tunnetko perhettä jossa ISÄ on päättänyt lasten nimet?

Isäni valitsi minulle nimen kolmesta lapsesta. Minä ja mieheni päätimme yhdessä lapsiemme nimistä.

Yleensä se on mies, joka päättää sen tärkeimmän eli sukunimen. Perheissä, joissa vanhemmat ovat naimisissa ja äidillä on eri sukunimi, lapset enimmäkseen saavat isän sukunimen. Koska "se on miehelle tärkeämpää jatkaa sukua", kuuluu yleinen perustelu.

Näin oli meilläkin. Etunimistä päätettiin yhdessä, sukunimestä päätti mies.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 15:21"]Joo, mun eksä oli jo aikoja sitten päättänyt, että hänelle tulee tytär jonka nimi on Anastasia eli Anya. Halusi adoptoida lapsen, että voisi varmistaa, että tulee takuulla tytär eikä poikaa. En tiedä, onko jo onnistunut ylipuhumaan jonkun naisen osallistumaan tähän suunnitelmaan. 

[/quote]

Muuten ihan joo, mut sukupuolta ei adoptiossakaan päättää.

Terv adoäiti

Mpeillä mies on käyttänyt 3 lapsen kohdalla veto-oikeuttaan. Mun haluamani nimi siis ei ole tullut ekaksi.

Meilla mies paatti kaikkien 3 lapsen nimet, joille itse annoin vain suostumuksen. Jos nimien valinta olisi ollut minusta kiinni he tuskin olisivat nimea saaneet ennen 2v synttareita.

Ennenkuin olimme naimisissa niin sanoin minkä nimen haluan pojalle ja mun mielestä miehes taisi olla samaa mieltä. Tytölle en edes nimeä ajatellut. Meni n 5 v kun onnistuin tulemaan raskaaksi ja mies päättikin nimen, ihan supisuomalainen. Poika tuli. Isänsä nimeen olisi paremmin sopinut mun keksimä nimi. Mikäli olisin halunnut sen nimen niin olisi pitänyt ottaa mun sukunimelle. Siinä teinkin tyhmyyden.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 15:58"]

Ennenkuin olimme naimisissa niin sanoin minkä nimen haluan pojalle ja mun mielestä miehes taisi olla samaa mieltä. Tytölle en edes nimeä ajatellut. Meni n 5 v kun onnistuin tulemaan raskaaksi ja mies päättikin nimen, ihan supisuomalainen. Poika tuli. Isänsä nimeen olisi paremmin sopinut mun keksimä nimi. Mikäli olisin halunnut sen nimen niin olisi pitänyt ottaa mun sukunimelle. Siinä teinkin tyhmyyden.

[/quote]miehes vaan mies

Meillä mies keksi etunimen, minä tokan. Ei meillä ollut mitään "mä haluan ehdottomasti tämän nimen"-juttua, kummallakin oli ihan yhtä iso vaikutusvalta siihen mikä nimi lapselle tuli. Ehdotettiin jotain, jonka toinen sitten hyväksyi/hylkäsi.

Vanhimman lapsen (poika) nimi päätettiin yhdessä.

Toisen lapsen (tytär) nimen päätti mies.

Kolmannen lapsen (poika) mies nimesi ukkinsa mukaan.

Neljännen lapsen (poika) mies nimesi ukkinsa isän mukaan.

Niin että periaatteessa minä en ole saanut päättää yhtäkään, eipä silti, hyvät on nimet ja olen tyytyväinen.

Meillä myös sama homma, yhdessä päätettiin :) kolmesta lapsesta kahden nimen isä keksi, minä hyväksyin nimet koska olivat hyviä :)

Mä ehdottelin nimiä ja mies sitten valitsi ne sen mielestä kivat :) keksin vielä loppuraskaudesta vähän erikoisemman tokan nimen, mutta mies halus pysyä niissä tavallisissa suomalaisissa enkä saanu päätä käännettyä ;)

Mun nimi on faijani päättämä.

Tunnen. Oma isäni päätti kaikkien sisarusten nimet.

Mun isä päätti mun nimet (kaksi nimeä) ja mun mies keksi nimet meidän kahdelle lapselle ( ja mä keksin toiset nimet) - ja onkin niin hyvät että kehuja tulee vieläkin tutuilta ja tuntemattomilta <3

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 15:51"]Yleensä se on mies, joka päättää sen tärkeimmän eli sukunimen. Perheissä, joissa vanhemmat ovat naimisissa ja äidillä on eri sukunimi, lapset enimmäkseen saavat isän sukunimen. Koska "se on miehelle tärkeämpää jatkaa sukua", kuuluu yleinen perustelu.

Näin oli meilläkin. Etunimistä päätettiin yhdessä, sukunimestä päätti mies.

[/quote]

Meillä miehen sukua jatkettu jo tarperksi, monta sisarusta, ja lapsilla minun sukunimeni. Naimisissa ollaan.

Olen nelikymppinen nainen, jolla on kolmen etunimen rimpsu. Koko rimpsun on keksinyt isäni. Ihmiset kummastelevat kun kuulevat. Aika hassua, ihan kuin isät ei saisi innostua nimistä. ;)

Meillä minä päätin. Ilmoitin miehelle, että jos hän haluaa lapsille hänen sukunimensä, minä päätän etunimet. Ja niin sitten tehtiin.

Kyllä meidän perheessä mies päätti.

Tiedän, montakin. 

Meillä on "tasapeli" tässä: kolme lasta, joista yhdelle mies päätti, yhdelle minä ja yhdelle tutkimme koko perheen voimin nimipäiväkalentereita. Kaikista ollaan kylläkin neuvoteltu yhdessä, mutta meillä tämä meni hyvin luontevasti näin.