Mies 29v miettii; naisten ammatit hienompia?

Täällä palstalla haukutaan monesti esim.hoitoalan ihmisiä (naisia) tai ainakin toisen asteen koulutuksen saaneita hoitoalan naisia. Joskus ehkä muitakin. 

Itse en ole matemaattisesti lahjakas ja olen havainnut sen rajoittavan omia mahdollisuuksiani, vaikka motivaatiollakin on suuri merkitys. Siksi en ole kiinnostunut jonkun miehisen statusammatin opiskelemisesta, kuten esim.insinöörialat. Luonnontieteet kiinnostavat kapeassa kontekstissa ja nekin ovat  sidottuja matematiikkaan. 

Jos mies ei siis halua tai voi mennä sellaiselle alalle, ei tunne vetoa taidealaan tai muuhun taistelevaan ja itseään rationalisoivaan alaan eikä perinteisiin miesduunariammatteihin, niin mies voi ikään kuin kiertää kilpailun menemällä naisvaltaiselle alalle, joista terveysalan eri haarat (ei lääketiede) ovat aika keskeinen osa, osittain myös sosiaalityö. Jos mies samoilla ominaisuuksilla kouluttautuu vaikka palotyöntekijäksi tai mekaanikoksi, miestä saatetaan pitää junttina, ehkä vähän kukkomaisena eikä ainakaan lähtökohtaisesti hirveän 'mukavana' tai kultturellina. Mutta jos mies menee sellaiseen ammattiin, joka on tavallinen naisten työväenluokan tai keskiluokan ammatti, mies saa jonkinlaisen synninpäästön ja sädekehän, vaikka osa pitää häntä reppanana. Häntä ei kuitenkaan pidetä enää yksikulmakarvaisena makkaranmussuttajana, vaikka toisaalta taas hän on vain harvoin oman työpaikkansa naisten päiväuni. Voidaan kuitenkin nähdä miehessä olevan kontrasteja eikä oikein oteta suurempia ennakkoluuloja suuntaan tai toiseen. Naisammattien ihmisläheisyys ja konkreettisempi ihmisten hyödyttäminen tuo miehelle erikoista moraalista lisäarvoa, jota naiset eivät ehkä automaattisesti saa. Jos taas nainen menee miesvaltaiseen ammattiin, niin naista saatetaan pitää vähän kylmänä (jos ammattiin liittyy jotakin luonnontieteellistä osaamista) tai junttina, ehkä juntimpana kuin miestä. Naisen ei siis välttämättä kannata hakeutua miesvaltaiseen alemman statuksen ammattiin samalla tavalla kuin miehen vastaavanlaiseen naisten ammattiin. Toisaalta taas miesvaltaisessa ammatissa nainen pääsee ikään kuin yhdistämään kahden eri maailman avut tavalla jota mies ei voi ikinä tehdä. Nainen voi aina olla arvokas vartalonsa ja nuoruutensa kautta toisin kuin mies. Kun nainen on hoiva-ammatissa, on se työnkuva ikään kuin vain naisen kohdun ja käden jatkumo, kun taas vaikka vartijana tai poliisina oleva nainen on järjestänyt itselleen kontrasteja, niin että hän on fyysisen olemuksensa lisäksi myös ammattilainen. Nainen voi siis ammentaa itseluottamusta kahdesta eri laarista yhtä aikaa. Naisten työtehtävässä ähertävä mies on arvokas vain sen työnsä kautta, ja toisinaan sitä pidetään liian helppona miehelle ja eräänlaisena tuhlauksena, mutta toisaalta taas mies saa sillä tavalla ostettua itselleen siivun naisille kuuluvasta viattomuudesta ja harmittomuudesta.