kun kaksi kovin erilaista ihmistä koittaa elää parisuhteessa

Meillä yhessä vaiheessa oli semmonen kausi että me vaan riideltii riita riidan perään, mut nyt on asiat toisin. Näytä että sullaki on oma tahto.

että " sun vuorolla" tarkoitan miehesi vuoroa.

Ollaan monessa asiassa tosi erilaisia. Se olen aina minä joka joustaa, mies ei anna tuumaakaan periksi.

On kyllä muuten ihana mies ja sitten on niitä yhteensopiviakin asioita, joten toistaiseksi olen kestänyt. Välillä kyllä tuntuu, ettei rakkaus riitä enää...

Minä myös hävitin itseni (kuulostaapa hienolta) nyt kun olen taas oma itseni pelkään sitoutumista. Pelkään myös, että joko jyrään toisen yli pelossa antaa liikaa periksi tai hävitän omantahtoni taas.

Usein toisen erilaisuus on se, mikä viehättää alussa. Jos itse on hyvin tarkka ja järjestelmällinen, niin toisen huolettomuus kiehtoo. Mutta valitettava tosi asia on se, että se mikä toisessa ensin viehätti, on se mikä jossakin vaiheessa alkaa ärsyttämään...



Toisen tapa esim. olla ja mennä spontaanisti, kelloa katselematta saattaa kiehtoa, mutta ei enää kun hän on lapsen kanssa uimarannalla vaikka pitäisi olla neuvolassa...



Kompromissejä pitää tehdä joka suhteessa, mutta jos ihmiset ovat kovin erilaisia, niin kompromissit vaativat enemmän molemmilta. Molemmat joutuvat " luopumaan paljosta" , suhde kestää tämän jos rakkautta on riittävästi ja molemmat tulevat kiista asioissa vastaan...



Millä tavoin te ap olette toistenne kanssa erilaisia? Onko kyse luonteista, arvoista, elämäntavoista vai mistä?:) Onko mahdollisuutta että voisitte löytää yhteisen, molempia tyydyttävän keskitien...? Aina se ei onnistu, minä tunnen ihmisen joka on " kulkuri" . Hän seikkailee pitkin poikin maailmaa, asuu yhdessä paikassa muutamasta viikosta muutamaan vuoteen, hän on levotn. Kolme naista on koittanut hänet saada " kotiutumaan" yhteen paikkaan (ovat ilmeisesti salaa hankkiutuneet raskaaksi, kun eivät ole kestäneet että tämä henkilö taas poistuu heidän luotaan määrittelemättömäksi ajaksi...) mutta yksikään ei ole onnistunut. Lapsiaan rakastaa kovasti, näkee heitä kaikkia säännöllisesti ja vanhinta ottaa reissuilleen nykyään mukaankin (on jo kohta täysi-ikäinen) mutta koskaan en voisi kuvitella tämän ihmisen elävän samassa paikkaa esim. kymmentä vuotta.