Joulunvietto anopin kanssa, minkälaisia tunteita herättää?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Ai kauheaa, mä luulin olevani ainoa, joka on kiitollinen koronasta, joka antaa luvan viettää joulun oman perheen kesken, ilman anoppia! Kiitos vertaistuesta!!!
Sama.
Anoppi on mukava. Ikäviä tilanteita aiheuttaa appiukko. Joulu anopin kanssa tosin saa hirveästi kaipaamaan omaa äitiäni, joka on kuollut. Mutta se ei ole anopin vika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli tulossa meille jouluna, ja pyysin häntä tulemaan tiettyyn kellonaikaan, että saisin porrastettua vierailua oman äitini kanssa. Loukkaantui siitä, ettei saa tulla miten itseään huvittaa, ja kieltäytyi sitten tulemasta ollenkaan.
Murjottaa marttyyrina mieluummmin yksin joulun kotonaan, koska ei ole väleissä muiden lastensa kanssa.
Hämmentävää.
Kylläpä kuulostaa tutulta tämä anopin marttyyrimurjottaminen. Olen ajatellut, että omapa on ongelmansa, kun ei ymmärrä, että on tässä muillakin omaa elämään, joka ei anopin navan ympärillä pyöri. Tsempit sulle!
Kiitos sinulle :) Toiset vanhukset kärsivät siitä, ettei ole ketään joka kävisi, tai ei kutsuta läheisten luo. Siksikin tämä tuntuu erikoiselta ratkaisulta, lastenkin takia. Ihmettelevät miksi mummu ei tule. Oma napa ja marttyrointi on tärkeämpää kuin perheyhteys.
Surin asiaa todella päivällä, sitten päätin pistää asian syrjään, ja keskittyä lasten jouluiloon!
Minulla on ihan paras anoppi! Mukavilla mielillä odotan heitä meille koulun viettoon. Kukin osallistuu ruokiin niin ei ole kenellekään liian iso homma kestitä kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi oli tulossa meille jouluna, ja pyysin häntä tulemaan tiettyyn kellonaikaan, että saisin porrastettua vierailua oman äitini kanssa. Loukkaantui siitä, ettei saa tulla miten itseään huvittaa, ja kieltäytyi sitten tulemasta ollenkaan.
Murjottaa marttyyrina mieluummmin yksin joulun kotonaan, koska ei ole väleissä muiden lastensa kanssa.
Hämmentävää.
Kylläpä kuulostaa tutulta tämä anopin marttyyrimurjottaminen. Olen ajatellut, että omapa on ongelmansa, kun ei ymmärrä, että on tässä muillakin omaa elämään, joka ei anopin navan ympärillä pyöri. Tsempit sulle!
Kiitos sinulle :) Toiset vanhukset kärsivät siitä, ettei ole ketään joka kävisi, tai ei kutsuta läheisten luo. Siksikin tämä tuntuu erikoiselta ratkaisulta, lastenkin takia. Ihmettelevät miksi mummu ei tule. Oma napa ja marttyrointi on tärkeämpää kuin perheyhteys.
Surin asiaa todella päivällä, sitten päätin pistää asian syrjään, ja keskittyä lasten jouluiloon!
Ole hyvä :). Viettäkää mukava joulu lasten kanssa oman perheen kesken ja ihan ilman huonoa omaatuntoa!
Minulla ihana anoppi mutta puolisoni voisi kertoa ikävä kyllä monia tarinoita hirviöanopistaan. Sattuneesta syystä normaalisti olemme olleet minun äitini kanssa äärimmäisen vähän tekemisissä viime vuosina ja taas anoppini kanssa sitäkin enemmän. Toivottavasti koronatilanne edes kesään mennessä paranee että pääsemme juhlistamaan hänen kuusikymppisiään.
Anoppini on ihana, kuin oma äiti minulle. Menemme hänen luokseen syömään, kuten aina. Asuu samassa kaupungissa, on nähty muutenkin, eikä ole riskiryhmää. Kuuluu mielestäni ihan ydinperheeseen.
Ihan mahdoton ajatus. Sitä kaksinaamaista teeskentelyä ei vaan jaksa katsella. Kuvittelee olevansa oikein ihanneanoppi. Naaman edessä mielistelee ja ylistää ylitsepursuavasti kaikkea, vaikka sitten kengänauhoja, jos ei hätäpäissään muuta keksi. Selän takana haukkuu minkä ehtii, ja tekee tätä kyllä ihan kaikille. Hermostuksissaan pelkää jäävänsä kiinni, ja sievästi on narahtanutkin.
Joulupöydässä on tärkeää, että kaikki ovat paikalla, vaikka kenelläkään ei ole mitään puhuttavaa keskenään. Pääasia, että saa muulle suvulle (pääasiassa kälylle) sanoa (= kehua), kuinka oli ihanaa, että kaikki tulivat hänen laittamalleen joululounaalle, ja sitten alkaa taas kaikkien paikallaolleiden ja -olemattomienkin haukkuminen. Siellä sitten pitäisi istua ihanasti lounaalla ja miettiä kuumeisesti, mitä sanoisi. Oikeasti kaikki istuvat hampaat irvessä tuijottamassa kelloa, että milloin kehtaa poistua. Epäluonnotonta ja piinaavaa.
Ja kun tästä kutsusta kieltäytyy, saa kuulla huutoa, jota seuraa murjottaminen ja mielenosoittaminen. Perästä kuulee taas kaikki jutut, miten on pitkin sukua haukuttu. Ja kun seuraavan kerran häntä näkee, huomaa hermostuneesta käyttäytymisestä, kuinka pelkää jäävänsä kiinni. Ei vaan ole hoksannut, kuinka läpinäkyvää se käyttäytyminen on.
Minulla on mukava anoppi. Mieluummin vietän joulua hänen kuin oman äitini kanssa.
Minä en koskan kutsu lapsiani puolisoineen kylään, ettei heidän tarvitse kärsiä anopistaan. Parempi pitää etäiset välit lasten puolisoihin. Pääsee helpommalla
Ai kauheaa, mä luulin olevani ainoa, joka on kiitollinen koronasta, joka antaa luvan viettää joulun oman perheen kesken, ilman anoppia! Kiitos vertaistuesta!!!