Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koiran hankkiminen
22.12.2020 |
Kyllä voi luoja ottaa päähän, että se on niin vaikeaa.
Ensin käyt läpi kymmenittäin rotumääritelmiä ja luonnekuvauksia, ennen kuin pystyt päättämään, millainen koira juuri sinun perheellesi olisi paras. Aina on jotakin, mikä tiputtaa rodun listalta - ei sovi lapsiperheeseen, ei sovi yksin asuvalle, ei sovi kerrostaloon, ei sovi pihakoiraksi, vaatii pitkiä lenkkejä, ei kestä pitkiä lenkkejä, tarvitsee toisten koirien seuraa, ei siedä toisia koiria jne.
Sitten kun olet vihdoin löytänyt sopivan rodun, yrität ottaa yhteyttä kasvattajiin. Kymmenistä kasvattajista ehkä muutama vastaa, ja suurimmalla osalla ei edes ole tulossa pentuja (miksi sitten ovat pentuvälityksen listalla?). Lopuilta saat parinkymmenen kysymyksen listan, joihin vastaamalla joko tiput ehdokkaista pois kokonaan tai saat luvan päästä pentujonoon, jos maksat useiden satasten varausmaksun ja jaksat odottaa sitä pentua vuoden tai kaksi. Ehtona tietenkin se, että suostut kaikkiin mahdollisiin toiveisiin, joita kasvattaja asettaa näyttelyihin, harrastuksiin ym liittyen.
Ja minä kun vain toivoisin saavani rakkaan perheenjäsenen, jota ulkoiluttaa ja rapsutella sohvannurkassa.
Kommentit (31)
Sekarotuiseen tai rescuen saisit ilman moista rumbaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä onneksi ollut noin hankalaa. Kesällä päätettiin ottaa koira, katsottiin sopiva kasvattaja jolla pentuesuunnitelma, soitettiin ja varattiin pentu. Kohta meillä on koira.
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuiseen tai rescuen saisit ilman moista rumbaa.
Se on totta, mutta rescuekoiraa en halua ottaa, koska luonne saattaa olla arvaamaton rankan taustan vuoksi.
Mistä sekarotuisia koiria löytää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuiseen tai rescuen saisit ilman moista rumbaa.
Se on totta, mutta rescuekoiraa en halua ottaa, koska luonne saattaa olla arvaamaton rankan taustan vuoksi.
Mistä sekarotuisia koiria löytää?
Ap
Koiria on myös kotihoidossa Suomessa, jolloin niiden luonteista tiedetään enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuiseen tai rescuen saisit ilman moista rumbaa.
Se on totta, mutta rescuekoiraa en halua ottaa, koska luonne saattaa olla arvaamaton rankan taustan vuoksi.
Mistä sekarotuisia koiria löytää?
Ap
Rescueyhdistyksistä osataan kertoa koiran taustoista. Kannattaa vähän selvitellä noita yhdistyksiä, toisten toiminta on todella mallikelpoista ja toisten ei niinkään. Minulla on rescue, helpompaa koiraa ei voisi kuvitella.
Sekarotuisia löytää parhaiten tuttujen ja tutun tuttujen kautta. Mitään takakonttikoiraa ei missään nimessä kannata ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on terveistä vanhemmista polveutuva saksanpaimenoiran pentu, joka otettiin perhekoiraksi kerrostaloon. Ja on vieläpä ensimmäinen koirani, ja kaiken tämän lisäksi EN käy sen kanssa missään koirakoulussa. En ole Facebookissa ollenkaan, enkä Instassa seuraa ketään koiraihmistä.
Enkä toistaiseksi käy edes koirapuistoissa.
Pärjäämme oikein hyvin! Kasvattaja on henkisenä tukena, ja naapurit omien koiriensa kanssa konkreettisena apuna.
Netissä saa helposti kuvan, että koiran kouluttaminen, pitäminen, ruokkiminen ja varustelu olisi ydinfysiikkaa. Kilpavarusteluun on helppo joutua mukaan, ja on myös varmasti helppo syyllistyä oman koiransa kanssa, kun se ei olekaan samanlainen oppija ja osaa samoja asioita kuin tosikasvattajien pennut muutaman kuukauden iässä.
Ota rennosti, ja ole oma itsesi kasvattajien kanssa. Älä myöskään ohita jotain itseäsi kiinnostavaa rotua ennen kuin olet tutustunut rodun edustajaan vaikka livenä. Äläkä usko kaikkea, mitä sanotaan. (Tosin jos ystävällisesti saa pyytää, niin välttäisit todella sairaita rotuja sekä himoharrastajien suosimia rotuja, sillä niiden saama huomio johtaa pentutehtailuun liian helposti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuiseen tai rescuen saisit ilman moista rumbaa.
Se on totta, mutta rescuekoiraa en halua ottaa, koska luonne saattaa olla arvaamaton rankan taustan vuoksi.
Mistä sekarotuisia koiria löytää?
Ap
Rescueyhdistyksistä osataan kertoa koiran taustoista. Kannattaa vähän selvitellä noita yhdistyksiä, toisten toiminta on todella mallikelpoista ja toisten ei niinkään. Minulla on rescue, helpompaa koiraa ei voisi kuvitella.
Sekarotuisia löytää parhaiten tuttujen ja tutun tuttujen kautta. Mitään takakonttikoiraa ei missään nimessä kannata ottaa.
Taitaa sekarotuinenkin siis jäädä haaveeksi, kun ei meidän tutuilla tai tutun tutuilla ole niitäkään. Tulee vähän sellainen olo, kuin pitäisi kuulua johonkin salaseuraan, että kelpaisi koiran omistajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä onneksi ollut noin hankalaa. Kesällä päätettiin ottaa koira, katsottiin sopiva kasvattaja jolla pentuesuunnitelma, soitettiin ja varattiin pentu. Kohta meillä on koira.
Minkä rotuisen koiran sai noin helposti?
Täällä suositun pienen terrierirodun kasvattaja vastailee...
" Kymmenistä kasvattajista ehkä muutama vastaa, ja suurimmalla osalla ei edes ole tulossa pentuja (miksi sitten ovat pentuvälityksen listalla?). "
Meidän rotujärjestössä tämä on niin, että on toisaalta itse pentuvälitys, jonne soittamalla saa tietoa juuri nyt olevista tai hyvin pian odotettavissa olevista (astutetut) pentueista. Mutta rotujärjestön sivulta löytyy kyllä listaus kaikista Suomen rodun kasvattajista, jotka kuuluu rotujärjestöön. Näillä ei aina toki kaikilla ole pentuja, useimmat on kaltaisiani pienkasvattajia joilla on harvakseltaan pentueita.
"Lopuilta saat parinkymmenen kysymyksen listan, joihin vastaamalla joko tiput ehdokkaista pois kokonaan tai saat luvan päästä pentujonoon, jos maksat useiden satasten varausmaksun ja jaksat odottaa sitä pentua vuoden tai kaksi."
Itse en ainakaan mitään kysymyslistoja harrasta, ei olisi aikaakaan kun rotu on niin suosittu että kyselyitä tulee todella usein. Samasta syystä sellaiset, jotka kauheasti tenttaa rodusta tai minusta kasvattajana, tippuvat pois: minulla on päivätyöni ja koirankasvatus on harrastus, en ehdi kuluttaa tunteja päivässä tuolllaiseen.
Varausmaksun otan vasta kun pennut on syntyneet ja ekat pari viikkoa eläneet (jolloin on jo hyvin todennäköiistä että jäävät henkiin). Olisi outoa ottaa jo ennakkojonottajilta, koska voihan olla ettei pentuehaaveet toteudukaan tai elämäntilanne pakottaisi lopettamaan koko kasvattamisen tms. Mutta toki, kun kysyntä on pentujen tarjontaan nähden valtava, valikointia tapahtuu.
"Ehtona tietenkin se, että suostut kaikkiin mahdollisiin toiveisiin, joita kasvattaja asettaa näyttelyihin, harrastuksiin ym liittyen. "
Niin, kasvattajat ja varsinkin aloittelijat toki haluaa kasvatustyötään esiin positiivisessa mielessä, ja sitä huomiota tulee kun kasvatit menestyy koiraharrastuksissa... Siksi moni priorisoi että ainakin ns. lupaavimmat pennut menee harrastaviin koteihin. Mutta kyllä itse ainakin myyn myös ihan kotikoiriksi, jos henkilö/perhe vaikuttaa järkevältä ja sellaiselta että siellä koiralla tulisi hyvä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuiseen tai rescuen saisit ilman moista rumbaa.
Se on totta, mutta rescuekoiraa en halua ottaa, koska luonne saattaa olla arvaamaton rankan taustan vuoksi.
Mistä sekarotuisia koiria löytää?
Ap
Rescueyhdistyksistä osataan kertoa koiran taustoista. Kannattaa vähän selvitellä noita yhdistyksiä, toisten toiminta on todella mallikelpoista ja toisten ei niinkään. Minulla on rescue, helpompaa koiraa ei voisi kuvitella.
Sekarotuisia löytää parhaiten tuttujen ja tutun tuttujen kautta. Mitään takakonttikoiraa ei missään nimessä kannata ottaa.
Taitaa sekarotuinenkin siis jäädä haaveeksi, kun ei meidän tutuilla tai tutun tutuilla ole niitäkään. Tulee vähän sellainen olo, kuin pitäisi kuulua johonkin salaseuraan, että kelpaisi koiran omistajaksi.
Meistä tuntui keväällä ihan samalta, mutta sitkeästi vain soittelin ympäriinsä, ja lopulta yhden suositun kennelin pitäjä antoi kaverinsa numeron, ja tämä kaverin koira oli saamassa pentuja kesällä.
Yksi niistä muutti sitten elokuussa meille ❤️
Samat fiilikset täälläkin!
Ensin pitäisi olla ilmeisesti kasvattajan bff ennen kuin hän armollisesti suostuu (todella kalliin) rotukoiran huippupennun (jokainen pentueen pentu on näköjään sellainen) sinulle luovuttamaan. Ja tosiaan jokaiseen kasvattajan oikkuun olisi parasta olla suostuvainen.
Ja meillä ei todellakaan ole tuttuja eikä tutun tuttuja joilta saisi sekarotuisia pentuja. Tai mitään muitakaan pentuja, ei ole lähipiirissä koiran kasvattajia.
Paras olisi, kun koiran voisi ostaa samoin kuin hamsterin tai kanin, ilman näitä ihme sosiaalisia Sotkuja.
Haluan lemmikiksi, perheenjäseneksi tietyn luonteisen ja kokoisen koiran, en tarvitse kasvattajaa miksikään uudeksi ystäväksi ja seuraamaan pennun kasvua.
Kun olen koiran hankkinut, huolehdin ja hoidan sen itse.
Tämä vaan on näköjään mahdoton ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuiseen tai rescuen saisit ilman moista rumbaa.
Se on totta, mutta rescuekoiraa en halua ottaa, koska luonne saattaa olla arvaamaton rankan taustan vuoksi.
Mistä sekarotuisia koiria löytää?
Ap
Rescueyhdistyksistä osataan kertoa koiran taustoista. Kannattaa vähän selvitellä noita yhdistyksiä, toisten toiminta on todella mallikelpoista ja toisten ei niinkään. Minulla on rescue, helpompaa koiraa ei voisi kuvitella.
Sekarotuisia löytää parhaiten tuttujen ja tutun tuttujen kautta. Mitään takakonttikoiraa ei missään nimessä kannata ottaa.
Taitaa sekarotuinenkin siis jäädä haaveeksi, kun ei meidän tutuilla tai tutun tutuilla ole niitäkään. Tulee vähän sellainen olo, kuin pitäisi kuulua johonkin salaseuraan, että kelpaisi koiran omistajaksi.
Onhan niiiden myynti-imoituksiia netissä, paikallislehtien ilmoituspalstoilla, kauppojen ilmoitustauluilla. Ja ihan hyvin voi tuollaisesta hankkia, kunhan ei tosiaan osta jotain takaluukusta vaan pääsee näkemään kasvattajan ja tämän kodin ja koirien olot siellä, sekä pentujen emän ennen ostoa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä suositun pienen terrierirodun kasvattaja vastailee...
" Kymmenistä kasvattajista ehkä muutama vastaa, ja suurimmalla osalla ei edes ole tulossa pentuja (miksi sitten ovat pentuvälityksen listalla?). "
Meidän rotujärjestössä tämä on niin, että on toisaalta itse pentuvälitys, jonne soittamalla saa tietoa juuri nyt olevista tai hyvin pian odotettavissa olevista (astutetut) pentueista. Mutta rotujärjestön sivulta löytyy kyllä listaus kaikista Suomen rodun kasvattajista, jotka kuuluu rotujärjestöön. Näillä ei aina toki kaikilla ole pentuja, useimmat on kaltaisiani pienkasvattajia joilla on harvakseltaan pentueita.
"Lopuilta saat parinkymmenen kysymyksen listan, joihin vastaamalla joko tiput ehdokkaista pois kokonaan tai saat luvan päästä pentujonoon, jos maksat useiden satasten varausmaksun ja jaksat odottaa sitä pentua vuoden tai kaksi."
Itse en ainakaan mitään kysymyslistoja harrasta, ei olisi aikaakaan kun rotu on niin suosittu että kyselyitä tulee todella usein. Samasta syystä sellaiset, jotka kauheasti tenttaa rodusta tai minusta kasvattajana, tippuvat pois: minulla on päivätyöni ja koirankasvatus on harrastus, en ehdi kuluttaa tunteja päivässä tuolllaiseen.
Varausmaksun otan vasta kun pennut on syntyneet ja ekat pari viikkoa eläneet (jolloin on jo hyvin todennäköiistä että jäävät henkiin). Olisi outoa ottaa jo ennakkojonottajilta, koska voihan olla ettei pentuehaaveet toteudukaan tai elämäntilanne pakottaisi lopettamaan koko kasvattamisen tms. Mutta toki, kun kysyntä on pentujen tarjontaan nähden valtava, valikointia tapahtuu.
"Ehtona tietenkin se, että suostut kaikkiin mahdollisiin toiveisiin, joita kasvattaja asettaa näyttelyihin, harrastuksiin ym liittyen. "
Niin, kasvattajat ja varsinkin aloittelijat toki haluaa kasvatustyötään esiin positiivisessa mielessä, ja sitä huomiota tulee kun kasvatit menestyy koiraharrastuksissa... Siksi moni priorisoi että ainakin ns. lupaavimmat pennut menee harrastaviin koteihin. Mutta kyllä itse ainakin myyn myös ihan kotikoiriksi, jos henkilö/perhe vaikuttaa järkevältä ja sellaiselta että siellä koiralla tulisi hyvä elämä.
Kiitos, kuulostat järkevältä! Harmi, että en ole törmännyt sinun kaltaisiisi kasvattajiin kenneleitä kolutessani. Toivoa kuitenkin siis lienee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni kävi helposti, vaikka halusin sheltin ja on suosittu rotu. Soitin pentuvälitykseen, sain Turun ympäristökunnassa olevalle kasvattajalle jonka yhteystiedot sain, juteltiin, sovittiin vierailu heillä, ja kasvattaja hyväksyi minut ostajaksi. Pentu jonka otin oli värivirheellinen eli blue merle näyttelyitä ajatellen liian isoilla mustilla laikuilla, joten ei edellytetty mitään näyttelyharrastusta tms.
Tällä hetkellä on myyjän markkinat, pentua haluavia ihmisiä on ihan älyttömästi koronan takia.
Sekarotuisen koiran ostamisessa on todella suuret riskit.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä on myyjän markkinat, pentua haluavia ihmisiä on ihan älyttömästi koronan takia.
Sekarotuisen koiran ostamisessa on todella suuret riskit.
Minkälaisia riskejä?
Ensimmäisen koiran hankinta on yleensä vaikeaa. Sitten kun on jo koira, ja etenkin jos on saanut jotain meriittiä sen kanssa, niin niitä tulisi lisää ovista ja ikkunoista. En tiedä yhtään, minkä tyyppistä koiraa etsit, joten vaikea antaa mitään vinkkiä. Minulle on alkuvuodesta mahdollisesti syntymässä pentue, eikä minulla ole vielä yhtään ostajaa. Ehkäpä ne sitten aikanaan löytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä on myyjän markkinat, pentua haluavia ihmisiä on ihan älyttömästi koronan takia.
Sekarotuisen koiran ostamisessa on todella suuret riskit.
No ei nyt välttämättä, riippuu siitä millaisten rotujen sekoitus on. Se on toki ongelma että ehdottomasti eniten löytyy tarjolla maaseudun metsästyskoirien vahinkopentuja, ja joku emä ajokoira tai pystykorva + isä tuntematon ei todennäköisesti ole esim. Helsinkiin kerrostaloon paras mahdollinen koira. Mutta niitä on sellaisiakin sekarotuisia joiden vanhempien rodut ja ominaisuudet on tiedossa, eikä välttämättä kummassakaan rodussa ole edes isoja terveysongelmia. Itselläni esim. oli naapurista ostettu valkoinen kääpiösnautseri / westie mix, aivan ihana koira ja eli 14 ja puoli vuotta, keväällä valitettavasti vanhuuteen ja munuaisvikaan kuoli...
Siis miten noi kaikki voi tiputtaa koirarodun pois? Ei sovi perheeseen, ei sovi yksiasuvalle? Eli asutko yksinvallan onko sinulla perhe, asutko kerros- vai omakotitalossa, oletko hommaamassa pihakoiraa?
En oikein ymmärtänyt, että missä ja kenen kanssa oikein asut, kun kaikki tuputtaa rodun pois listalta?
Alue: Aihe vapaa
Älä ota lyhytkalloista tai muuten kovin sairasta rotua. Älä myöskään työ- tai ulkokoiraa, jos perhe- ja seurakoiraa etsit.
Varaudu viettämään koiran kanssa aikaa, erityisesti alussa. Kyllä se siitä.