkkeet vasta kalliiksi tulevatkin. Toki voidaan keskustella siitä, pitäisikö eläkkeitä tai työttömyystukia maksaa, mutta jos niitä ei maksettaisi, lisääntyisi rikollisuus. Samoin lisääntyisivät päihde- ja mielenterveysongelmat ja sen myötä yleinen turvattomuus ja ylisukupolvinen näköalattomuus. Viesteistäsi erottuu hyvin yksioikoinen maailmankuva. Ikään kuin sillä, että lopetetaan julkiset palvelut, ei olisi mitään yhteiskunnallisia seurauksia.

Melko epätodennäköistä että heidät saadaan pidettyä työkykyisinä. Hyvinvointivaltion kriteereihin minusta toki kuuluu se että ihmisistä huolehditaan myös silloin kun he eivät kuntoudu enää tuottaviksi ja työkykyisiksi. Miten se valita sitten tehdään ei ole yksin minun päätettävissä. Onko vastuu enemmän julkisen sektorin palvelujen tuottajilla vai esim. läheisillä.

Suomalaisista enemmistö on ylipainoisia, joten eivätköhän he ole melko hyvin edustettuna työelämässä. Olen nähnyt myös aika monta rakennusmiestä tupakka huulessa, ja alkoholia yli riskirajan käyttäviä on heitäkin satojatuhansia. Kyse ei ole mistään yhteuskunnan laitamilla elävistä marginaaliryhmistä. Tiedän monia, jotka ovat sydänkohtauksen tai aivoinfarktin jälkeen tehneet elämäntapamuutoksen. Jos heidät olisi jätetty aiempien elintapojen perusteella hoitamatta, olisi tämä tullut lopulta kalliimmaksi.

Se, että hoivatyö sälytetään läheisten vastuulle, vaikuttaa puolestaan suoraan näiden läheisten asemaan työmarkkinoilla. Ei voi yhtä aikaa toimia omaishoitajana ja osallistua täysipainoisesti työelämään, ja jollakin omaishoitajienkin eläminen pitää kustantaa.