Lue keskustelun säännöt.
Lapsuudenperhe hajonnut
19.12.2020 |
En tiedä onko muissa lapsuudenperheissä samanlaista kylmyyttä kuin meillä. Olemme perheellisiä aikuisia ja asumme eri paikkakunnilla, emme tapaa toisiamme eikä osa pidä edes yhteyttä toisiinsa. Lapsuus oli mielestäni onnellinen ja meillä oli mukavaa keskenämme, mutta tiet erkanivat. En usko, että tilanne tulee korjaantumaan, koska olemme hyvin erilaisia.
Itse olen kokenut ja koen edelleen arvostuksen puutetta. Huomasin jo lapsuudessa ne pienet eleet, seläntakana naureskelun ja vähättelyn. Sama jatkui nuoruudessa vitsailuna, mutta minä kasvoin ja löysin oman tahtoni. Silti joskus toivon että pystyisimme olla "perhe", mutta toisaalta en halua omien lasteni kokevan sitä kylmyyttä.
Kommentit (3)
Meillä hyvin samanlaista. Meitä on kolme sisarusta ja asumme kaikki perheinemme eri puolilla Suomea.
Muistan lapsuuden onnellisena aikana, mutta siskoni eivät ole koskaan olleet minulle läheisiä. Serkkuni ja kaverini ovat olleet rakkaampia. Meillä oli myös tunnekylmyyttä ja sarkastista pilailua toisten kustannuksella. En jaksa yhtään sellaista ja se sama jatkuu aina kun näemme.
Eikä sekään auta asiaa että yksi sisaruksista on vanhempien lellikki ja on saanut kaiken rakkauden ja taloudellisen panostuksen. Vanhempieni luona saatan sisaruksia joskus pari kertaa vuodessa nähdä mutta en vapaaehtoisesti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisinpa AP, että voi olla sinun pelastuksesi, että välit sisaruksiisi ovat etäiset.
Minä voi sitä paremmin, mitä etäisemmiksi välit sisaruksiini ja vanhempiini muuttuvat. Välit vanhempiini ovat sitä paremmat, mitä etäisemmät ne ovat. Muodollisen kohteliaat välit ovat tavoitteena.
Olet kuitenkin pistänyt pahan kiertämään ja siirtänyt elämän turhuudesta tuskailun taas seuraaville.