Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jääkö elämä elämättä?
22.12.2020 |
Pidän tosi yksinkertaisesta elämästä. Minulla on aika pienet piirit, perhe ja joitakin ystäviä. En oikeastaan kaipaa enempää ihmisiä sillä väsyn helposti ihmisten seurassa, ja yksin tai ”omalla porukalla” on muutenkin helpompi olla.
Nautin pienistä asioista: kävelylenkistä perheen kanssa, leipomisesta, lähimetsässä kävelystä, lauantaisaunasta ja sen jälkeisestä herkkuhetkestä perheen kanssa. Puuhastelen kaikenlaista, varsinaisia vakituisia harrastuksia ei ole, mutta koko ajan jotain pientä touhua tai projektia vireillä. Kaiken kaikkiaan elämäni on aika pientä. En matkustele ulkomailla, tunne valtavasti ihmisiä tai harrasta extremelajeja.
Haaveilen maalle muutosta, siellä kuopsuttaisin kasvimaata ja hoitaisin eläimiä. Katselisin lintuja keittiön ikkunasta ja vetäisin villasukat jalkaan. Elämä olisi vielä vähän hitaampaa kuin nyt kaupungissa.
Vaikka nautin elämästäni, silti välillä iskee pelko siitä, tulenko joskus katumaan sitä etten ole tehnyt enemmän ja suurempia asioita? Jääkö elämää elämättä jos en loman tullen hyppää koneeseen ja lennähdä seikkailemaan ja tutkimaan maailmaa vaan jään kotiin hoitamaan puutarhaa ja leipomaan?
Pitäisikö alkaa tehdä enemmän, vaikkei oikeastaan suuremmin haluta? Ihan vaan siksi ettei vain joskus kun on jo liian myöhäistä, tajua, että olisi pitänyt kokea enemmän.
Olen melko nuorena perustanut perheen, voi olla että sekin vaikuttaa epävarmuuteeni tässä asiassa. En ole siis kauheasti ehtinyt elää sitä ”villiä nuoruutta” josta niin paljon puhutaan. Mietin, että jäikö nyt jotain välttämätöntä kokematta. Ehkä uskaltaisin rohkeammin sammaloitua pihakeinussa ja mummoutua pikku maalaismökkiini, jos takana olisivat huimat maailmanympärysmatkat ja muut suuret kokemukset, ja olisin vielä ne koettuanikin ollut sitä mieltä, että ei ole minun juttuni ja pidän mielummin oman pienen elämäni.
Vanhat ja viisaat, kertokaahan te minulle. Voinko elää rauhassa ja tyytyväisenä näin vai kannattaako elämässä vain ottaa kaikesta kaikki irti vaikkei oikeastaan kauheasti kiinnosta? Millaista elämää sinä elät/olet elänyt, oletko tyytyväinen? Onko ikinä kaduttanut asiat, joita et ole tehnyt?
Tyttönen täällä kyselee. Kiitos kun vastaat asiallisesti:) Hyvää Joulua kaikille!
Kommentit (22)
No mä oon hyvin samanlainen kuin sinä, oon nyt 43v. Olin jo lapsena ja teininä todella rauhallinen ja tylsästä tasaisuudesta tykkäävä. Ei minulla ollut villiä nuoruutta ja se vaivasi mua jossain vaiheessa vähän alle kolmekymppisenä. Pelkäsin katuvani sitä vanhana. Jossain vaiheessa sitten yritin elää vähän villimmin, kävin baareissa jne, mutta en saanut siitä mitään irti. Ei vaan ollut mun juttu sellainen. Joten palasin nopeasti takaisin vanhaan.
Varmaan monen muun mielestä olen elänyt elämättömän elämän, mutta omasta mielestäni olen vain ollut itseäni kohtaan rehellinen. Olen elänyt itseni näköistä elämää muiden mielipiteistä välittämättä. Mikä olisi sen hienompaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, pistit kyllä pahan. Itse olen nyt 48v ja elän, kuten sinäkin. Olen kuitenkin myös matkustellut ja elänyt villiä nuoruuttakin hetken. Mukavia muistoja paljon niiltä ajoilta mutta en osaa suoralta kädeltä sanoa, olisinko onnettomampi tai tyytymättömämpi ilman niitä. Itselläni tuttavia, jotka höösää kokoajan jotain jossakin ja eivät kyllä vaikuta ainakaan onnellisemmilta. Samat ongelmat ja murheet heilläkin mutta varmaan rentoutuvat reissuillansa, toisin kuin minä 😊
Voit vaikka käydä viikon pari ulkomailla miksi pitäisi maailman ympäri sama asiahan se on, toisessa vaa n menee kauemmin, Jos tykkäät voit "kerätä" maita lisää, jos tykkäät olla kotona niin senkus olet. Ja villi nuoruus yleensö tarkottaa kans baareilua yms. Niitäkin helposti koitat kun korona loppuu. jos ei ole oma juttu niin olet testannut. Minullakaan ei ole ollut "villiä nuoruutta" mutta itsekin tavallaan tykkään puuhastella omia juttuja kotona...Miusta tuntuu että nämä säntäilijät ja kaiken kokijat eivät kykene olemaan rauhassa omien ajatustensa kanssa hetkeäkään ja ahdistuvat helposti.
Ei jää, sä elät jo täyttä elämää, olet löytänyt oman tiesi, toiset vaan hakee tätä pitkään, kokeilee kaikkea, jotkut löytää paikkansa nopeammin tai ehkä on aina tiennyt mitä elämältä haluaa. Muuta sinne maalle et varmasti tule katumaan.
Toihan nimenomaan ON elämä!! Antoisaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen elänyt aika villiä elämää 34-vuotiaaksi asti. Oli mitä hulluimpia seikkailuja maailmalla (liikaakin riskejä, mutta hyvällä tuurilla selvisin aina ehjin nahoin). Kova kunnianhimo työelämässä ja etenemisessä.. Olen saanut ja kokenut paljon. Olen ollut hyvin intohimoinen luonne ja mukava on muistella. Tällä hetkellä elän rauhallista perhe-elämää ja samalla jatkan uraputkessa.
Kuitenkin
Meistä jokainen on erilainen. Ei tämä minun polkuni sovi kaikille. Olen alkanut olla yhä enemmän ja enemmän sitä mieltä että ahneus tappaa tämän maailman. Hiljainen ja mukava ei aiheuta mitään hallaa muille. Tee elämästäsi onnellista ja sinun näköistä. Kokeile käydä matkoilla tai harrastaa jotain mieläkästä. Ihmissuhteitakaan ei tarvitse kovin paljon olla jos ne ovat aitoja ja hyviä. Oikeastaan sulla on jo aika paljon (perhe, terveys, hyvät elintavat..)
Jos teet elämässäsi paljon asioita, joita "kuuluu tehdä" tai "kannattaa kokeilla", mutta hautaat unelmasi, koska ne eivät ole jonkun muun mielestä sitä "oikeaa elämää", eikä "tavoittelemisen arvoisia", tulet vanhana katumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämän tarkoitus on kuolema. Koska kuolema on väistämätön osa luonnon kiertokulkua.
Olen vähän samanlainen kuin sinä enkä koe menettäneeni mitään. Kävin jopa kuukauden interrail-reissulla nuorena, mutta ei siitäkään ole mitään sen kummoisempia tuntemuksia tai muisteluita. Mieluummin kulutan aikani arjessa pieniä juttuja tehden. Esim. tykkään näperrellä käsitöitä ja on kivaa seurata taitojen karttumista. Haaveena olisi maalle muutto ja iso puutarha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin kannattaa jatkaa elämää juuri noin, kun kerran olet siihen tyytyväinen. Et menetä yhtään mitään. Olen elänyt vauhdikkaan nuoruuden, josta saisi kirjoitettua muutaman kirjan, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän arvostan rauhallista ja tasapainoista elämää, jossa ei tarvitse hötkyillä minnekään. Olennaista on juuri se, että tekee niitä asioita, joista itse nauttii. Meillä on vain tämä yksi ainutkertainen elämä ja siitä kannattaa tehdä juuri mieleisensä, eikä yrittää miellyttää muita ihmisiä. Harmonia, tasapaino, tyytyväisyys omaan elämään ja sen kokeminen mielekkääksi ovat nykymaailmassa hyvin harvinaisia ja tavoiteltuja asioita. Kuulostaa siltä, että sinulla on juuri ne asiat, joista muut vain haaveilevat. En kannata tehdä tyhjästä ongelmia, koska sinulla ei selvästikään sellaisia ole. Jatka valitsemallasi tiellä. Tee asioita, joista itse nautit.
Voithan sä kokeilla esim viikkoa jossain. Ei matkustelulla ja onnellisuudella sinällään ole mitään tekemistä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia, että olet itse omaan elämääsi tyytyväinen. Voithan halutessasi lähteä vaikka tämän epidemian rauhoituttua käymään jossain ulkomailla ja katsoa, olisiko se sinun juttusi.
Minä olen nyt viisikymppinen, ja on tullut nuorempana riekuttua ja reissattua ihan riittävästi. Nyt haaveilen samoista asioista kuin sinäkin, eli talosta maalla, ja rauhallisesta, hitaasta elämänmenosta. Jopa tylsästä, voisi joku sanoa.
Olen joskus miettinyt, että jos kuolisin nyt, niin kuolisin onnellisena. En kadu jo tehtyjä tai tekemättömiä tekoja.
Minulla on kai elämätön elämä siinä suhteessa, että teininä ei tullut riekuttua. Ei ollut poikaystäviä eikä mitään. Opiskeluaikaa ei ollut koska tein lapset ensimmäisen poikaystäväni kanssa 20 vuotiaan. Kouluttauduin viimeisen lapsen syntymän jälkeen duunari ammattiin. En ole käynyt ulkomailla, en ole viettänyt villiä nuorutta. Minulla on oikeastaan ollut vain hyvin pitkä keski-ikä lapsuuden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että välillä kannattaa kokeilla jotain uuttaa, mitä vain, mitä nyt mieleen tulee. Ja unelmiaan kannattaa toteuttaa edes jossain mielessä. Joskus se on helpompaa kuin luulisi, ennen kuin kokeilee. Mutta esim. matkustaminen ei ole pakollista, jos ei kiinnosta. Ja noin muuten rauhallinen elämä maalla on oikein hyvä vaihtoehto, sellaista tässä itsekin elän.
Voi olla, että sinä elät elämääsi täydemmin, kuin ne jotka tekevät kauheasti kaikkea "suurta". Tuntuu, että ihmiset suorittavat nykyisin elämäänsä, jotta se näyttäisi hienolta tai tavoittelemisen arvoiselta muista. Ole vain onnellinen kun osaat nauttia omasata, itsesi näköisestä elämästä!
Parempi noin kuin sellainen elämä, johon ei ole tyytyväinen. Esim. töissä laskee tunteja ja päiviä työpäivän loppumiseen, viikonloppuun, lomaan... Moni himomatkustelijakin heti matkalta tullessa jo haaveilee siitä seuraavasta. Ei se ole minusta niin haaveiltava elämä. Mieluummin pitää arkielämän tyydyttävänä, jottei koko ajan tarvitse päästä sitä pakoon.
On ihan turhaa ja aika säälittävää hypätä benjihyppyä tai ottaa tatskaa, jos ei yhtään oikeasti huvita. Ei kaikkea ole pakko tehdä ja kokea. Kirjoituksesi perusteella tuntuisit kuitenkin haluavan kokea jotakin jännää, joten mun ehdotus on, että lähde jonnekin reissuun ja riekkumaan vaikka viikoksi tai pariksi. Valitse vain sellainen matkakohde ja/tai sellaiset aktiviteetit, jotka yhtään kiinnostavat tai kutkuttavat.
Matkustaminen kyllä kannattaa. ja kokeilla uusia juttuja. Edes kokeilla.
Ai tekisit mitä muut haluavat etkä mitä itse haluat?
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä kannattaa kokeilla esim matkustamista. Ei ole pakko lähteä maailman ympäri. Mene viikoksi tai kahdeksi käymään jossain. Jatkat sitten hitailua jos siltä tuntuu.