Millaista oikeaoppinen perhe-elämä pitäisi olla?
Itsellä kun ei sellaisesta taida olla kokemusta tai ainakaan oma elämä ei tunnu olevan sellaista mitä pitäisi.
Meidän perheessä on minä ja lapset ja sitten mies. Parisuhteemme ei toimi enää millään tasolla, kun olen kyllästynyt miehen itsekkyyteen. Mies käyttää vapaa-aikansa todellakin vain itselleen. Joskus tänne valitellut ja saanut kommenttia, että ei se oma mies mikään paras ystävä pidä olla, ja mene omia menojasi ja hommaa omia ystäviä ja harrastuksia. Mies ei siis tee minun kanssani mitään.
Ja ei se tee lastensa kanssakaan mitään eikä halua nähdä minkäänlaista vaivaa. Meiltä on matkaa joka paikkaan ja lapset tarvitsevat aikuisten apua ja kyytiä, että pääsevät kotoa johonkin. Ja miestä ei vaan huvita kuskata harrastuksiin, kaveriden luokse, lomille, ei yhtään mihinkään. Jos minä en pääse, niin sitten lapset eivät pääse mihinkään. Äskettäin pyysin miestä vapaapäivänään viemään edes poikansa johonkin ja viettämään aikaa hänen kanssaan. Kommentti oli vaan, että no minähän en vapaapäivänä kuule mihinkään ajele. Ja sitten puuhaili omiaan. Ja toki itsensä ajaa sitten mihin tarvitsee tai sitten soittelee kavereita johonkin jne.
Suututtaa lasten puolesta ja suututtaa omasta puolesta. Ja mihin tuota miestä sitten edes tarvitsee, jos hän ei halua tehdä perheensä kanssa mitään? Eikä halua nähdä vaivaa minkään eteen. Mutta toki sitä yhtä asiaa pitäisi olla aina tarjolla minulta, seksiä, vaikka mies ei itse anna minulle käytännössä mitään tässä parisuhteessa.
Vielä jotain.. Oma äitini ohjeistaa minua, sanomalla että olen liian vaativa ja ei mies sellaista halua kuin minä odotan eli olemista perheen kanssa. Miehelle täytyy antaa usein seksiä ja pitää tyytyväisenä, että se ei lähde vieraisiin.
Toisaalta äitini sanoo ulkopuolisten kuullen aina naureskellen, että ei tuolla meidän maijalla taida miestä ollakaan ja noilla lapsilla isää, kun ei sitä koskaan näy. Mies ei siis käy minun ja lasten kanssa koskaan missään. Tunnen itseni nolostuneeksi ja vaivautuneeksi..