Te, jotka ette saa lahjaa puolisoilta (tai muiltakaan) Mitä sanotte, kun joku kysyy mitä saitte mieheltä, vai kysyykö kukaan?
Olin ennen yhdessä työpaikassa, missä tämä tuli aina puheenaiheeksi, mikä oli ärsyttävää, joten se ei ole enää ongelma. Yksi läheinen kaveri yleensä lähettää kuvan lahjastaan ,mitä hänen miehensä on hänelle antanut. Olen vastannut vain ihastelemalla miten hieno. Näin tulee varmaan käymään tänäkin jouluna. Satunnaisesti tuo kysymys on noussut esiin muidenkin kavereiden kanssa. Olen muuten tähän asiaan tottunut, että en saa lahjoja, ellen itse osta. Mutta huomaan, että vähän jo etukäteen harmittaa nuo tilanteet. Vaikka eihän niitä edes tule..
Mites muut? Onko teillä joku tapa ohittaa nämä keskustelut ja kyselyt? Itse koen, että on vähän noloa sanoa suoraan, että ei mitään lahjaa tullut puolisolta tai muiltakaan. Tyhmää sinänsä, mutta kun on parisuhteessa ja perheellinen, niin kai se sitten on jotenkin poikkeuksellista monen mielestä.
Kommentit (30)
”Sovittiin yhdessä miehen kanssa ettei osteta toisillemme tänä vuonna lahjoja.”
Onneksi missään omassa porukassani kukaan ei koskaan kysy mitään tuollaista niin ei tarvitse miettiä vastaustakaan.
Miksi mielestäsi on ongelma sanoa totuudenmukaisesti ettei saa lahjoja? Minä en pidä lahjoista enkä niitä saa. Haluan ostaa itse itselleni mitä itse valitsen.
En halua lahjoja, ja ollaan miehen kanssa sovittu ettei osteta. Eli ei ongelmaa tämän kertomisessa.
Aika harvoin kukaan on kysynyt. Me ollaan sovittu puolison kanssa että ei osteta toisillemme lahjoja, ja ihan hyvin voin sen kertoa jos joku asiasta kysyy. Sinä ilmeisesti toivot lahjaa? Oletko sanonut puolisollesi mitä toivoisit?
Minä kyllä ihan avoimesti ja häpeilemättä sanon, että olemne miehen kanssa jo vuosia sitten sopineet, ettei hankita toisillemme joululahjoja.
Ilahdutame ja yllätämme muilla tavoilla, arjessa, pitkin vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Aika harvoin kukaan on kysynyt. Me ollaan sovittu puolison kanssa että ei osteta toisillemme lahjoja, ja ihan hyvin voin sen kertoa jos joku asiasta kysyy. Sinä ilmeisesti toivot lahjaa? Oletko sanonut puolisollesi mitä toivoisit?
Minulle ei tullut mieleen että ap. toivoisi lahjoja, vaan että hän haluaisi selvitä mahdollisimman vähällä työkaverien kyselyistä, pitää omana tietonaan. Se on pirullista kun työpaikalla joutuu kaikenmaailman sivistymättömien kanssa luovimaan. Eläköön etätyö!
Olisi tosiaan kiva saada jotain pientä. Olemme olleet yli 20 vuotta yhdessä. Ekoina vuosina sain jotain. Ja muutama myöhempänä vuonna olen ystävällisesti kysynyt asiasta/esittänyt toiveen. Silloin olen saanut jotain ja myös ne perustelut, että turhaa rahan menoa ja osta itse, jos tarvit. En enää viitsi. Ostan itse, koska mulle tulee kuitenkin hyvä mieli kun annan lahjan. Ei me itseämme eikä toisiamme arkena tai synttäreinäkään hemmotella, että edes sitten kerran vuodessa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosiaan kiva saada jotain pientä. Olemme olleet yli 20 vuotta yhdessä. Ekoina vuosina sain jotain. Ja muutama myöhempänä vuonna olen ystävällisesti kysynyt asiasta/esittänyt toiveen. Silloin olen saanut jotain ja myös ne perustelut, että turhaa rahan menoa ja osta itse, jos tarvit. En enää viitsi. Ostan itse, koska mulle tulee kuitenkin hyvä mieli kun annan lahjan. Ei me itseämme eikä toisiamme arkena tai synttäreinäkään hemmotella, että edes sitten kerran vuodessa.
ap
Siis ostan miehelle lahjan. Hän ilahtuu ja mulle tuo hyvää mieltä muistaa häntä. ap
Eipä ole kukaan kysellyt. En näkisi ongelmaa siinä että sanoisin etten saa lahjoja, ei se minun häpeäni ole.
Miksi ei voi sanoa, että mies ei ostanut lahjaa? Mitä hävettävää siinä on? Jotenkin ihan sairaista asioista ihmiset keksii lyhyen elämänsä aikana kärsimystä kerätä.
Siis ihanko oikeasti joku lähettää kuvan saamastaan lahjasta? Minkä ikäinen kaverisi oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Olisi tosiaan kiva saada jotain pientä. Olemme olleet yli 20 vuotta yhdessä. Ekoina vuosina sain jotain. Ja muutama myöhempänä vuonna olen ystävällisesti kysynyt asiasta/esittänyt toiveen. Silloin olen saanut jotain ja myös ne perustelut, että turhaa rahan menoa ja osta itse, jos tarvit. En enää viitsi. Ostan itse, koska mulle tulee kuitenkin hyvä mieli kun annan lahjan. Ei me itseämme eikä toisiamme arkena tai synttäreinäkään hemmotella, että edes sitten kerran vuodessa.
ap
Aika surullista että miehesi mielestä sinun pienellä lahjalla ilahduttamisesi on "turhaa rahanmenoa". Kertoo kaiken oleellisen tuosta ikävästä ihmisestä. Ymmärtäisin ettei lahjoja jouluna vaihdeta jos mies ilahduttaisi sinua muulloin. Tietäähän mies ilmeisesti kuitenkin että pieni muistaminen on sinulle tärkeää. Olet sitten ilmeisesti vajonnut siihen miesten syvästi halveksimaan ilmainen kodinkone - kategoriaan. Mitäs sellaisia tarvitse lahjoa, senkun tekevät työt ja ostakoot itse rojunsa jos jotakin tarvitsevat. Tuollaiset miehet eivät havahdu ennenkuin vaimo häipyy pystyynkuolleesta liitosta. Sitten ihmetellään kun kaikkihan oli ihan hyvin, ja kun naisille ei mikään riitä.
Vastaan että ei, en saanut. Lahjat on lapsia varten, aikuisporukalla emme ole ostaneet enää vuosia toisillemme mitään.
Meilläkin vastaan että emme osta lahjoja toisillemme. Itseä ilahdutetaan tarpeen mukaan joulunakin, silloin menee rahat oikeaan osoitteeseen. Mies osti nyt joulun alla yhden spesiaalin harrastusjutun ja itse törsäsin erääseen ihanaan mekkoon.
Ei kukaan aikuinen tuollaisia kysele.
Vierailija kirjoitti:
En halua lahjoja, ja ollaan miehen kanssa sovittu ettei osteta. Eli ei ongelmaa tämän kertomisessa.
Sama. Olen ostanut itselleni tavarat jotka koen tarpeelliseksi. 30 vuotta sitten ilmaisin kaikille sukulaisille, tutuille ja ystäville että en halua lahjoja ja he ovat uskoneet. Muiden muksuille ostetaan kun omia ei ole.
Mun mies ei osta lahjoja kellekään. Itse ostan hänelle jotain tarpeellista ja kaikki lastemme lahjat omasta pussista.
Syy: mies ei jostain syystä älyä. Pahoittelee päivää ennen aattoa, että "Hei anteeksi, mulla ei oo taaskaan..."
Olen asiaan tottunut vuosien saatossa, eikä se enää yllätä, mutta tottakai olisi ihanaa saada jokin muistaminen. Ja kyllä - joskus hävettää, kun tuttavat kertovat saaneensa puolisolta pyjaman/kaulakorun/suklaata/pörrösukat.
Täällä mies ilmoittaa yleensä päivää ennen aattoa että "en sit oo hommannut sulle mitään, toivottavasti säkään et mulle". Sit olen mielessäni vaan, että no kiva juttu TAAS, itse hommasin jo vko sitten. Musta on kiva antaa jotain ja olisi kyllä edes kiva joskus saada itsekin.
Mies kuitenkin hommaa lahjat vanhemmilleen, kummilapsilleen, siskon lapsille ja tietty omille lapsille.
Olen yrittänyt tehdä tätä vielä miehelle helpoksi eli aloitan jo joulukuun alussa jankuttaa "Olisikohan painopeitto kiva? Olen aina halunnut painopeiton..jne" Ei auta.
Yleensä olen jouluisin ainut kuka ei saa lahjaa. Mulla on vain mies ja lapset, muita sukulaisia ei ole enää elossa. Katselen kun appivanhemmat avaavat pakettejansa, mies omiaan ja lapset. Se saa mut surulliseksi ja ikävöin kovasti omia vanhempiani ja lapsuuden jouluja.
En ole saanut vuosiin synttärilahjaa tai joululahjaa, enkä tule saamaan ellen itse osta. Tai no anoppi on tuonut sen joulukukan.
Joskus olen hiljaa todennut, että äiti on ollut taas näköjään vähän tuhma...
En tiedä tekeekö se musta marttyyrin kun en ota asiaa ihan puheeksi, mutta joskus voisi tajuta mieskin itse kun ihan fiksu se kuitenkin on.
Ja tiedoksi, olen ostanut jo itselleni lahjan, niinkuin aikaisempina vuosina, en vaan jaksa paketoida sitä. Ostin siis laatikollisen karkkia. Ja syön sen yksin.
Me ei osteta lahjoja toisillemme, vastaan tämän faktan joka kerta.