Supersosiaalinen taaperomme aiheuttaa vanhemmille lapsille angstia. Mitä tehdä?

meilläkin pienempi poika on tollanen ilolla tervehtijä ja halaisija.



asiaa varmaan auttaa se kun löytyy sellaisia kavereita ja tuttuja lapsia jotka ovat tottuneet jo toisen intoon. ja monesti innostuvat itsekin halailemaan kun alun ujoudesta pääsevät. Itse toivon, että lasten into ja tunteiden osoittaminen säilyy tulevaisuudessakin.





jotkuthan sanoo että kyllä se lapsen into laantuu kun jollekin ilkeälle alkavat tervehtiä. esim kokemus jostain räyhääjäjuoposta kyllä pelottaa lapsen. meidän esikoisesta tuli aika paljon varovaisempi kun tervehti kerran jotain juoppoa joka alkoi räyhätä... pikkasen tuli kiire ja pitkä keskustelu lapsen kanssa miksi se mies oli sellanen..

aina ollut sosiaalinen, menee heti leikkipuistossa lasten luo, yrittää jutella lapsille, pienempänä halaili ym. Monet lapset pakenee tuppisuina äitinsä luokse ja lapseni jää hölmänä katsomaan perään. Aika moni kuitenkin ottaa osaa heti leikkiin ja juoksee kilpasilla lapseni kanssa :). Olen miettinyt juuri tuota että montako " pettymystä" leikkiin kutsujen suhteen lapsi kestää ennen kuin lakkaa kutsumasta toisia lapsia leikkiin? Olen vain koittanut kannustaa lastani sosiaalisuuteen, ja tarjonnut itseäni leikkiseuraksi lapselle jos puistossa sattuu olemaan vaan näitä arkoja lapsia.

Vähemmästäkin vieras lapsi pelästyy kun toinen riemusta kiljuen ryntää halaamaan :D

Olen koittanut hiukan hillitä taaperoa; " nätisti, varovasti, rauhallisemmin" . En pyri tukahduttamaan sosiaalisuutta, vaan hillitsemään hiukan.

Esim. aspergerin syndroomassa on just sitä, että dominoidaan tilannetta, tupataan ihan lähelle ventovieraitakin, puhua pälätetään riippumatta siitä, onko toinen lainkaan kiinnostunut ottamaan kontaktia.



En nyt tarkota, että ap:n lapsi olis as, mutta kantsii miettiä, miten lapsi sitä kontaktia ottaa. Vaistoaako hän toisen aikeet ja toiveet? Reagoiko toisen tekemisiin vai vetääkö " omaa showtaan" ?



Minusta on ihan normaalia, että lapsi hiukan yllättyy, jos joku tuppaa iholle tosta vaan. Niin minäkin yllättyisin. Joten sille silittelevälle ja halivalle lapselle kannattaa opettaa, ettei sovi kosketella ilman lupaa muita.

Ei se vielä hänestä myrtsiä mököttäjää tee, mutta suuntaa sitä sosiaalisuutta normaalitapojen suuntaan.

ehkäpä ei nyt pienten taaperoiden kanssa kannata aspergeistä alkaa puhumaan ylettömän sosiaalisuuden takia.



aspergeriin liittyy huomattava määrä muitakin oireita ja kunnon diagnoosejakin tehdään vasta isompana kuin parivuotiaana.



kyllähän lapsen pitää opetella ne tavat joilla ollaan sosiaalisia. jos kotona on totuttu siihen että äiti tai isi ryntää riemukkaasti tervehtimään ja koskemaan ja se on perheen ja suvun tapa niin lapsi varmaan automaattisesti pitää sitä tavallisena tapana. oppii vasta ajan kanssa että muut ovat ujompia eivätkä halua tulla riehakkaasti kosketetuksi.

on sosiaalista kömpelyyttä törmätä tilanteesta riippumatta ventovieraiden " päälle" .

Meillä on as-poika, joka edustaa toista aspergerin päätyyppiä eli vetäytyy syrjemmälle puuhailemaan omiaan. Mutta totta on että osa aspergereista on tuollaisia sosiaalisia jyriä, joista 5 puhuu.

Mutta olennaista ap:lle on, että kannattaa opettaa lapselle, mikä on sosiaalisesti tapana. Kyllä sellainen kontaktinoton rohkeus on hieno asia, mutta ei silti kannata antaa lapsen halailla tosta vaan ketä vaan.



-as-pojan surullinen äiti-

Tarkoitukseni oli vain sanoa, että ns. ylisosiaalisuus ei välttämättä ole aina hyvä asia, vaan VOI olla merkki neurologisesta häiriöstä ja sosiaalisten taitojen PUUTTEESTA.



Totta hitossa asperger-diagnoosiin tarvitaan paljon muutakin, mutta as on olennaisesti juuri sosiaalisten taitojen puutetila. Ja kuten sanoin, en ollut ketään diagnosoimassa.



Ja kuten sanoin, ylenpalttisuutta voi kasvatuksella hillitä.



(5)

rohkeampi lähestyminen muita lapsia kohtaan ei riitä edes epäilyyn Aspergerista :)



Mutta sikäli oikeilla jäljillä, että kyse on sosiaalisten taitojen kehittymättömydestä. Kun lapsi kasvaa ja saa olla enemmän toisten lasten kanssa, hän oppii myös sosiaalisia sääntöjä. Lapsen luonne totta kai vaikuttaa, miten rohkeasti hän lähestyy muita ihmisiä. Mutta pienillä lapsilla vähän liiallinenkin into on normaalia ja tasoittuu sitä mukaa kun lapsi oppii sosiaalisia taitoja.

juu, siis ei ollut tarkoitus loukata. halusin vaan vielä korostaa sitä ap:lle. palstoilla on niin paljon nuoria äitejä jotka pelästyvät herkästi heti kun joku diagnoosi mainitaan. ei pahalla.



ja meidän esikoinen on muuten as-piirteinen ja tutkimukset kesken, joten ihan sillä vaan haluan korostaa että ei yksi asia vielä diagnoosia tee.

jossain ketjussa kerroit oikein opettavasi lapsellesi, ettei tarvi hymyillä

vieraille ihmisille jne. Kerroit myös, ettet pidä vieraista lapsista, pian se lapsesi oppii saman sinun esimerkistäsi. Pieni ristiriita näissä vastauksissa

Myös siitä as-tietoudesta, joka olikin aivan uusi asia. Hysteerinen en vielä ole, sillä aiemmin täysin varauksettomasta taaperosta on kyllä jo näkyvillä hiukan sitä suomalaista varovaisuutta/sivustakatsojan oireistoa. Kouluikään mennessä meillä varmaan asustaa kulmien alta vieraita kyräilevä mörrimöykky. Takuuvarma normisuomalainen.



Onko muuten niin, että täällä yltiösosiaalinen on muualla normisosiaaliseen lapseen verrattava yksilö? Kulttuuri kai vaikuttaa...

Vierailija:

jossain ketjussa kerroit oikein opettavasi lapsellesi, ettei tarvi hymyillä

vieraille ihmisille jne. Kerroit myös, ettet pidä vieraista lapsista, pian se lapsesi oppii saman sinun esimerkistäsi. Pieni ristiriita näissä vastauksissa

Jep. Sitten muksuni on isompi voin kertoa hänelle, että aina ei tarvitse tosiaan olla yhtä hymyä vaan voi olla ihan reilusti surullinen ja kiukkuinen. Vieraille ihmisille voi siis jättää hymyilemättä jos on paha päivä.

Ja en tosiaan pidä vieraista lapsista. Se ei estä minua olemasta kohtelias lapsille ja opettaa lastanikin siihen, ettei toisen kimppuun voi " hyökätä" vaan kontaktia voi ottaa rauhallisemminkin.