Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystäväni ei halua kanssani naimisiin
14.05.2014 |
Eli ollaan seurusteltu nyt noin kolmisen vuotta. Ollaan mun mielestä tosi hyvä pari, ollaan onnellisia yhdessä, kaikki pelaa. Ollaan sitoutuneita eli asutaan yhdessä ja elätän häntä suurelta osin sillä hän on paljon pienituloisempi kuin minä. Eikä mua haittaa tippaakaan maksaa sillä rakastan häntä todella. Mutta hiljattain kosin häntä ja hän sanoi että ei, ei halua koskaan naimisiin, kuulemma. Tämä oli tosi omituista koska itse hän suhteen alussa ehdotti kihloihin menoa tosi nopeasti, mutta itse en ollut silloin vielä valmis siihen ja muutenkin ajattelen että se on miehen homma kosia. Nyt hän ei sitten haluakaan enää. Sanoo että hän on menettänyt mielenkiintonsa häitä kohtaan, eikä halua kantaa sormusta, se ahdistaisi häntä. Voisiko hän olla loukkaantunut siitä kieltäytymisestä ja kiukuttelee? Hän ei vain vaikuta yhtään siltä, on oma hyväntuulinen itsensä ja vaikuttaa olevan täysillä suhteessa mukana. Pussailee ja halailee kuin ennenkin. Haluaisin mennä hänen kanssaan joku päivä naimisiin ja ajatus siitä, että olemme aina poika- ja tyttöystävä vielä vanhainkodissakin, on omituinen.
Mielipiteitä?
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 22:19"]
Kiitos fiksuista vastauksista!
Hän ei ole eroperheestä, hänen vanhempansa ovat yhdessä edelleen ja onnellisesti. He menivät tosi nopeasti naimisiin, parin kuukauden jälkeen tapaamisestaan ja ehkä siksi hän alussa olisikin halunnut mennä nopeasti naimisiin. Hän puhui, että jos oikeasti olisimme ne oikeat toisillemme, niin tietäisimme sen heti, mutta minä en ajattele noin romanttisesti vaan sanoin että minä rakastun pikkuhiljaa ajan kuluessa. Hän loukkaantui silloin mutta jatkoi silti seurusteluaan minun kanssa. Nyt hän ei edes halua keskustella asiasta, sanoo vain että mikään ei muuttuisi kuitenkaan ja että puolet kuitenkin päätyy eroon. En tajua, miksi hänestä tuli yhtäkkiä niin kyyninen naimisiinmenon suhteen. Voisikohan hän olla katkera siitä mitä tapahtui ja etsiikin koko ajan "sitä oikeaa" mutta pysyttelee kanssani ehkä turvallisuussyistä?
Minulle naimisiinmeno olisi kuitenkin aika tärkeää loppujen lopuksi, mutta ei mikään deal breaker. Jos sen sijaan hän on kanssani vain siksi, ettei saa parempaa, niin en usko että haluaisin tässä suhteessa loputtomiin roikkua.
ap
[/quote]
Varo, ettei sua käytetä hyväkseen. Eräs ystäväni kerran karusti sanoi minulle parisuhteestani "Tiedän että nykyisen mieheni kanssa tulevaisuuteni on turvattu, mutta jos kohdalleni osuisi joku sellainen jota kohtaan tuntisin palavaa rakkautta, lähtisin matkaan." Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin kaikille parisuhde ei nähtävästi meinaa samaa asiaa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 22:19"]
Kiitos fiksuista vastauksista!
Hän ei ole eroperheestä, hänen vanhempansa ovat yhdessä edelleen ja onnellisesti. He menivät tosi nopeasti naimisiin, parin kuukauden jälkeen tapaamisestaan ja ehkä siksi hän alussa olisikin halunnut mennä nopeasti naimisiin. Hän puhui, että jos oikeasti olisimme ne oikeat toisillemme, niin tietäisimme sen heti, mutta minä en ajattele noin romanttisesti vaan sanoin että minä rakastun pikkuhiljaa ajan kuluessa. Hän loukkaantui silloin mutta jatkoi silti seurusteluaan minun kanssa. Nyt hän ei edes halua keskustella asiasta, sanoo vain että mikään ei muuttuisi kuitenkaan ja että puolet kuitenkin päätyy eroon. En tajua, miksi hänestä tuli yhtäkkiä niin kyyninen naimisiinmenon suhteen. Voisikohan hän olla katkera siitä mitä tapahtui ja etsiikin koko ajan "sitä oikeaa" mutta pysyttelee kanssani ehkä turvallisuussyistä?
Minulle naimisiinmeno olisi kuitenkin aika tärkeää loppujen lopuksi, mutta ei mikään deal breaker. Jos sen sijaan hän on kanssani vain siksi, ettei saa parempaa, niin en usko että haluaisin tässä suhteessa loputtomiin roikkua.
ap
[/quote]
Varo, ettei sua käytetä hyväkseen. Eräs ystäväni kerran karusti sanoi minulle parisuhteestani "Tiedän että nykyisen mieheni kanssa tulevaisuuteni on turvattu, mutta jos kohdalleni osuisi joku sellainen jota kohtaan tuntisin palavaa rakkautta, lähtisin matkaan." Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin kaikille parisuhde ei nähtävästi meinaa samaa asiaa. :(
[/quote]
Korjaan! siis ystävä sanoi siis omastaan parisuhteestaan* EIKÄ minun parisuhteestani
"Kyllä toi omituiselta kuulostaa jos on tosissaan sitoutunut toiseen. Ei pitäisi silloin olla mitään estettä mennä naimsiin."
Kaikki eivät tosiaan koskaan halua naimisiin, ei näe syytä sille. En itsekään halua, vaikka olen suhteessani mukana 100%, enkä todellakaan haikaile mitään "parempaa."
Olen lukenut tämän saman aloituksen aikaisemminkin täältä.
http://www.vauva.fi/keskustelu/3865012/ketju/tyttoystavani_ei_halua_kihloja_eika_naimisiin
Vastaan samoin kuin vastasin tuossakin ketjussa; tyttö paljasti sinulle sydämensä ja oli valmis sitoutumaan sinuun, mutta sinä torjuit hänet ja tahdoit katsella jos löytäisit jotain parempaa. Nyt sitten tyttöystäväsikin kelpaisi, kun et ilmeisesti saanut sitä mistä silloin haaveilit. En suostuisi minäkään.
Osaisitko kertoa mikä sinusta nyt on muuttunut, kun olet mielesi muuttanut ja tyttöystävä kelpaisikin sinulle vaimoksi?
No eikö se ole selvää? Sinä laitoit tyttöystäväsi koeajalla pariksi vuodeksi kosinnan jälkeen, joten nyt on sitten sinulla näytön paikka kelpaatko mieheksi vai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin joskus suhteen alkuaikoina valmis menemään naimisiin lasteni isän kanssa. Se tuntui tosi tärkeältä ja puhuinkin miehelle asiasta. Hän ei kokenut tärkeäksi joten asia jäi. Nyt olen tullut siihen päätökseen, että en haluakaan naimisiin. Olen itse eroperheestä. Avioliitto ei takaa mitään. Olen ehkä myös vähän pettynyt ja loukkaanunut syvällä sisimmissäni, ettei mieskään minua silloin heti vaimokseen ajatellut. Olkoon sitten, olen ajatellut etten ole "vaimomatskua" ja luonut identiteetin että haluan olla "vapaa". Mutta rakastan miestä ja haluan elää hänen kanssaan onnellisena. Haluan nyt sitten kuitenkin pitää "viimeisen portin auki". Tiedän että monien mielestä täällä en nyt rakasta miestäni riittävästi ja olen kauhea ihminen. Omasta mielestäni olen vain vähän kyyninen ihminen. Kyynisen minusta teki vanhempieni avioero ja se, ettei mies aikoinaan ollut innokas naimisiin. Nyt on lapset ja kaikki, mielestäni naimisiin mennään nuorina ja viattomina. Minä olen kolmekymppinen kahden lapsen äiti.
Juttele sinä tyttöystäväsi kanssa vielä asiasta. Selvitä ne syyt ja kerro omat epäilyksesi/pelkosi. Onhan se ikävä saada "rukkaset". Kerro oma mielipiteesi ja tuntemuksesi asiasta.
Kyllä se mieli voi muuttua ajan kuluessa. Seurustelun alussa ajattelin että sitten joskus kuuluu mennä naimisiin. Nyt yhdeksän vuoden jälkeen en enää näe syytä mennä naimisiin vaikka loppuun asti oltaisiinkin yhdessä. Toisaalta eihän sitä tiedä miltä taas vuosien päästä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä halutaan joskus lapsia, mutta ei vielä. Nro 14, en ole ko. ketjun aloittaja. Ei tyttöystävässäni mitään ole muuttunut, mutta en vain pystyisi kenenkään kanssa menemään vaikka puolen vuoden tuttavuuden jälkeen naimisiin, rakkaus kasvaa ajan mittaan ja vaatii aikaa pystyäkseen täysillä luottamaan johonkuhun. Ilmeisesti tämä ei ole meidän suhteessa kuitenkaan molemminpuolinen tunne.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 22:54"]
No eikö se ole selvää? Sinä laitoit tyttöystäväsi koeajalla pariksi vuodeksi kosinnan jälkeen, joten nyt on sitten sinulla näytön paikka kelpaatko mieheksi vai et.
[/quote]
pätee muuten perheen perustamiseenkin - mies ei halua lasta, nainen haluaa, osat vaihtuuu, nainen ei halua lasta, mies haluaa. Kun nainen halusi lasta, talous oli kunnossa, sitten kun mies haluaa lasta talous on kuralla. Olisit menny kihloihin silloin aikoinaan, kihloissa voi olla vaikka 10 vuotta, mutta naimisiin meno on jo vakavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 23:53"]
Kyllä halutaan joskus lapsia, mutta ei vielä. Nro 14, en ole ko. ketjun aloittaja. Ei tyttöystävässäni mitään ole muuttunut, mutta en vain pystyisi kenenkään kanssa menemään vaikka puolen vuoden tuttavuuden jälkeen naimisiin, rakkaus kasvaa ajan mittaan ja vaatii aikaa pystyäkseen täysillä luottamaan johonkuhun. Ilmeisesti tämä ei ole meidän suhteessa kuitenkaan molemminpuolinen tunne.
ap
[/quote]
Tuskin tyttöystäväsi vaati silloin aikanaan, että teidän on välittömästi mentävä naimisiin? Hän kosi sinua, mikä tarkoittaa kihlausta ja sitä, että tahtoo joskus tulevaisuudessa naimisiin tämän ihmisen kanssa ja että ylipäätään on vakavissaan suhteessa. Sen jälkeen voitte päättää yhdessä molemmille sopivan ajan naimisiinmenolle, yleensä varmaankin parin-kolmen vuoden päästä kihlautumisesta. Jos olisit kihlautunut silloin, nyt alkaisi olla hyvä hetki alkaa suunnitella häitä. Harmi, että oma epäröintisi pilasi sen. :(
Luulen, että toimit liian hitaasti. Tyttöystäväsi tunteet ovat ehkä laimentuneet tällä välin, ja nyt hän ei olekaan valmis. Tunteiden laimenemisen syynä voi olla mikä tahansa. Yksi syy on se, että hän olisi halunnut sinun osoittavan sitoutumishaluja aiemmin. Ja tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mikä on yhteiskunnassamme "tavanomainen aikataulu". Ennen vanhaanhan sitouduttiin jo kauan ennen kuin tultiin katumapäälle. Toinen (ehkä luonnollisempi syy) on, että hän ei olekaan niin varma enää siitä, että sinä olet hänen elämänsä mies. Ota asia esiin, keskustele, ja kuuntele itseäsi ja intuitiotasi. Itse tunnet ja tiedät tyttöystäväsi parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten tärkeää naimisiin meno on sinulle?
Surullista kyllä on aika huono merkki jos ajatus avioliitosta ahdistaa. Onko tyttöystäväsi eroperheestä?
Kun olette yli kolmekymppisiä, ette ole enää poika- ja tyttöystävä, vaan mies- ja naisystävä :)
Ei siinä mitään pahaa ole, jos ei halua naimisiin. Eikö se ole pääasia, että suhde on hyvä? Jos sukulaiset/ystävät alkaa ihmettelemään tyyliin "miks ette mene naimisiin" niin voi sanoa, et "me ollaan tällanen moderni pariskunta, avioliitto on vanhanaikanen juttu" tai "vasta sitten kun homot ja lesbotkin saa mennä" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parin vuoden päästä eroatte kun kaikki loputkin on väljähtynyt.
oletteko puhuneet tulevaisuudesta, mitä asioita haluatte? Haluatteko muuten samoja asioita?
Kyllä toi omituiselta kuulostaa jos on tosissaan sitoutunut toiseen. Ei pitäisi silloin olla mitään estettä mennä naimsiin.
Mutta jos on toinen jalka ovenvälissä ja empii niin ei hyvältä kuulosta. Etsi arvoisesi nainen joka haluaa samoja asioita. Koska mikä syy voi olla ettei halua naimisiin jos kuitenkin haluaa elää yhdessä? En ymmärrä. Jos sormus ahdistaa, ollaan menossa kohti eroa...........
Kiitos fiksuista vastauksista!
Hän ei ole eroperheestä, hänen vanhempansa ovat yhdessä edelleen ja onnellisesti. He menivät tosi nopeasti naimisiin, parin kuukauden jälkeen tapaamisestaan ja ehkä siksi hän alussa olisikin halunnut mennä nopeasti naimisiin. Hän puhui, että jos oikeasti olisimme ne oikeat toisillemme, niin tietäisimme sen heti, mutta minä en ajattele noin romanttisesti vaan sanoin että minä rakastun pikkuhiljaa ajan kuluessa. Hän loukkaantui silloin mutta jatkoi silti seurusteluaan minun kanssa. Nyt hän ei edes halua keskustella asiasta, sanoo vain että mikään ei muuttuisi kuitenkaan ja että puolet kuitenkin päätyy eroon. En tajua, miksi hänestä tuli yhtäkkiä niin kyyninen naimisiinmenon suhteen. Voisikohan hän olla katkera siitä mitä tapahtui ja etsiikin koko ajan "sitä oikeaa" mutta pysyttelee kanssani ehkä turvallisuussyistä?
Minulle naimisiinmeno olisi kuitenkin aika tärkeää loppujen lopuksi, mutta ei mikään deal breaker. Jos sen sijaan hän on kanssani vain siksi, ettei saa parempaa, niin en usko että haluaisin tässä suhteessa loputtomiin roikkua.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 22:11"]
oletteko puhuneet tulevaisuudesta, mitä asioita haluatte? Haluatteko muuten samoja asioita?
[/quote]
Ollaan puhuttu, olemme suurinpiirtein yhteisymmärryksessä siitä että haluaisimme ostaa omakotitalon maalta yhdessä joku päivä. Joskus hän saattaa sunnuntaikävelyllä osoittaa jotain taloa, sanoa "tuollaisen minä haluan, entä sinä?" ja katsoo minua rakastavasti. Luulisin, että hän sillä hetkellä ainakin haluaisi yhteisen tulevaisuuden kanssani. Mutta kaikki sellainen on vasta puheen tasolla.
ap
haluatteko molemmat lapsia?