Mummo ei tule toimeen lapsenlasten kanssa! Mikä neuvoksi?

Haluaa tavata lapsia mahd. paljon ja viettää aikaa heidän kanssaan. Niin tekeekin, mutta siitä ei tule mitään.

On jatkuvassa nokkapokassa 3.5vuotiaan vilkkaan esikoisemme kanssa. Mummo on nalkuttajaluonne, ja uhmassa oleva esikoinen tekee varsin tahallaan kaiken päin vastoin kuin mummo käskee. Nimenomaan aina käskee, ei pyydä, kehota eikä varsinkaan johdattele (joka olisi helpointa).



Mikään ei auta, ja lopulta mummo saa kamalia raivareita, esim. tyrkkäsi esikoisen kumoon kun tämä kiusasi pikkuveljeään. Tästä minä puolestani raivostuin, mielestäni ihan aiheesta. Kerran esikoinen uhmatessaan ja koheltaessaan kaatui ja mummo karjui ja ilkkui vieressä että " hahhaa, siitäs sait se oli sulle ihan oikein" . Silloin käskin mummon pihalle jäähylle. Aina kun mummo on meillä, ilmapiiri muuttuu ennenpitkää kireäksi ja on jatkuva riita jostain päällä. Lapsilla ja mummolla nimittäin.

Mummo tekee lähtöä kiroilun säestämänä jne. Ajattelin että seuraavan kerran en enää sovittele, menköön jos menee.



Mitä ajatuksia tämä lukijoissa herättää? Onko mummo lainkaan sopivaa seuraa lapsille? Lapsia ei voi jättää mummon kanssa, helvetti on irti jo reilussa tunnissa, kaikki vaan itkevät ja kiljuvat toistensa tukassa kiinni.