Lue keskustelun säännöt.
Voiko ujo ja arka pärjätä ulkomailla töissä?
15.05.2014 |
Siis apua... Minä en ole koskaan edes oikein haaveillut ulkomaille muutosta, mutta nyt kävi niin, että nykyisen työnantajani kautta tuli tarjous siirtyä firman sisällä Madridiin hommiin. Työnkuva siellä olisi erittäin mielenkiintoinen, palkkani säilyisi entisellään eli olisi Espanjan yleiseen palkkatasoon nähden erittäin hyvä (olen IT-alalla), ja kyllä, joku vaihtelu voisi piristää erakoitunutta ja jämähtänyttä elämääni.
Mutta on muutama asia mitkä mietityttää... Ensimmäinen juttu on, että minulla on 2 koiraa, joiden yksinhuoltaja olen. Koirien myynti, lopetus tms ei ole vaihtoehto, eli lähden koirieni tai sitten en lähde ollenkaan. Mutta pelottaa, että miten sitten pärjään siellä kun ei ole minkäänlaisia "tukiverkkoja". En esim. pystyisi ikinä tekemään yhtään ylitöitä, koska ei olisi hoitopaikkaa koirillle, joten minun itse on päästävä ulkoiluttamaan koiria joka jumalan päivä tasan normimittaisen työpäivän jälkeen. Mitenhän tällaiseen suhtauduttaisiin?
Mutta tuo ei ole niin paha, ajattelin että kerron rehellisesti että minulla on koirat ja työnantaja päättäköön mitä siitä ajattelee. Eivät sitten vaan ota minua, jos katsovat että koirien yksinhuoltajuus rajoittaa liikaa. Pahempi juttu on, että olen hyvin ujo ja arka luonne, vähän suorastaan sosiaalisten tilanteiden kammoinen. Pelkään, että menen täysin lukkoon ulkomailla enkä pärjää mitenkään. Ja kun yksin olisin lähdössä, kukaan ei olisi minua auttamassa ja tukemassa. Silti toisaalta kiinnostaisi lähteä, ärsyttää tämä yksinäinen jämähtänyt elämä. Onko kellään kokemuksia, myönteisiä tai kielteisiä, hyvin ujon ja sosiaalisesti rajoittuneen ihmisen muutosta ulkomaille?
Kommentit (27)
minä kans sosiaalisten tilanteiden pelkoinen ja kahden koiran omistaja :D ulkomailla asunut 17 vuotta! pääsisikö esim äitisi/isäsi/siskosi/veljesi viikon parin lomalle samaan aikaan kun aloitat siellä? hän voisi hoitaa koiria päivisin niin että saisitte hoidettua mahdolliset sen parin viikon aikana hoitajat tai esim asunnon missä olisi pieni piha jossa koirat voisivat päivän olla (eli ei tarvitsisi huolehtia lenkistä kellontarkkaan). näin minä tein kun aikanaan lähdin ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maassamme on niin paljon ujoja ja arkoja, koska toisten samanlaisten ympäröimänä kukaan ei uskalla tehdä tuttavuutta, ja siinä se noidankehä sitten onkin. Toisenlaisessa kulttuurissa ne ujotkin temmataan helpommin mukaan, ja siellä se sosiaalisuus sitten pääsee kehittymään. Ihmisen persoonakaan ei ole mikään iänkaikkisen pysyvä ominaisuus, vaan juurikin tuo ujous vs. avoimuus vaihtelee paljon sen mukaan, millaisessa ympäristössä elää ja millaisia kokemuksia on toisista ihmisistä. Oma käsitys itsestä saattaa muuttua aivan radikaalisti!
Rohkaistuin laittamaan vastauksen yhteydenottoon, että olen kiinnostunut :) Minulle siis tarjottiin tätä työtä niinkin epätodennäköisellä tavalla, että ne sieltä Espanjasta olivat ihan vaan firman CV-pankista selanneet työntekijöitä, joilla olisi sopiva osaamisprofiili, ja kun paikallisia ei löytynyt, katselivat muitakin, ja minä ja joku norjalainen olivat ne joihin ottivat yhteyttä.
Nyt alkuun kyselivät mahdollisuuksiani muuttaa ulkomaille ja kiinnostustani työhön, ja vastasin siis nyt KYLLÄ, minun on mahdollista muuttaa ja että työnkuva kuulostaa kiinnostavalta! :) Saa nähdä miten tästä jatkuu, kutsutaanko haastatteluun paikan päälle tms. Eihän se vielä toki varmaan ole että minua edes valitsevat, mutta olen tyytyväinen, että en peloissani suoraan itse sulkenut mahdollisuutta pois.
Aika kova hätä niillä on ilmeisesti saada sopiva ihminen sinne, ksoka tarjoavat esim. firman kustannuksella mahdollisuutta tarvittaessa viettää "pitkät viikonloput" Suomessa ja lupailevat apua asunnon suhteen ja paperiasioissa. Minulla ei kyllä ole mitään tarvetta juuri Suomessa käydä poismuuton jälkeen, eipä minulla täällä ketään ole joka minua kaipailemaan jäisi tai minä niitä.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 13:17"]
Ei siitä mitään tule. Olet harmaahiiri ja sellaisena pysyt. Jää kotiisi äitisi nurkissa nyhräämään. Häpäisisit vaan itsesi ulkomailla.
[/quote]
Harmaahiiri tosiaan olen, ja sellaisena haluankin pysyä. Ja onneksi olen myös riittävän epäsosiaalinen, etten mieti noita häpäisemisjuttuja ollenkaan, minua kun ei juurikaan kiinnosta mitä muut ihmiset minusta ajattelee...
Ja sille joka ihmettelee miten koirat voi olla uran esteenä... En ole koskaan ollut uraihminen. Minulle työ on vain työtä, juttu millä rahoitan elämäni. Koirat on rakkain harrastukseni ja kun sinkku ja lapseton olen, niin kai ne jotenkin minun rakkaita"karvavauvojani" ovat :) Ajattelen, että kun olen koirat ottanut, olen sitoutunut ne niiden elämän luonnolliseen loppuun asti hoitamaan. Itse olen valinnut koirat ottaessani sen, että se voi rajoittaa esim. matkustelua ja muuta menemistä, joten minun täytyy valintani kanssa elää.
Kiva että löysin haulla vielä tämän itse aloittamani keskustelun... Tulin vaan kertomaan että nyt on haastatteluvaihe hoidettu ja heinäkuun alusta minulla jatkuu työt Madridissa :) Kesäkuun lopulla on töistä 10 pv vapaata, aika on varattu muuttamiseen ja uuteen paikkaan asettumiseen.
Jännittää ja pelottaa, mutta toisaalta tuntuu hyvältä. Jotain ihan oikeasti tapahtuu mun elämässä, joka on ollut hyvin yksinäistä, tylsää ja rutiininomaista jo kauan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ja tsemppiä! Hyvin se menee :)
Ei siitä mitään tule. Olet harmaahiiri ja sellaisena pysyt. Jää kotiisi äitisi nurkissa nyhräämään. Häpäisisit vaan itsesi ulkomailla.