Millä tavalla opetatte lastanne kohtelemaan erikoista lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin opelle, että pareja pitää kierrättää!

Tuo helpommin sanottu kuin tehty. Lapseni luokalla on 20 oppilasta. Heistä noin 5 on tavanomaisia. Loput eivät ole ”toivottuja” ryhmätyöpareja. Osa ei osaa suomea. Osa ei osaa käyttäytyä. Osa ei osaa tehdä tehtävää. Osa ei osaa pysyä parin kanssa/ työssä.

Onnea arvontaan!

Jos 5/20 on ”normaalia” ja 15/20 epänormaalia, kannattaa miettiä uudelleen olisiko sitten kuitenkin juuri toiste päi.

Mitä lapsen pitäisi tehdä, jos ryhmäkaverit eivät keskity?

Yksi mököttää, yksi ryömii pöydän alla, yksi haukkuu, yksi ei ymmärrä tehtävää, eikä osaa kirjoittaa.

Miten niin ei voi sanoa suoraan, että älä tee noin, jos "erikoinen" esimerkiksi räpeltää toisen tavaroita ilman lupaa?

Ylin ystävä ei tarvitse olla, ja omista rajoista saa pitää kiinni, mutta kaikkien kanssa opetellaan tulemaan toimeen.

Suomessa ajateltiin ennen, esimerkiksi sodan aikana että kaveria ei jätetä. Se ei tarkoittanut vain "kavereita", vaan kaikkia. Niitä erikoisiakin.

Maailma olisi ehkä aika erinäköinen jos edelleen ajateltaisiin niin.

Opetan lapselleni, että mitään väkivaltaa ei tule sietää ja huonosta käytöksestä voi kyllä huomauttaa. Sanoa, että tuo ei ollut kivasti tehty ja se tuntui pahalta. Jos ei mene perille niin opettajalle sanomaan. Jos joku nauraa, voi hyvin kysyä mikä naurattaa? Jos joku pomottaa, voi siitäkin sanoa. Kyllä erikoisesti käyttäytyvät lapsetkin oppivat käyttäytymään. Ja pääasia, että opettaa oma lapsi kohtelemaan myös erikoisia ihmisiä hyvin, vaikka se haastavaa välillä voikin olla mutta niin sitä sitten itsekin oppii enemmän ihmissuhdetaitoja.

Koulussa kaikki halukkaat otetaan mukaan välkillä ja ruokalassa, mutta jos toinen ei osaa käyttäytyä, eikä usko, kun siitä huomautetaan, niin tällaiselle saa ilmoittaa, että nyt et voi olla meidän kanssa (koska et noudata sääntöjä tai koska kiusaat, hakkaat jne). Tietenkään nämä erikoiset ei sitä useinkaan usko ja pitää hakea aikuinen setvimään, mutta lähtökohtaisesti näin.

Yksi erityislapsi ahdisti lastani hurjasti eskarissa, kun halusi olla kaveri, mutta ei osannut. Oli päällekäyvä, kovaääninen ja ilkeä. Pyysin tarhan aikuisia kiinnittämään huomiota siihen, että lapseni ei tarvitsisi jatkuvasti olla tuon lapsen seurassa, kun se oli hänestä niin ahdistavaa. Mutta tällöinkin pidin kiinni siitä, että ota välillä leikkiin mukaan ja jos se ei suju, niin sitten voi lopettaa yhteisleikin.

Olen silti onnellinen, että eivät koulussa päätyneet samaan ryhmään, vaan tämä toinen meni pienryhmään ja on satunnaisesti rinnakkaisluokan tunneilla... Lapsi menee iloisin mielin kouluun eikä jatkuvasti tarvitse keskustella, kuinka hänen tulisi olla ja toimia.

Kjjjj kirjoitti:

Koulussa kaikki halukkaat otetaan mukaan välkillä ja ruokalassa, mutta jos toinen ei osaa käyttäytyä, eikä usko, kun siitä huomautetaan, niin tällaiselle saa ilmoittaa, että nyt et voi olla meidän kanssa (koska et noudata sääntöjä tai koska kiusaat, hakkaat jne). Tietenkään nämä erikoiset ei sitä useinkaan usko ja pitää hakea aikuinen setvimään, mutta lähtökohtaisesti näin.

Yksi erityislapsi ahdisti lastani hurjasti eskarissa, kun halusi olla kaveri, mutta ei osannut. Oli päällekäyvä, kovaääninen ja ilkeä. Pyysin tarhan aikuisia kiinnittämään huomiota siihen, että lapseni ei tarvitsisi jatkuvasti olla tuon lapsen seurassa, kun se oli hänestä niin ahdistavaa. Mutta tällöinkin pidin kiinni siitä, että ota välillä leikkiin mukaan ja jos se ei suju, niin sitten voi lopettaa yhteisleikin.

Olen silti onnellinen, että eivät koulussa päätyneet samaan ryhmään, vaan tämä toinen meni pienryhmään ja on satunnaisesti rinnakkaisluokan tunneilla... Lapsi menee iloisin mielin kouluun eikä jatkuvasti tarvitse keskustella, kuinka hänen tulisi olla ja toimia.

Ikäviä uutisia: Lapsesi on kiusaaja.

Up

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Jossain juhlissa tms tulee tavattua näitä vähemmän lahjakkaita ja silloin ollaan heidän kanssa ja tullaan toimeen. Niiden kanssa ei kaveerata sen enempää koska se ei kasvata omaa lasta hyvään suuntaan eikä anna omalle lapselle hyviä ja laadukkaita eväitä elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Neuvon, että kenenkään kanssa ei tarvi olla jos ei halua. Mutta ei saa myöskään haukkua tai katsoa pahasti. Minusta oikeanlaiset kaverit ovat tärkeitä lapsen kehittymiselle ja tulevaisuudelle, enkä halua uhrata omaa lastani sille että "kaikkien pitää olla kavereita". Ei pidä. Opetan lastani valikoimaan oikein. Vain hyvin käyttäytyvien ja älykkäitten ihmisten seurassa.

Kuplassa eläminen on tyhmyyttä. Miten lapsi voi valikoida älykästä seuraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin opelle, että pareja pitää kierrättää!

Tuo helpommin sanottu kuin tehty. Lapseni luokalla on 20 oppilasta. Heistä noin 5 on tavanomaisia. Loput eivät ole ”toivottuja” ryhmätyöpareja. Osa ei osaa suomea. Osa ei osaa käyttäytyä. Osa ei osaa tehdä tehtävää. Osa ei osaa pysyä parin kanssa/ työssä.

Onnea arvontaan!

Jos 5/20 on ”normaalia” ja 15/20 epänormaalia, kannattaa miettiä uudelleen olisiko sitten kuitenkin juuri toiste päi.

Oletteko koskaan piipahtaneet esim. pk-seudun koululuokissa?

Ero ajatuksiisi voi olla melkoinen.

Ja jos ei muuta ole, niin vanhemmat vaativat uniikille lumihiutaleelleen yksilöllistä kohtelua.

-Sijaisuuksia kouluissa tekevä

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystäviä, mutta ystävällinen pitää olla. Ketään ei myöskään saa jättää ulkopuolelle.

Kyllä lapselle voi selittää kyseisellä lapsella olevan sellainen neurologisen sairauden takia, eikä lapsi voi itselleen siis mitään. Samanlaisia tunteita hänkin käy kuitenkin läpi, pelkoa, surua, iloa, yksinäisyyttä.. Ja siksi on tärkeää kohdella tasavertaisesti.

Eli ihan keskustelemalla ja antamalla tietoa.

Tulee nyt vaan mieleen tämä pari viikkoa sitten tapahtunut henkirikos. Kaikkia ei tarvitse sietää. Lapsen täytyy voida tarhaikäisenäkin löytää ystäviä, jotka eivät riko hänen tavaroitaan tai kiusaa ja siten oppia omat rajansa ja oikeutensa vastavuoroiseen, hyvään ystävyyteen. Aikuisen kuuluu valvoa mitä lapset keskenään tekevät.

Kummallinen maailma nykyään. Kiusaaja onkin se, joka aiheuttaa väkivaltaiselle pahan mielen, kun ei yllättäen halua viettää aikaa tämän kanssa, eikä suinkaan se itse väkivaltainen.

Ei ihme että isommat lapset pieksää, kiduttaa ja tappaa, kun heille on lapsesta asti opetettu että ovat itse uhreja, eikä heidän tule missään nimessä tutkiskella tai muuttaa omaa käytöstään.

Kyllähän se näin on, että väkivaltaiseksi äityvää "erityistä" opettaa luuvitonen parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin opelle, että pareja pitää kierrättää!

Tuo helpommin sanottu kuin tehty. Lapseni luokalla on 20 oppilasta. Heistä noin 5 on tavanomaisia. Loput eivät ole ”toivottuja” ryhmätyöpareja. Osa ei osaa suomea. Osa ei osaa käyttäytyä. Osa ei osaa tehdä tehtävää. Osa ei osaa pysyä parin kanssa/ työssä.

Onnea arvontaan!

Eikö jo kannattaisi muuttaa? Ei kuulosta lasten kannalta hyvältä luokalta/koululta.

Monet hurjat jutut on kuultu lapsilta, olivat alakoulussa semmoisilla alkuluokilla, joihin oli integroitu erityisoppilaita. Välillä lasten jutut oli niin erikoisia, että itselläkin meni sanat solmuun kun yritin neuvoa, miten kuuluu toimia. Jos luokalla oli väkivaltaisia tyyppejä, neuvoin pysyttelemään heistä niin kaukana kuin mahdollista. Onneksi nämä ajat on jo ohi, lapset jo teinejä.

Ongelma on se, että jos pysyy kaukana/ välttelee, niin syyllistyy nykyopin mukaan syrjintään.

Ja ketään ei saa jättää porukasta, koska se on kiusaamista.

Toki se lyöminen/ tavaroiden tuhoaminen/ haukkuminenkin on, mutta tuntuu lapsen kannalta jotenkin kohtuuttomalta, että ”vältteleminen” eli yksin jättäminen on yhtä paha juttu kuin pureminen . =kiusaamista.

Ongelman pitäisi olla aikuisten, ei lasten, mutta yksi aikuinen taipuu todella vähään, jos luokassa on paljon vahdittavia henkilöitä.