Kuvaile sieluasi (miten suhtaudut sieluusi?)

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole sielua, mulla on tietoisuus.

Sielu on joku krissejen villitys millä ei ole mitään tekemistä faktojen kanssa.

Minä puhuin kerran sielusta eräälle teologille ja hän sanoi, ettei raamattu puhu sielusta, se on maallikoiden juttu.

Vaikeaa selittää tarkkaan miten ajattelen.. Sielu on jotain mitä vastoin en voi toimia, se on viisaampi kuin minä ja saa minut käyttäytymään miten käyttäydyn. Se auttaa minua toimimaan tavalla miten on tarkoitettu ja ajattelemaan miten ajattelemme. Muut näkevät sen joskus helpommin kuin minä itse. "Minällä" tarkoitan tätä hetkessä elävää, tuntevaa ihmiskehoa ja -mieltä, joka usein keskittyy erilaisten halujen ja tarpeiden täyttämiseen. Minä ei aina pidä siitä miten sielu toimii, mutta minä voi vaikuttaa siihen miten kokee asiat. Uskon että sielu on jotain minua suurempaa, se on ikuinen ja jatkaa matkaa muistoineni minun kuoltuani.

Mä ajattelen, että sielu ja tietoisuus on yhtä. En toisaalta tätä kirjoittaessani oikein tiedä... Olemmeko erillisiä? Vai saman voiman eri ilmenemismuotoja, yhtä?