Miten valmistaa lasta isoihin pettymyksiin, kun niitä ei tule eteen?

Meillä on tyttö, joka on päässyt elämänsä aikana joka ikiseen paikkaan, johon on pyrkinyt. Kaikista karsinnoista ja pääsykokeista on mennyt kirkkaasti läpi hyvillä arvosanoilla, vaikka on hakenut vaikeisiinkin paikkoihin. Itse olen joutunut pettymään monta, monta kertaa pääsykokeiden jälkeen. En päässyt haluamaani lukioon, en yliopistoon, en työpaikkaan, en amatöörikuoroon jne. 

Lapselle on tottakai tullut pettymyksiä, kun ei ole saanut haluamiaan leluja, vaatteita tai muita koko ajan, mutta tällaisissa isoissa asioissa ei ole vielä niitä tullut kertaakaan.

Pitääkö tulla vai tuleeko jostain ensimmäisestä suuresta pettymyksestä ihan tajuttoman iso? Ei pääsekään unelmatyöhönsä ensiyrittämällä tms.?