pettäminen, jota et kadu?

Noh... olin "seurustellut" 3 kuukautta miehen kanssa. Aluksi oli kivaa ja olin kyllä koko suhteen ajan todella ihastunut mieheen. Kuitenkin 2 kuukauden jälkeen näkemisemme alkoivat loppua emmekä harrastaneet seksiä ollenkaan koko suhteen aikana vaikka se lyhyt olikin niin seurustelusta oli siis sovittu ja puhuttu, mies sitä halusi. No siis yhtäkkiä emme nähneet 3 viikkoon enää ja yritin yhtenä iltana soittaa miehelle ja sopia tapaamisesta; miestä ei edes kiinnostanut miettiä päiviä. Itkin puhelun jälkeen sillä aikaisemmin kaikki oli ollut hyvin ja mies ollut innoissaan alkavasta jutusta. Kummankin kaverit tykkäsivät meistä parina ja mies oli esitellyt äidilleenkin. Sain jäädä miehen asuntoon vaikka mies itse lähti töihin tms. Eli hyvät välit oli ollut. Viikko tuosta puhelusta yhtenä iltana en saanut mieheen yhteyttä ja kun vihdoin sain, häntä ei kiinnostanut oikein nähdä. Tämän seurauksena petin. Emme olleet tavanneet miehen kanssa 3-4viikkoon, eikä kumpikaan enää yrittänyt ottaa yhteyttä tuon illan jälkeen vaikkei mies edes tiennyt pettämisestäni. Tämä oikein hieno "suhde" olisi siis loppunut muutenkin.

Aikuisten oikeesti seurusteltaessa hyväksyttyjä pettämisiä ei ole, ei edes kostomielessä.

Hyväksyminen ja se, ettei kadu, on eri juttuja. Petin ja tiedän että se oli väärin, mutta se oli jotain niin ihanaa, etten vaihtaisi pois. Tekisin jopa saman uudelleen, jos olisi mahdollisuus. Tietysti tämä kertoo jotain omasta suhteestanikin.. -ap.

Minun tämän hetkinen rakkaus alkoi pettämisellä <3 En olisi koskaan pystynyt irtautumaan edellisestä sairaasta suhteesta.. Pettäminen oli henkistä, ei fyysistä..

Rakastuin yhteen mieheen, mutta meistä ei voinut tulla paria sen miehen henkisten ongelmien takia. Olin todella sydän särkyneenä kauan. Luulin ja uskoin, etten varmasti rakastuisi enää koskaan ja minulla on muutenkin aina ollut todella hiljaista miesrintamalla, ja olen ollut miesten suhteen ihan toivoton ja epäitsevarma. 

Koska uskoin jääväni vanhaksipiiaksi muuten niin suostuin erään itseäni 20 vuotta vanhemman miehen kumppaniksi, jota kohtaan en tuntenut isoa intohimoa, vaan lähinnä kaveruutta. Mies tiesi tämän. Seksistä en ole koskaan nauttinut kenekään kanssa, mutta tämä mies, johon olen rakastunut on se, jonka kanssa uskoisin nauttivani, enkä todellakaan ole ihastunut tämän toisen kanssa ollessani keihinkään miehiin ja olin ihan varma, ettei sellaista miestä vastaan voisi tullakaan, että ihastuisin, niin paljon oli minuun sattunut onnen tavoittelun kariutuminen tämän aikaisemman miehen kanssa.

No, törmäsin tähän entiseen rakastumisenkohteeseeni uudelleen ja rakkaus ja seksuaalisuus roihahti niin että olin tulla hulluksi. Pettäminen oli vain henkistä lajia, mutta olen vieläkin harmissani, ettei se edelleenkään saanut olla fyysistä lajia johtuen vieläkin miehestä ja hänen estoistaan tai siitä, ettei hän ehkä tunne tarpeeksi minua kohtaan. Tai sitten hän ei usko minun haluavan pettää miestäni tai sitten hän ei halua pettää koska mulla on nyt mies. 

En ole osannut jutella hänen kanssaan mikä se syy on, koska mun olisi vähän moraalitonta vamppailla häntä. Mutta en voi erota miehestänikään tämän takia, koska se mies on liian ailahtelevainen kumppaniksi. Mutta en voi ehdottaa salasuhdettakaan, koska jos hän haluaakin olla vain ystävä, niin mille mä silloin vaikuttaisin?

Olin avoliitossa ollut jo 10vuotta kun seksi ja miehen kiinnostus minua kohtaan lopahti ihan tyystiin.

Tapasin sitten yli 10v nuoremman miehen jonka kanssa oli niin upeeta seksiä, että ei kaduta.