Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivät..

henkilökohtaista kärsimystä ja hirveä taakka myös lähipiirille

Kärsin myös paljon tästä. En mitään lähipiiriä kyllä ikinä edes saa kun ystävät ja potentiaaliset seurustelukumppanit katoavat kun huomaavat millainen olen.

Tyhmä kysymys, mutta ettekö osaa yhtään esittää? Jos olisin voinut vaikuttaa, yksi tasapainoton rähjääjä olisi joutanut työpaikaltani aikaa sitten kortistoon kiukuttelemaan...

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:21"]

Tyhmä kysymys, mutta ettekö osaa yhtään esittää? Jos olisin voinut vaikuttaa, yksi tasapainoton rähjääjä olisi joutanut työpaikaltani aikaa sitten kortistoon kiukuttelemaan...

[/quote]

Se vasta raskasta onkin. Ja aiheuttaa ristiriitaa ja pahentaa oloa.

Suurin osa ihmisistä saa varmaan hillittömän raivarin edes joskus niin että tietää mitä se on kun ei kykene hillitsemään reaktioitaan. Mulla ei itsellä ole epävakaata mutta persoonallisuushäiriö kuitenkin ja olen hyvin, hyvin voimaton omien oireideni kanssa.

Miten se takertuvuus ym. näkyy? Millaisia muuten olette? Millainen lapsuustaustanne on?

Minä välttelen nykyään kaikkea ylimääräistä ihmiskontaktien saralla, en vaan yksinkertaisesti jaksa enää yrittää. Olen introvertti ja itsekeskeinen, joten eivät muut jaksa kiinnostaa niin kamalasti muutenkaan.

Ja tiedän kyllä, miten mm. perheeni kärsii tästä. Juuri siksi pysyn itsekseni niin paljon ja yritän olla rauhassa jottei mitään kurjaa tapahtuisi.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:25"]

Suurin osa ihmisistä saa varmaan hillittömän raivarin edes joskus niin että tietää mitä se on kun ei kykene hillitsemään reaktioitaan. Mulla ei itsellä ole epävakaata mutta persoonallisuushäiriö kuitenkin ja olen hyvin, hyvin voimaton omien oireideni kanssa.

[/quote]

Saako kysyä mikä pers.härö sulla on?

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:21"]Tyhmä kysymys, mutta ettekö osaa yhtään esittää? Jos olisin voinut vaikuttaa, yksi tasapainoton rähjääjä olisi joutanut työpaikaltani aikaa sitten kortistoon kiukuttelemaan...

[/quote]

Pystyn kyllä, työpaikalla olen kiva ja helppo työkaveri. Kukaan ei ikinä uskoisi miten helvetillinen olen läheisissä ihmissuhteissa.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:27"]

Miten se takertuvuus ym. näkyy? Millaisia muuten olette? Millainen lapsuustaustanne on?

[/quote]

7 kysyy siis tätä, koska mietin, voiko itsellä olla se myös.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:27"]

Miten se takertuvuus ym. näkyy? Millaisia muuten olette? Millainen lapsuustaustanne on?

[/quote]

Kaikki eivät ole samanlaisia tässäkään häiriössä, mutta vastaan omalta osaltani. Olen tuo nro.8, joka välttelee muita nykyään.

Takertuvuus on sitä, että vaikka toisaalta kammoan läheisyyttä ja pidän muut etäällä, päästäessäni jonkun lähelle, en enää osaa päästää irti. Minulla oli nuorempana vuosia kestänyt vaihe, jolloin poikakaverini ei saanut käydä missään ilman minua ja pelkäsin jatkuvasti menettäväni hänet, halusin kokea kaiken juuri hänen kanssaan jne. Nykyään jos miettii tuota käytöstä, se huvittaa ja nolottaa.

Olen fiksuksi kehuttu, mahdollisimman "oikein" elämää suorittava kohta kolmekymppinen. Lapsuuteni oli helvettiä, päihdeongelmaiset vanhemmat, psykoosissa oleva äiti, avioeroa, huostaanottoa, väkivaltaa. Tämän takia sairastin jo nuoresta masennusta, opiskelut jäivät kesken kun tämä häiriö puhkesi eikä kukaan tai mikään oikein osannut auttaa- ei sillä, että olisin siinä vaiheessa avusta hyötynytkään. Olen itse pysynyt irti päihteistä, epämääräisistä tyypeistä jne. mutta koska en ole harrastanut itseni turruttamista, joudun nykyään syömään kolmea lääkettä: psyykeeni ei meinaa kestää enää juuri mitään ja yksi suunniteltu asia per päivä on aivan tarpeeksi aktiviteettia. Syön rauhoittavaa, antipsykoottista sekä mielialalääkettä. Minulla on kolme diagnoosia, joista yksi on ahdistuneisuushäiriö.

Kaikki epävakaat eivät ole samanlaisia ja ihmisestä riippuu, onko hän sisäänpäinkääntynyt vaiko ulospäinsuuntautunut- yksi viiltelee itseään, toinen muita. Näin rumana esimerkkinä.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:33"][quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:27"]

Miten se takertuvuus ym. näkyy? Millaisia muuten olette? Millainen lapsuustaustanne on?

[/quote]

7 kysyy siis tätä, koska mietin, voiko itsellä olla se myös.

[/quote]

Tulkitsen ihmisiä yliherkästi, loukkaannun helposti ja tunnen itseni huonoksi ja hylätyksi pienten asioiden vuoksi. Kestän toisaalta huonoakin kohtelua todella pitkälle koska koen etten pärjää yksin vaan tarvitsen muka niin paljon jotain toista ihmistä että teen mitä tahansa ettei tämä hylkäisi minua. Itsekunnioitus puuttuu. Lapsena olin jo samanlainen.

12 ja 13, kiitos. Mietin, että olen aika samanlainen. Mutta mikä mahtaa riittää siihen, että diagnoosin raja ylittyy, kun kyllähän toisaalta kaikki ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä. Jos on tarpeeksi kauan esim. yksin, eikö silloin ole aika luonnollista, että alkaa pelätä hylätyksi tulemista. Mitä jos vain on nin erilainen ihminen, että sielunkumppaneita on vaikea löytää.

Eniten häpeän niitä mustia hetkiä jolloin olen ollut väkivaltainen, sanonut mitä tahansa, uhannut itsemurhalla..Olen vaan nolo ja typerä.

http://www.vauva.fi/keskustelu/1558778/ketju/olen_persoonallisuushairioinen_ja_eristaydyin_siks

Mulla näkyy ihmissuhteissa siten että tutustun halutessani/hyvinä kausinani suht helposti melkein kaikkiin mutta nopeasti kun olen oppinut tuntemaan ihmisen, nähnyt hänen huonotkin puolensa (sellaset tavallisetkin jutut) tai ylipäätään siis oppinut tuntemaan paremmin, joko kyllästyn seuraan tai sitten itseeni eli mulle tulee kausi jolloin haluan vaan olla yksin, en jaksa ketään muuta kuin perhettä.

Loukkaan ihmisiä ihan käsittämättömän paljon..Ja olen älykkäänä vieläpä aika taitava siinä. Jotenkin sillä hetkellä olen ihan vakuuttunut että se toinen ihminen on ansainnut kaikki pahimmat loukkaukset mihin pystyn. Vasta jälkeenpäin pystyn olemaan objektiivinen ja tajuamaan miten sanani tai tekoni ovat toiseen voineet vaikuttaa. Nuorempana en pystynyt siihenkään eli lienen kehittynyt kuitenkin?

Henkilökohtaista hirveää kärsimystä ja vaikea olla ihmissuhteissa, kateus, riippuvaisuus jne. Minua myös kiusataan, aikoinaan koulussa ja nyt ammattikoulussa eräiden taholta, olen myös harrastuksissa joutunut kiusatuksi ja aikoinaan hevostalleilla myös, eli mussa on jokin joka vetää kiusaajia :( Olen jo 32-vuotias, että en mikään teini enää :(

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:27"]

Miten se takertuvuus ym. näkyy? Millaisia muuten olette? Millainen lapsuustaustanne on?

[/quote]

7 kysyy siis tätä, koska mietin, voiko itsellä olla se myös.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2014 klo 22:25"]

Suurin osa ihmisistä saa varmaan hillittömän raivarin edes joskus niin että tietää mitä se on kun ei kykene hillitsemään reaktioitaan. Mulla ei itsellä ole epävakaata mutta persoonallisuushäiriö kuitenkin ja olen hyvin, hyvin voimaton omien oireideni kanssa.

[/quote]

Saako kysyä mikä pers.härö sulla on?

[/quote]