Paras neuvosi sydänsuruiselle
Sydän on rikki. On niin kauhean paha olla ja hillitön ikävä rakasta, jolle en sittenkään ollut niin rakas. En jaksa joulua, enkä mitään. Tiedän, että pitäisi pitää itsestään huolta, mutta ruoka ei maistu ja uni ei tule. Miten eteenpäin tästä?
Kommentit (27)
Samassa tilanteessa olen. Olo on aivan järkyttävä eikä jaksaisi viettää joulua.
Vierailija kirjoitti:
Kilokaupalla suklaata.
En tykkää suklaasta.
Ei mene alas. En ole syönyt kahteen päivään juuri mitään. En pysty. Tiedän, että täytyy. Itkettää vaan.
Ei kai tuohon auta muu kuin se että kasvat aikuiseksi tuosta 13 vuotiaan ajatusmaailmasta.
Pidä hyvää huolta itsestäsi.
Vältä ihmisiä, jotka sanovat pahasti.
Myöhemmin, kun olet valmis, anna anteeksi itsesi vuoksi, itsellesikin. Tämä on hyvin tärkeää.
Aika auttaa.
Anna itsellesi lupa olla surullinen ja tuntea mitä tunnet. Kohtele itseäsi kuin kohtelisit samassa tilanteessa olevaa ystävää. Lempeästi.
Ryhdistäydy ja lopeta se sureminen
Itke surusi pois. Sen pitäisi helpottaa oloasi, mutta älä kummiskaan jää suruun vellomaan.
Kaloja kyllä riittää meressä.
Paljon alkoholia. Suureen tuskaan ei vähempi oikein auta. Ei sekään oikeasti auta mutta saa ehkä edes hetkeksi unohtamaan. Usko tai älä mutta miehenkin sydän voi säröillä. Nopea hetken apu on känni ja rankkaa rokkia kajareista.
M.49
Yritä nyt keksiä sellaista tekemistä josta yleensä nautit ja joka rauhoittaa. Itsellä esim. luonnossa liikkuminen tai lempisarjojen katselu. Ensimmäinen viikko on pahin, silloin älä rääkkää itseäsi millään muulla ikävällä. Ajan kanssa se helpottaa, niin se vain on, vaikka nyt olisi vaikea uskoa. Vuoden päästä mietit jo puolileikilläsi, että mitä oikein näit tyypissä, kahden vuoden päästä hän on sinulle yhdentekevä.
T. Saman läpikäynyt
Rakkaus on sokeaa ja aika avartaa näkemystä.
Parisuhde on yliarvostettu. Et ole yksin. Jo miljoona suomalaista asuu yksin 15-20 neliön yksiöissä.
Saitko siis pakit vai miksi juttu loppui?
Alkoholi nyt ei ainakaan auta. Krapulassa on vieläkin yksinäisempi olo.
Kyllä te eronneet selviätte ❤️. Mutta antakaa aikaa toipumiselle ja itkekää, vihatkaa ja raivotkaa. Aika on ainoa mikä auttaa. Ikävä kyllä ei ole pikatemppuja tähän 😩.
Se on alkuun rankkaa mutta onneksi aika auttaa. Ole lempeä itsellesi, katso hyvän mielen sarjoja/elokuvia, syö mistä tykkäät, käy kävelyllä, kuuntele äänikirjaa, mieti voisitko aloittaa jonkun harrastuksen ensi vuonna. Tsemppiä ja voimia!
Vierailija kirjoitti:
Se on alkuun rankkaa mutta onneksi aika auttaa. Ole lempeä itsellesi, katso hyvän mielen sarjoja/elokuvia, syö mistä tykkäät, käy kävelyllä, kuuntele äänikirjaa, mieti voisitko aloittaa jonkun harrastuksen ensi vuonna. Tsemppiä ja voimia!
Hyviä neuvoja. On vain vaikea saada mitään syötyä. Ahdistaa huominen joulupöytä. Pelkään purskahtavani itkuun. Elokuvat olisi Ok, mutta on vaikea keskittyä. Katson ohi ruudun. Ei auta kuin itkeä ja odottaa, että tämä loppuu. Ap
Aika auttaa, ei oikeastaan muu.
Leski