Kirjoitan kirjaa. Kysy mitä vaan!
Kommentit (16)
Tyylilaji? Yritätkö saada julki kustantamon kautta vai omakustanteena? Jos kustantamon, uskotko mahdollisuuksiisi?
Aina oon kirjotellu jotain, pientä. Alkaen siis teiniangstissa suolletuista dramaattisista runoista. Tämän isomman urakan aloitin kolmisen kuukautta sitten. eli ihan alussa ollaan :) -ap-
Milloin aloitit kirjan kirjoittamisen ja milloin se valmistuu?
Mikähän tän tyylilaji ois? Sellasta chick littiä ehkä, tosin päähenkilö ei ole pari-kolmekymppinen. Mutta on tässä vakavakin pohjavire, ei ihan pelkkää hömppää. Kyllä mä ajattelin tän lähettää sitten joskus kustantamoihin, ihan kokeillakseni kepillä jäätä :) -ap-
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 21:56"]
Aina oon kirjotellu jotain, pientä. Alkaen siis teiniangstissa suolletuista dramaattisista runoista. Tämän isomman urakan aloitin kolmisen kuukautta sitten. eli ihan alussa ollaan :) -ap-
[/quote]
Hieno homma. :D Onko sullekin muuten henkilöt kuin eläviä? Kuin ystäviä?
Mä itse olen työstänyt romaania kohta neljä vuotta. Iso prosessi. Henkilöt ovat jo sellaisia, että kullakin tuntuu olevan ihan oma tahto. Kun suunnittelen jotain, kaikki ei kuitenkaan mene kuin pitäisi. Henkilöt käyttäytyy niissä suunnittelemissani tilanteissa ihan "oman tahtonsa" mukaan.
Onko sullla henkilöitä, jotka tavallaan ovat esiintyneet aina sun kirjoituksissa jossain muodossa?
Muistatko, miten opit lukemaan? Millainen kokemus se sulle oli?
Lempikirja on ehdottomasti Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Luultavasti tilanne muuttuu, jahka saan Tiklin hyppysiini :)
Tää munirja kertoo naisesta joka joutuu tekemään valintoja ja joutuu myös maksamaan valinnoistaan. Sisältää erotiikka :D
Ja ei, en ole Anna-Leena. Hän on kyllä yksi suomalaisista suosikeistani :)
Joo, nää on alkanu elää ihan omaa elämäänsä :) Mulla on ollu sellanen kirjotuspakko nyt. Mä kirjotan, herrasiunaa, bussipysäkilläkin. On vaan pakko, tarinaa tulee. :D
Nää henkilöt on ihan uusia tuttavuuksia mulle, eivät ole aiemmin kirjoituksissani esiintyneet.
Mä opin lukemaan vasta tokan ja kolmannen luokan välisenä kesänä. Se oli järisyttävää. Muistan kirkkaasti sen hetken, kun ne kirjaimet yhtäkkiä muodosti sanoja, jotka mä ymmärsin. Ihmeellistä. siitä lähtien mä oon lukenu. Penskana mulla oli otsa aina mustelmilla, kun mä törmäilin oven karmeihin, koska mä luin aina, kävellessänikin. :) -ap-
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 22:08"]
Joo, nää on alkanu elää ihan omaa elämäänsä :) Mulla on ollu sellanen kirjotuspakko nyt. Mä kirjotan, herrasiunaa, bussipysäkilläkin. On vaan pakko, tarinaa tulee. :D
Nää henkilöt on ihan uusia tuttavuuksia mulle, eivät ole aiemmin kirjoituksissani esiintyneet.
Mä opin lukemaan vasta tokan ja kolmannen luokan välisenä kesänä. Se oli järisyttävää. Muistan kirkkaasti sen hetken, kun ne kirjaimet yhtäkkiä muodosti sanoja, jotka mä ymmärsin. Ihmeellistä. siitä lähtien mä oon lukenu. Penskana mulla oli otsa aina mustelmilla, kun mä törmäilin oven karmeihin, koska mä luin aina, kävellessänikin. :) -ap-
[/quote]
Mäkin muistan olleeni ihan euforiassa, kun kaksi kirjainta ensimmäisen kerran muodosti tavun. Sellaista elämystä en ole koskaan muuten kokenut. Se oli jotain ihmeellistä. Sen jälkeen mäkin aloin ahmia kirjoja.
Se on mahtavaa, kun kirjoittaminen sujuu. Sitä vaan tulee. Ei se tunnu siltä, että aktiivisesti itse luo tai keksii. Se vaan vyöryy tuolta jostain, ja se on pakko saada paperille. Muista myös, ettei se ole katastrofi, jos tulee stoppi. :) On ihan okei pitää taukoa, ja tauon jälkeen näkee omat juttunsa taas objektiivisemmin. Tää on todennäköisesti kuitenkin sulle liiankin tuttua.
Onko sulla joku, joka lukee sun tekstejä? Joku läheinen? Miltä se tuntuu, jos joku lukee niitä?
Joo, mulla on parikin ihmistä, jotka lukee tätä. Mua jännittää ihan hirveesti koko ajan mitä ne sanoo. :) Ja toisaalta jopa nolottaa. Mä en oo ikinä oikeestaan koskaan mitään luetuttanu muilla ja kuitenkin tässä on paljon mua itteeni, vähän joka henkilössä. Niillä on mun mielipiteitä ja totta kai se jännittää kun ihmiset lukee niitä :)
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 22:20"]
Joo, mulla on parikin ihmistä, jotka lukee tätä. Mua jännittää ihan hirveesti koko ajan mitä ne sanoo. :) Ja toisaalta jopa nolottaa. Mä en oo ikinä oikeestaan koskaan mitään luetuttanu muilla ja kuitenkin tässä on paljon mua itteeni, vähän joka henkilössä. Niillä on mun mielipiteitä ja totta kai se jännittää kun ihmiset lukee niitä :)
[/quote]
Samalaisia tunnelmia mullakin. Tuntuisi melkein paremmalta antaa jonkun vähemmän tutun lukea juuri siksi, kun tuntuu niin intiimiltä.
Kuinka tarkkaan muuten suunnittelet juonta etukäteen?
Jos saat sen julkaistua, julkaisetko omalla nimelläsi?
Mä olen nyt siis antanu vaan tulla. Mulla on tällä hetkellä varmaan joku 60 000- 80 000 sanaa. Juonta en oo varsinaisesti suunnitellu, ainakaan kovin pitkälle etukäteen. Nyt kun tätä on jo ihan reippaasti koossa, oon miettiny mihin tää loppuu, viimeisen sivun. Mutta sen aika ei oo ihan vielä.
Kyllä mä varmaan omalla nimelläni julkaisen, jos se tilanne eteen tulee :D
Oletteko käyneet kirjoittajalursseja tai antaneet juoksussa jonkun editorin katsoa tekstiänne? Oman tekstin tuottamiseen kun joskus hiukan sokeutuu ja tulee toistoa tsi epäjohdonmukaisuutta. Kannattaa. Kustantamoista suosittelen aloittamaan pienkustantamoista. Niissä esikoiskirjailijat pääsee helpommin juttuihin. Isoihin kustantamoihin tulee kässäreitä satoja per kuukausi ja vain todella valmiit ja hyvät erottuu perushutusta.
Milloin aloitit kirjoittamisen? Siis ei pelkästään kirjan, vaan noin muuten.