Joulunvietto anopin kanssa, minkälaisia tunteita herättää?

Meidän piti tänä jouluna olla yhdessä, mutta sairastapauksen sekä koronan takia emme ole. Olisi ollut mukava joulu. Tosin on se nytkin. Mulla on mukava anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia on saanut hoitaa ja heistä huolen pitää. Vastapalvelua on turha odottaa tältä minualta.

Oletko itse kuitenkin mennyt valmiiseen pöytään usein?

Mennään miehen kanssa huomenna ekaa kertaa yhdessä syömään anopin luokse. Ollaan oltu monta vuotta yhdessä, mutta olen aikaisemmin kieltäytynyt kutsusta anopin luo, koska en voi sietää häntä. Hän on itsekeskeisin ihminen jonka tiedän, eikä arvomme kohtaa lainkaan. Olemme tavanneet vuosien varrella monesti, mutta hän ei tiedä minusta oikeasti muuta kuin etunimeni, koska tavatessamme hän non-stoppina vain paasaa itsestään 🙄 Huomenna menen mieheni mukana anoppilaan (hammasta purren) vain ja ainoastaan koska mieheni haluaa minut sinne mukaan. On varmaan pakko vetää kännit, koska muuten en kestä anopin seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa hirveästi. Hirviöanoppi ketjussa tuli monta bingoa ja joka joulu sen seurassa tarvitsisin suojakänniä.

Aiemmin sama. Ahdistus loppui, kun päätin viettää joulun siten kuin itse haluan eli ilman anoppia. Kostoksi hän irvistelee, murjottaa ja haukkuu sukulaisilleen. Ihan sama mulle. Ei kiitos normien mukaisia sukuvelvoitteita mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia on saanut hoitaa ja heistä huolen pitää. Vastapalvelua on turha odottaa tältä minualta.

Oletko itse kuitenkin mennyt valmiiseen pöytään usein?

Jäi vähän hämäräksi tämä seikka. Taisi olla kirjoittajalla jo suojakännit vedettynä.

Vierailija kirjoitti:

Mennään miehen kanssa huomenna ekaa kertaa yhdessä syömään anopin luokse. Ollaan oltu monta vuotta yhdessä, mutta olen aikaisemmin kieltäytynyt kutsusta anopin luo, koska en voi sietää häntä. Hän on itsekeskeisin ihminen jonka tiedän, eikä arvomme kohtaa lainkaan. Olemme tavanneet vuosien varrella monesti, mutta hän ei tiedä minusta oikeasti muuta kuin etunimeni, koska tavatessamme hän non-stoppina vain paasaa itsestään 🙄 Huomenna menen mieheni mukana anoppilaan (hammasta purren) vain ja ainoastaan koska mieheni haluaa minut sinne mukaan. On varmaan pakko vetää kännit, koska muuten en kestä anopin seuraa.

Good luck! 

Mieluummin anoppila kuin omat vanhempani.

 Olen onnellinen, ettei tarvitse joulua hänen kanssaan viettää. Hän on oikein mukava ja tullaan kyllä toimeen hyvin, mutta hän on todella jääräpäinen ja tietyllä tapaa hankala, joten jouluani en haluaisi ainakaan hänen luonaan viettää. Jos hän haluaisi tulla meille, se voisi olla eri asia.

Anoppi on ystävällinen ja herttainen. Kuitenkin jo ikääntynyt ja sairauksia. Muisti pätkii, aloitekyky nolla, ei oikein kuule mitään eikä käytä kuulolaitetta vaikka hänellä sellainen on. Olen itse aika liikunnallinen enkä voi mitenkään ymmärtää miten anoppi on päästänyt itsensä täysin rapakuntoon. Jalat ei nouse, jaksaa kävellä vain aivan lyhyitä matkoja. Istuskelee vaan eikä vahingossakaan tee jumppaliikkeitä joita kotona käynyt fysioterapeutti on ohjeistanut tekemään 4-5 kertaa päivässä. Ei lähde ulos vaikka hyväkuntoinen appi yrittää houkutella milloin milläkin verukkeella. Odotellaan vaan koska kaatuu ja lonkka murtuu ja se on sitten siinä.

Positiivisia ainoastaan ja valitettavasti tänä jouluna ei nähdä vaikkeivat he riskiryhmäläisiä olekaan. Ei vain viitsitä matkustaa koronavuonna toiselle puolen maata. Anoppi on todella mukava ihminen ja pari päivää menee aina liian nopeasti. Onneksi kesällä sentään nähtiin kun kävivät meillä.

Ei kuulu meidän jouluun.

Vierailija kirjoitti:

Erosin tänä vuonna miehestäni ja samalla pääsin anopistakin eroon 😄

Sama täällä. En tiedä mistä iloitsen enemmän, että pääsin eroon miehestäni vai appivanhemmistani.

Joskus on stressannut ja väsyttänyt ison joulun järjestäminen, ja anopin pelkkä olemassaolo ärsytti yhteen aikaan lasten ollessa pieniä.

Tänä vuonna ei sellaista tule, ja se saa muistamaan, miksi iso sukujoulu on vaivan arvoinen. Ja anoppi on tärkeä ja rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin tänä vuonna miehestäni ja samalla pääsin anopistakin eroon 😄

Sama täällä. En tiedä mistä iloitsen enemmän, että pääsin eroon miehestäni vai appivanhemmistani.

Täsät välittyy sellainen fiilis että tunne on molemminpuolinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erosin tänä vuonna miehestäni ja samalla pääsin anopistakin eroon 😄

Sama täällä. En tiedä mistä iloitsen enemmän, että pääsin eroon miehestäni vai appivanhemmistani.

Täsät välittyy sellainen fiilis että tunne on molemminpuolinen...

No aivan varmasti on molemminpuolista iloa. En ikinä tullut niiden kanssa toimeen, eikä ne sietäneet mua. Oltiin kuin kahdelta eri planeetalta. Ovat varmasti helpottuneita nyt.

Anoppi on ollut meillä välillä jouluja ja tulee tänäkin vuonna. Hän on kiva ihminen, aina tervetullut meille, oli sitten arki tai juhla.

Anoppi oli tulossa meille jouluna, ja pyysin häntä tulemaan tiettyyn kellonaikaan, että saisin porrastettua vierailua oman äitini kanssa. Loukkaantui siitä, ettei saa tulla miten itseään huvittaa, ja kieltäytyi sitten tulemasta ollenkaan.

Murjottaa marttyyrina mieluummmin yksin joulun kotonaan, koska ei ole väleissä muiden lastensa kanssa.

Hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Anoppi oli tulossa meille jouluna, ja pyysin häntä tulemaan tiettyyn kellonaikaan, että saisin porrastettua vierailua oman äitini kanssa. Loukkaantui siitä, ettei saa tulla miten itseään huvittaa, ja kieltäytyi sitten tulemasta ollenkaan.

Murjottaa marttyyrina mieluummmin yksin joulun kotonaan, koska ei ole väleissä muiden lastensa kanssa.

Hämmentävää.

Kylläpä kuulostaa tutulta tämä anopin marttyyrimurjottaminen. Olen ajatellut, että omapa on ongelmansa, kun ei ymmärrä, että on tässä muillakin omaa elämään, joka ei anopin navan ympärillä pyöri. Tsempit sulle!

En ole koskaan viettänyt anoppilassa joulua. Naimisissa saman miehen kanssa oon ollut jo 40 vuotta.

Kyllä herättää tunteita. Pidän sekä äidistä että tyttärestä.