Koiran hankkiminen
Kyllä voi luoja ottaa päähän, että se on niin vaikeaa.
Ensin käyt läpi kymmenittäin rotumääritelmiä ja luonnekuvauksia, ennen kuin pystyt päättämään, millainen koira juuri sinun perheellesi olisi paras. Aina on jotakin, mikä tiputtaa rodun listalta - ei sovi lapsiperheeseen, ei sovi yksin asuvalle, ei sovi kerrostaloon, ei sovi pihakoiraksi, vaatii pitkiä lenkkejä, ei kestä pitkiä lenkkejä, tarvitsee toisten koirien seuraa, ei siedä toisia koiria jne.
Sitten kun olet vihdoin löytänyt sopivan rodun, yrität ottaa yhteyttä kasvattajiin. Kymmenistä kasvattajista ehkä muutama vastaa, ja suurimmalla osalla ei edes ole tulossa pentuja (miksi sitten ovat pentuvälityksen listalla?). Lopuilta saat parinkymmenen kysymyksen listan, joihin vastaamalla joko tiput ehdokkaista pois kokonaan tai saat luvan päästä pentujonoon, jos maksat useiden satasten varausmaksun ja jaksat odottaa sitä pentua vuoden tai kaksi. Ehtona tietenkin se, että suostut kaikkiin mahdollisiin toiveisiin, joita kasvattaja asettaa näyttelyihin, harrastuksiin ym liittyen.
Ja minä kun vain toivoisin saavani rakkaan perheenjäsenen, jota ulkoiluttaa ja rapsutella sohvannurkassa.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuiseen tai rescuen saisit ilman moista rumbaa.
Se on totta, mutta rescuekoiraa en halua ottaa, koska luonne saattaa olla arvaamaton rankan taustan vuoksi.
Mistä sekarotuisia koiria löytää?
Ap
Rescueyhdistyksistä osataan kertoa koiran taustoista. Kannattaa vähän selvitellä noita yhdistyksiä, toisten toiminta on todella mallikelpoista ja toisten ei niinkään. Minulla on rescue, helpompaa koiraa ei voisi kuvitella.
Sekarotuisia löytää parhaiten tuttujen ja tutun tuttujen kautta. Mitään takakonttikoiraa ei missään nimessä kannata ottaa.
Komppaan tätä. Mulle tuli reilu vuosi sitten rescue Viipurin Koirat ry:n kautta. Valitsemani koira oli Suomessa kotihoidossa. Ennen kuin pääsiin käymään katsomaan koiraa, minun kanssani juteltiin pitkä ja informatiivinen puhelu, jossa sain ihan älyttömästi tietoa.
Kotihoitaja oli ihana ja pennusta kerrottiin rehellisesti ja kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita pohdittiin. Lisäksi koiralle oltiin tehty rabies-vasta-ainetestit ja muitakin mahdollisia tauteja oli poissuljettu testaamalla. Koira oli juuri sitä mitä luvattiin ja enemmänkin.
Tätä kokemusta ennen mulla oli melkoisia ennakkoluuloja koko rescue-toimintaa kohtaan. Oli tosi silmiäavaava kokemus ja ainakin mun valitsema yhdistys oli tosi luotettava. Voin vain suositella.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten noi kaikki voi tiputtaa koirarodun pois? Ei sovi perheeseen, ei sovi yksiasuvalle? Eli asutko yksinvallan onko sinulla perhe, asutko kerros- vai omakotitalossa, oletko hommaamassa pihakoiraa?
En oikein ymmärtänyt, että missä ja kenen kanssa oikein asut, kun kaikki tuputtaa rodun pois listalta?
Kärjistettyjä esimerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten noi kaikki voi tiputtaa koirarodun pois? Ei sovi perheeseen, ei sovi yksiasuvalle? Eli asutko yksinvallan onko sinulla perhe, asutko kerros- vai omakotitalossa, oletko hommaamassa pihakoiraa?
En oikein ymmärtänyt, että missä ja kenen kanssa oikein asut, kun kaikki tuputtaa rodun pois listalta?
Joo nuo kuulostaa kyllä vähän hassulta, itse en yli 20 vuotta koiria omistaneena usko että on olemassa edes rotuja jotka ei sovi yksinasujalle tai perheelle. Kerrostaloon sopimattomiakin on äärimmäisen vähän, samoin oikeastaan mikään rotu ei ehdottomasti tarvitse toisen koiran seuraa (mutta kaikki on onnellisempia jos sitä on). Ulkokoirana pito tietysti vaatii kylmänkestävyyttä koiralta ja on tiettyjä rotuja jotka on niin aktiivisia ettei kannata pelkäksi sohvakoiraksi + kaupunkikävelykaveriksi ottaa.
Joidenkin markettien edustalla on häkkejä, joista voi ottaa koiran itselleen. Häkit on vaan aika usein jo tyhjiä, kun olen mennyt katsomaan. Muutaman hyvän yksilön olen onnistunut sieltä saamaan.
Aiemmin vastannut kasvattaja vielä tässä, että voi myös kannattaa käydä esim. näyttelyissä ja koiraharrastuskilpailuissa ja pyrkiä suoraan juttelemaan kasvattajalle. Itse olen useinkin löytänyt hyviä ostajia tällaisista, jotka on tulleet juttelemaan koiristani näyttelykehän tai agility/tokokehän reunoilla. Jotenkin helpompi nähdä onko luotettavan oloinen ihminen kun näkee livenä, eikä vain saa sähköpostia.
Ei ole aina kasvattajallakaan helppoa, kun yrittää saada pennut hyviin koteihin. Esim. mulla kun oli elokuussa 6 pennun pentue niin asiallisten yhteydenottojen lisäksi tuli niitä vähemmän hyviä kuten juovuksissa sössöttäen soittamista, heti uhoamista että hän ei sitten mitään kalliita koiranruokia osta kun aina ennenkin koirat on ihmisten ruoanjämillä eläneet, ja eräs puhelimessa perheen asemaa ja varakkuutta korostanut rouva, jonka otin jopa meille katsomaan pentuja, mutta hänelle oli niin järkytys että pennut näykkivät rikki hänen sukkahousunsa (tuli tosiaan pentuja katsomaan hienossa mekossa ja sukkahousuissa + korkokengissä) eivätkä lopettaneet kun sanoi ei, ja että yksi pissasi lattialle, että päädyin antimainostamaan koko rotua ja kuvailemaan pennun pidon vaivalloisuutta, ja sain hänet itsekin uskomaan että ehkä ainakaan pikkupentua heille ei oteta :D
Paljon on asiat muuttuneet 10 vuoden aikana. Silloin sain suosimani rodun rekisteröidyn ja terveen koiran kasvattajalta 800 eurolla. Sain vielä maksaakin osamaksulla. Hinta on nykyään tuplat tuosta ja jos neuvottelisit osamaksusta niin se ajateltaisiin heti niin, ettei sinulla ole rahaa ylläpitää koiraakaan. Kelpasin kuitenkin koiranomistajaksi vaikka olin opiskelija ja asuin kerrostalossa. Plussaa kasvattajalle oli, että olin asunut koirien kanssa koko elämäni opiskeluiden aloitukseen asti. Edelleen tämä suloinen perheenjäsen asuu kanssani ja olen hänestä joka päivä kiitollinen <3 Nykyään tulevilta koiranomistajilta vaaditaan lähes samaa kuin lasta adoptoivilta, ja tietyllä tapaa ymmärrän tämän, sillä eihän kukaan halua koiraansa antaa koteja kiertämään, mutta kysynnän kasvaessa tarjonnan laki aina muuttuu. Mutta eiköhän teillekin se koira vielä löydy, tsemppiä!
Onneksi lapsia voi hankkia helpommin.
Se, että kasvattaa yhteiskuntakelvollisia lapsia, ei takaa että saisit koiran, ainakaan kasvattajien kysymysten perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä onneksi ollut noin hankalaa. Kesällä päätettiin ottaa koira, katsottiin sopiva kasvattaja jolla pentuesuunnitelma, soitettiin ja varattiin pentu. Kohta meillä on koira.
Minkä rotuisen koiran sai noin helposti?
Ei ole kai kovin suosittu, ehkä onneksi. Isokokoinen niin sekin rajoittaa.
Kärsivällisyyttä vielä, hyvä toveri! Oikein valittu koira on kaiken sen vaivan arvoista; teille sopimaton luonne voi olla todella raskas riippakivi ja kaikki kärsivät. Ymmärrän kyllä, miten turhauttavaa se odottaminen on, mutta älä kuitenkaan sorru hätiköityihin ratkaisuihin, joltain epämääräiseltä kasvattajalta hommattu huonohermoinen tai sairaaksi osottautuva koira tulee kalliiksi ja on henkisestikin raskas. Suosittelisin aloituksen vaihtoehdoista nyt vaan liittymään pentujonoon, tämä korona-aikakin on nostanut pentukysyntää ihan älyttömästi että aika nyt vain on hankala. Ja sitten kun se ihana pentu on sinulla, teillä alkaa elämänmittainen yhteinen aika! 😍
T. Koiranomistaja jo 30 vuotta
VoiKoiraIhmiset kirjoitti:
Onneksi lapsia voi hankkia helpommin.
Se, että kasvattaa yhteiskuntakelvollisia lapsia, ei takaa että saisit koiran, ainakaan kasvattajien kysymysten perusteella.
No just tää!
Ollaan ihan iteksemme hankittu lapsia ja kasvatettu aikuisiksi, yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi.
Mutta koiranpentua ei kasvattajat uskalla meille luvata!
Ja ihan seurakoira rotua ollaan yritetty hankkia, ei mitään vaativasti koulutettavaa.
Ne aiemmin mainitut kasvattajan lähettämät kyselylomakkeet on ihan totta.
Täytyy vakuutella ja todistella että oikeesti haluaa juuri tästä kennelistä koiran ja pitää säännöllisesti yhteyttä vaikka pennut ei vielä olis edes syntyneet...
Onko ihmisillä aikaa ja mielikuvitusta tällaiseen, siinä epätoivossa että pennun ehkä joskus saattaisi tältä kasvattajalta saada?
Monet "normaalit" ostaja ehdokkaat saattaa karsiutua pois näillä etukäteiskiemuroilla.
Ota kissa, paljon vähemmän lemuava lemmikki kuin koira.