Siis miksi ihmeessä mun poika ei anna auttaa muutossa?

Ilmeisestikin hän haluaa itsenäistyä, valita mieluisensa astiat, kodinkoneen ja sisustuksen. Äideillä on paha tapa tuppaantua silloinkin, kun heitä ei kaivata. Minun äitini oli niin röyhkeä, että meni veljeni pihaan istuttelemaan jotain kukkia, vaikka veljeni oli selvästi sanonut, ettei sellaisia kaipaa. Kun veli tuli kotiin ja näki äidin siellä istutuspuuhissa, niin kyllä saivat kukat kyytiä ja lensivät kaikki kaaressa ojaan!

Anna lapsesi tehdä omat valintansa, se kuuluu itsenäistymiseen.

Odota rauhassa. Kyllä sille apu kelpaa jonkin ajan päästä. ;) Niin ainakin meillä tapahtui.

äää älä ota liian henkilökohtaisesti. olen itse pari vuotta sitten omilleni muuttanut 19v tyttö enkä minäkään ole missään vaiheessa halunnut äitiäni hosumaan siihen väliin, kylään on saanut tulla ja olen esitellyt mielelläni uusia hankintojani ym. minulla ei ole mitään salattavaa, mutta en vain tahtonut ketään läheistä perheenjäsentä liian lähelle kun kerran omilleni muutin, halusin yksityisyyttä ja irti riippuvuussuhteesta. varmaan poika tajuaa pyytää apua kun sitä tarvii, mutta nyt ehkä mielessään liian tohkeissaan tai haukkaamassa liian isoa palaa. ajattelee varmaan pärjäävänsä ilman äitiä, kun kerran on osannut siivota oman huoneensa ja pyyhkiä olohuoneesta pölyt tähänkin asti :) anna tilaa, mutta älä tuomitse ettei tule myöhemmin kynnystä pyytää apua.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 20:29"]Ilmeisestikin hän haluaa itsenäistyä, valita mieluisensa astiat, kodinkoneen ja sisustuksen. Äideillä on paha tapa tuppaantua silloinkin, kun heitä ei kaivata. Minun äitini oli niin röyhkeä, että meni veljeni pihaan istuttelemaan jotain kukkia, vaikka veljeni oli selvästi sanonut, ettei sellaisia kaipaa. Kun veli tuli kotiin ja näki äidin siellä istutuspuuhissa, niin kyllä saivat kukat kyytiä ja lensivät kaikki kaaressa ojaan!

Anna lapsesi tehdä omat valintansa, se kuuluu itsenäistymiseen.

[/quote]

No ihan saisi itse valita astiansa sun muut, enkä ole aikeissa ruveta sisustamaan pojan asuntoa. Kyse on vaan taloudellisesta tukemisesta, kun tiedän, että joutuu ostamaan velaksi. Kotona ollessaan on aina rahaa vinkumassa, mutta muuton haluaa hoitaa ihan yksin. No, myönnän, että itsekkäänä voisin itsekin paremmin jos tietäisin, että pojalla olis jääkaapissa muutakin, kun valo... Ap

Muistan tuon. Anoppi rahtasi kaikille sisaruksille ruuanjämiä ja itse valitsemiaan elintarvikkeita joista osa meni sitten haaskuuseen kun niitä ei ehtinyt syödä tai ei keksinyt mitä ruokaa niistä olisi tehnyt.

Monelle omilleen muuttavalle tuottaa suurta nautintoa, kun saa tehdä itse valintoja. Pienetkin asiat on kiva valita juuri oman maun mukaan, saati sitten huonekalut ja tekstiilit. Minua loukkasi syvästi, kun kämppäni haluttiin sisustaa puolestani koska toisen valinnat olivat kuulemma parempia kuin omani. Jos toinen haluaa mustaa, ei hänelle auta sanoa että tämä minun valkkaama vaaleanpunainen kukkakuvioitu on paljon kivempi.

Vaikka nyt olisikin kiva jos joku kävisi puolestani kaupassa, anna nuorelle armoa: valmiiksi tehdyt ruokaostokset eivät kuulu itsenäistymisen opetteluun, ja voivat ahdistaa vaikka olisivat kuinka järkeviä. Jos todella haluat auttaa, anna rahaa tai lahjakortteja. Tai kysy synttäritoiveita.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 20:46"]Muistan tuon. Anoppi rahtasi kaikille sisaruksille ruuanjämiä ja itse valitsemiaan elintarvikkeita joista osa meni sitten haaskuuseen kun niitä ei ehtinyt syödä tai ei keksinyt mitä ruokaa niistä olisi tehnyt.

Monelle omilleen muuttavalle tuottaa suurta nautintoa, kun saa tehdä itse valintoja. Pienetkin asiat on kiva valita juuri oman maun mukaan, saati sitten huonekalut ja tekstiilit. Minua loukkasi syvästi, kun kämppäni haluttiin sisustaa puolestani koska toisen valinnat olivat kuulemma parempia kuin omani. Jos toinen haluaa mustaa, ei hänelle auta sanoa että tämä minun valkkaama vaaleanpunainen kukkakuvioitu on paljon kivempi.

Vaikka nyt olisikin kiva jos joku kävisi puolestani kaupassa, anna nuorelle armoa: valmiiksi tehdyt ruokaostokset eivät kuulu itsenäistymisen opetteluun, ja voivat ahdistaa vaikka olisivat kuinka järkeviä. Jos todella haluat auttaa, anna rahaa tai lahjakortteja. Tai kysy synttäritoiveita.

[/quote]

Olis kiva, että mun viestit ihan luetaan ennen vastaamista. En siis ole tuputtamassa mitään omaa tyyliäni. Antaisin kyllä mielelläni vaikka lahjakortin Ikeaan, mutta ei kelpaa. Ja mitä ruokaan tulee, niin olen 18 vuotta seuraillut tuota poikaa ja väitän osaavani ostaa mieluisat sapuskat. Ehkä mä oman mielenrauhani vuoksi käyn siellä sitten jättämässä ruokakassin oven taakse.

Poikasi tahtoo ITSENÄISTYÄ. Tehdä asiat itse ja selvitä itse. Minä olisin pitänyt tuollaista käyttäytymistä loukkaavana.

Se ei nyt vaan halua sulta mitään! Miten vaikeeta sitä on ymmärtää?! Olet huolehtinut tähän asti, mutta nyt työsti on suoritettu ja hän haluaa pärjätä omillaan, oli se sitten kuinka niukkaa tahansa.

Minulla on rahaa ym. tyrkyttävä anoppi ja se on todella ärsyttävää. Ennemmin eläisin köyhemmin, mutta mieheni on eri mieltä...

Osanottoni, meitä on kaksi, tosin meillä apuni on kelvannut tähän saakka 18v. pojalleni. Oikeasti, ei tää huoli ja höösääminen lopu koskaan.

Saako kysyä miksi ostaa velaksi, onko töissä?

Älä nyt ainakaan ala mitään ruokakasseja pojan oven taakse raahata. Hän haluaa hoitaa asiansa itse, joten et voi muuta kuin hyväksyä. Laitat sitten joulu- ja synttärilahjoiksi rahaa tilille, jos haluat auttaa taloudellisesti. Ainoa, mitä ehkä voisit nyt tehdä (sen lisäksi että annat hänelle rauhan itsenäistyä) on antaa vaikka kirjekuoressa joku sopiva rahasumma oman kodin perustamiseen ja ilmoittaa, että et neuvottele siitä tai huoli takaisin, että jos ei kelpaa niin ryypätköön tai vaikka polttakoon koko summan.

Mä olen hieman vanhempi "lapsi" nyt, mutta ymmärrän poikaasi silti hyvin. Kun muutin omilleni parikymppisenä, oli tosi tärkeää olla itsenäinen ja pärjätä omillaan. Olin siitä aika ylpeä. Toki se tarkoitti sitä, että astiasto koostui alussa kahdesta eriparisesta lautasesta, mukista ja haarukasta ja siitä että "sisustus" (sänky ja jonkinlainen pöytä) tuli haettua kierrätyskeskuksesta. Muutonkin hoidin kokonaan yksin. Tuntui mukavalta, kun huomasin pärjääväni ilman toisten rahoja ja kenenkään siivous tai muuta apua. :) Ei haitannut, vaikka kämppä oli todella askeettinen, ruoka hyvin halpaa ja opiskelukirjoja metsästin käytettyinä.

Minua inhottaa, kun äitini on aina tyrkyttämässä rahaa ja ostamassa minun puolestani jotain tavaraa. Minun mielestäni nyt aikuisena on minun vuoroni tukea vanhempiani, eli he ostakoon rahoillaan mitä kivaa tahtovat, minä hankin omiin juttuihini rahat itse. Välillä on kyllä tiukkaa, mutta toisten rahoilla eläjäksi minusta ei ole, tuntuu tyhmältä jos olen muka itsenäinen, mutta vanhemmat maksavat elämisen.

Sinuna antaisin pojan tehdä niinkuin tahtoo. Todennäköisesti hän kuitenkin tulee joskus kotiin vielä syömään, voihan sitä ruokaa silloin tarjota. Ja kun hän jonkun aikaa asuu omillaan, varmaankin tulee jotain juttuja joihin tarvitsee apua. Jos lupaat auttaa aina kun tarvii, eiköhän sellaisia tilanteita varmasti tule.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 20:59"]Osanottoni, meitä on kaksi, tosin meillä apuni on kelvannut tähän saakka 18v. pojalleni. Oikeasti, ei tää huoli ja höösääminen lopu koskaan.

Saako kysyä miksi ostaa velaksi, onko töissä?

[/quote]

Opiskelee, mutta on osa-aikainen vakityö. Ja ihmettelen itsekin, miksi haluaa ottaa kulutusluottoa, kun kyllä me autettais.

Aika tympeitä vastauksia tullut. Itse lähdin kotoota aikoinani tyhjin käsin ja ankeaa oli. Jouduin sossusta sillon hakemaan sängyn itelleni, kun olin nukkunut ensin puoli vuotta lattialla vanhalla patjalla ja ei ollut rahaa edes kirppiksiltä mitään ostaa. Omille lapsille toivoisin parempaa. Eikä se kituuttaminen aikoinaan minua jalostanut. Ahdistaa vieläkin muistella, kun ei ollut mitään.

Meillä poika on nössö. Ottanut vastaan kaiken avun, mitä annettu. Ostettiin auto, kun lähti armeijaan: ei tarvinnut kytätä kyytejä. Kun lähti opiskelemaan, ostettiin asunto. On saanut olla mukana ostamassa, että tulee mieleinen, mutta ei ole kertaakaan sanonut, että ei saada antaa apua. Matkalahjakortit ja muut on ottanut kiittäen vastaan.

Ei se taida itsenäistyä! Viimeksi kävi kotona vanhaa äitiä katsomassa viikko ennen pääsiäistä eli iso on sillä koti-ikävä, kun vähän väliä täällä käy.

Meilläkin poika halunnut jo pitemmän aikaa hankkia kaiken itse. Vähän huolestuttanut, kun hänellä tarve myös lääkkeisiin, että miten opiskelijan rahat riittää. Mutta hyvin tuntuu riittävän, kun ei käytä turhaan. Oman pojan kohdalla on varmaan ainakin kyse siitä, että hän tajuaa, ettei me eletä ikuisesti, hänellä on sairaus, joka rajoittaa ammatinvalintaa ja haluaa siksi selvitä, että tottuu ajatukseen, ettei aina olla auttamassa. Lahjaksi raha kelpaa synttäripäivänä, mutta muuten ei ota. Ainoastaan synttärilahjaksi toivoi hyvää suodattavaa pölynimuria, kun se oli itselle niin kallis ostaa. Sen sai. 

Itse en kerran antanut sukulaisten auttaa muutossa, koska en halunnut kenenkään tietävän, että asuin mielenterveyskuntoutujien tukiasunnossa.