Lue keskustelun säännöt.
Onko huolestuttavaa jos 30 vuotiaana ei ole lapsia?
21.12.2020 |
Joo, eli olen 30-vee nainen ja kuulena etenkin naispuolisilta ihmisiltä nykyään, hyvin useilta, työkavereilta/tuttavilta utelua että haluunko lapsia, ja jos sanon esim. että ehkä, niin ihmiset sanoo että "sä et välttämättä edes voi saada lapsia!!"
Eikö tuo oo aika törkeetä? :D Musta tuntuu että muille vaan sanotaan että "kyllä sä vielä löydät hyvän miehen" mutta mulle taas alotetaan heti pelottelu, etten mä ehkä edes SAA lapsia?
Kyllähän kuka tahansa voi saada keskenmenon, olla saamatta vaikka jonkun kanssa / ollenkaan lapsia, mutta mulle alotetaan toi pelottelu ennen kuin edes oon seurustelusuhteessa????
Mistä ihmeestä on kyse ja miksi ihmiset haluaa yrittää muistuttaa mua jostakin että elämässä ei saa kaikkea? Ihan ku mä en tietäisi?!?!?! :D
...... Noihin en viitsi sanoa että oon tehnyt kerran abortin, eli oon ainakin jollain tasolla hedelmällinen ihminen yms. Ei vaan kiinnosta alkaa selittämään faktatietoa mun hedelmällisyydestä, koska aihe ei nyt ole ajankohtainen.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sitten kun olet raskaana niin kysytään " meinasitteko tehdä vielä lisää " no anna kun nyt tämän ekan tästä synnytän. 2kk synnytyksen jälkeen pitäisi neuvolassa tietää minkä ehkäisyn ottaa allensa vai hankkiutuuko heti raskaaksi. 6kk synnytyksen jälkeen " millon teille toinen tulee, kannattaa tehdä pienellä ikäerolla " jos satut saamaan enemmän kuin kaksi niin " oliko kolmas vahinko " "miten tulette jaksamaan" terv. N 27 v & kahden lapsen äiti
Eikö 2 kuukautta synnytyksen jälkeen ole korkea aika tietää, aikooko ehkäistä vai ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 15 prosenttia pariskunnista kärsii lapsettomuudesta (yli vuosi yrittämistä ja raskautuminen ei ole onnistunut). Sitten siihen vielä päälle ne naiset, jotka raskautuvat, mutta kärsivät keskenmenoista.
Jos biologisten lastensaanti ei onnistu, osa pariskunnista saattaa haluta esim adoptoida. Suomalaisen lapsen adoptoimiseen saattaa mennä kymmenenkin vuotta prosessin aloittamisesta, eikä lapsen ja adoptiovanhemman ikäero saa olla yli 42 vuotta. Ulkomailta lapsen voi saada adoptoitua muutamassa vuodessa.
Jos lasten hankkimisen aloittaa lähempänä neljää kymmentä ikävuotta ja se ei onnistu, mutta kuitenkin haluaa juridisesti oman lapsen, niin vauva- ja taaperoikäisen adoptoiminen ei välttämättä enää onnistu.
Toki kaikki eivät halua lapsia, mutta kaikki "haluan ehkä joskus myöhemmin lapsia"-ihmiset eivät välttämättä hoksaa aikajanaa. Itsekin 30v ja odotan esikoistani ja itse ainakin stressasin etukäteen raskautumisen onnistumista ja mitä jos emme vain saa biologista lasta. Sitä iloa kaikille halukkaille kun ei vain suoda.
Ei ole vielä syytä huoleen. Jos olisin 30-vuotias ja haluaisin lapsia, pyrkisin kuitenkin edistämään asiaa. En tarkoita, että niitä pitäisi puoliväkisin hankkia ensimmäisen vastaantulijan kanssa, mutta ei myöskään kannata tuudittautua siihen, että joku mies tulee kotoa hakemaan. Minulla on 35-vuotias lapsirakas äitiydestä haaveileva ystävä, joka kärsii jonkinasteisista mielenterveysongelmista ja roikkuu edelleen exässä, jonka kanssa ei ole edes puhunut moneen vuoteen. Ei ole juuri missään tekemississä vastakkaisen sukupuolen kanssa, tai muutekkaan liiku kodin ulkopuolella, koska se olisi hänestä väkinäistä ja epätoivoista. Halveksuu Tinderissä olevia ja viihteellä käyviä sinkkuja, koska "rakkautta ei löydä väkisin etsimällä". Kuitenkin puhuu tyyliin "sitten kun minä saan lapsia..." Surettaa hänen puolestaan, enkä tiedä, miten saisin hänet pois satumaailmoista. Eli jos olet 30-vuotias lapsia haluava sinkku, älä pelkää laittaa itseäsi likoon. Uskalla elää ja etsiä ja antaa mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Noin 15 prosenttia pariskunnista kärsii lapsettomuudesta (yli vuosi yrittämistä ja raskautuminen ei ole onnistunut). Sitten siihen vielä päälle ne naiset, jotka raskautuvat, mutta kärsivät keskenmenoista.
Jos biologisten lastensaanti ei onnistu, osa pariskunnista saattaa haluta esim adoptoida. Suomalaisen lapsen adoptoimiseen saattaa mennä kymmenenkin vuotta prosessin aloittamisesta, eikä lapsen ja adoptiovanhemman ikäero saa olla yli 42 vuotta. Ulkomailta lapsen voi saada adoptoitua muutamassa vuodessa.
Jos lasten hankkimisen aloittaa lähempänä neljää kymmentä ikävuotta ja se ei onnistu, mutta kuitenkin haluaa juridisesti oman lapsen, niin vauva- ja taaperoikäisen adoptoiminen ei välttämättä enää onnistu.
Toki kaikki eivät halua lapsia, mutta kaikki "haluan ehkä joskus myöhemmin lapsia"-ihmiset eivät välttämättä hoksaa aikajanaa. Itsekin 30v ja odotan esikoistani ja itse ainakin stressasin etukäteen raskautumisen onnistumista ja mitä jos emme vain saa biologista lasta. Sitä iloa kaikille halukkaille kun ei vain suoda.
Hoksasivat tai eivät, ei ole ulkopuolisten tehtävä toitottaa heille pessimistisiä näkemyksiään. Lapsiasiat ovat herkkiä aiheita ja niistä on fiksua olla urkkimatta. Sitä kutsutaan hienotunteisuudeksi, että kaikkia yksityisasioita ei kaivella.
Kyllä ne kyselyt ja voivottelut loppuu aikanaan, itsellä joskus 35v. jälkeen. Lapset joko hankkii tai ei hanki, ei siinä pitäis enää nykyaikana olla kenellekään mitään sen kummempaa.
Tuo on kyllä tärkeä asia. Moni ei tajuakaan kuinka nopeasti synnytyksen jälkeen voi tulla uudelleen raskaaksi. Sitten taivastellaan, miten selvitään kun on kaksi alle vuoden ikäistä, kun ihan vahingossa tuli toinen niin nopeasti.