Kun käytte kotiseuduilla, menettekö hotelliin vai lapsuudenkotiin yöksi

Lapsuudenkodissani olemme, koko perheeni. Meillä on aina tosi hauskaa etenkin jos siskoni on siellä myös käymässä. Syömme hyvin, nauramme, juttelemme. Teen apuna pihahommia ja poikkeuksetta myös ostamme sapuskat ja kokkaamme siskoni kanssa ettei äidin tarvitse keittiössä seisoa. 

Vanhemmat asuu reilun sadan kilsan päässä eli ei koskaan jäädä yöksi, kun sen verran lähellä asuvat.

Appivanhempien luona yövytään, kun asuvat satojen kilometrien päässä, mutta heillä on yöpymiseen pihalla erillinen lämmitetty aitta, joten se on vähän kuin hotellissa olisi :)

Vanhempieni luona yövytään. Anoppilassa ei, silloin mennään hotelliin. Ei mahduta sinne nukkumaan. Anoppi ei halua meitä sinne.

Emme jää koskaan yöksi paitsi silloin, kun vanhemmat eivät ole kotona vaan jossain reissussa. Silloin siis yövymme lapsuudenkodissani. Jos vanhemmat ovat kotona, tulemme yöksi omaan kotiin 200 kilsan päähän.

Paikkakunnalla ei ole sopivaa hotellia.

18.

Lapsuudenkodissa. En voi ymmärtää, että jotain ahdistaa yöpyminen omilla vanhemmilla. Omituista. Ja nauraisivat ja varmaan loukkaantuisivat, jos raahaisin lakanoita ja pyyhkeitä mennessämme :D

Aina välillä tulee kummasteltua kuinka jotkut ihmiset erkaantuvat niin kovasti omista vanhemmistaan ja lapsuuden maisemistaan.

Meillä on edelleen todella hyvät ja läheiset välit. Lapsuudenkotiin olemme aina tervetulleita ja siellä on aina mukava käydä. Ja samoin synnyinseudulla muutenkin. Ihania muistoja paikkakunta tulvillaan <3

Yövymme vanhempieni luona. Mieluummin yöpyisin kuitenkin hotellissa, koska talossa on todella huono sisäilma enkä mielelläni pitäisi lapsia siellä kauaa. Anoppilassakin yövymme siellä samoin toisen isäni luona pienessä kaksiossa.  

Hotelliin. "Kotiseudulla" mulla ei ole enää lapsuudenkotia, enkä halua mennä kavereille yöksi, vaan nautin mielummin hotellissa omasta rauhasta!

Vanhempien luona.Outo ajatus tuo hotelli. Isällä iso talo, jonne mahdutaan hyvin. Äidillä yksiö, jonne ei mahduta niin hyvin, mutta yövytään silti. (Lapsille tärkeää)

Isän luokse en ota mitään ruokia mukaan, mutta äidin luona ollessa käyn kaupassa, koska hän on pienituloinen.

Omat vanhemmat asuu niin lähellä että tullaan aina yöksi kotiin. Joskus ovat meillä yötä lapsia hoitaessaan, kun on enemmän tilaa kuin heillä. Anoppilassa käydessä yövytään yleensä mökillä, lapset nauttii ja on ihmeissään kun on huussi ja puusauna ja pääsee järveen uimaan. Talvella ollaan yötä anoppilassa tai läheisen kaupungin hotellissa, riippuen miten heillä töitä. Meillekin ollaan kutsuttu, mutteivät vielä oo tulleet, onhan tota välimatkaakin se 600km. :)

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 14:13"]Lapsuudenkodissa. En voi ymmärtää, että jotain ahdistaa yöpyminen omilla vanhemmilla. Omituista. Ja nauraisivat ja varmaan loukkaantuisivat, jos raahaisin lakanoita ja pyyhkeitä mennessämme :D Aina välillä tulee kummasteltua kuinka jotkut ihmiset erkaantuvat niin kovasti omista vanhemmistaan ja lapsuuden maisemistaan. Meillä on edelleen todella hyvät ja läheiset välit. Lapsuudenkotiin olemme aina tervetulleita ja siellä on aina mukava käydä. Ja samoin synnyinseudulla muutenkin. Ihania muistoja paikkakunta tulvillaan <3[/quote]

Maailmassa lienee paljon muutakin mitä et ymmärrä. No mutta kuitenkin. Äitini asuu yksiössä ja hänen luokseen ei yksinkertaisesti mahdu. Isäni "avokki" inhoaa minua joten en saa lapsienkaan kanssa yöpyä heillä sisällä. Kyse ei ole huonoista väleistä vaan puhtaasti tilasta ja isäni kohdalla käytännön syistä.

Lapsuuteni maisemat ovat täynnä kummituksia. Siinä missä sinä ihastelet ihania muistoja, minä muistan kuinka naapurin tyttö hakkasi minut kun en suostunut tuomaan lahjaksi saamaani Barbia hänelle omaksi. Tai sitä kun toinen naapurin tyttö repi hiukseni päästäni, tai kun minut tönittiin ojaan ja nenäni murtui tai kun olin teini ja pojat oiticät minusta kiinni ja kopeloivat rintojani (jotka olivat jo yläasteella suuret) ja huusivat perään "silikonihuora".

Ihania muistoja, eikö vain? Edes se, että tuolla paikkakunnalla on kauniit maisemat, ei saa minua palaamaan sinne.

Niin joo ja appivanhemmat asuvat niin lähellä, ettei heillä tarvitse olla yötä.

t: se matkailuauto tyyppi 

Hotelliin, vanhempia en halua muutenkaan nähä

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 14:32"] [quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 14:13"]Lapsuudenkodissa. En voi ymmärtää, että jotain ahdistaa yöpyminen omilla vanhemmilla. Omituista. Ja nauraisivat ja varmaan loukkaantuisivat, jos raahaisin lakanoita ja pyyhkeitä mennessämme :D Aina välillä tulee kummasteltua kuinka jotkut ihmiset erkaantuvat niin kovasti omista vanhemmistaan ja lapsuuden maisemistaan. Meillä on edelleen todella hyvät ja läheiset välit. Lapsuudenkotiin olemme aina tervetulleita ja siellä on aina mukava käydä. Ja samoin synnyinseudulla muutenkin. Ihania muistoja paikkakunta tulvillaan <3[/quote]Maailmassa lienee paljon muutakin mitä et ymmärrä. No mutta kuitenkin. Äitini asuu yksiössä ja hänen luokseen ei yksinkertaisesti mahdu. Isäni "avokki" inhoaa minua joten en saa lapsienkaan kanssa yöpyä heillä sisällä. Kyse ei ole huonoista väleistä vaan puhtaasti tilasta ja isäni kohdalla käytännön syistä.Lapsuuteni maisemat ovat täynnä kummituksia. Siinä missä sinä ihastelet ihania muistoja, minä muistan kuinka naapurin tyttö hakkasi minut kun en suostunut tuomaan lahjaksi saamaani Barbia hänelle omaksi. Tai sitä kun toinen naapurin tyttö repi hiukseni päästäni, tai kun minut tönittiin ojaan ja nenäni murtui tai kun olin teini ja pojat oiticät minusta kiinni ja kopeloivat rintojani (jotka olivat jo yläasteella suuret) ja huusivat perään "silikonihuora".Ihania muistoja, eikö vain? Edes se, että tuolla paikkakunnalla on kauniit maisemat, ei saa minua palaamaan sinne.Niin joo ja appivanhemmat asuvat niin lähellä, ettei heillä tarvitse olla yötä.t: se matkailuauto tyyppi  [/quote]

Tarkoitin ihmettelylläni sitä, että jos vanhempien talossa tilaa on, miksi siellä ei voi yöpyä. En itsekään mihinkään yksiöön tunkisi perheeni kanssa. Täällä saa kaiken vääntää rautalangasta :/

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 14:13"]Lapsuudenkodissa. En voi ymmärtää, että jotain ahdistaa yöpyminen omilla vanhemmilla. Omituista. Ja nauraisivat ja varmaan loukkaantuisivat, jos raahaisin lakanoita ja pyyhkeitä mennessämme :D Aina välillä tulee kummasteltua kuinka jotkut ihmiset erkaantuvat niin kovasti omista vanhemmistaan ja lapsuuden maisemistaan. Meillä on edelleen todella hyvät ja läheiset välit. Lapsuudenkotiin olemme aina tervetulleita ja siellä on aina mukava käydä. Ja samoin synnyinseudulla muutenkin. Ihania muistoja paikkakunta tulvillaan <3[/quote]

Minun vanhempani ovat tunnekylmiä alkoholisteja. Ei ole ihania muistoja. En jää koskaan yöksi. Käymme siellä pikimmiltään kerran vuodessa näyttämässä lapsenlasta isovanhemmille.

No lapsuudenkodissani en ainakaan yövy se on varma. Voisivat nykyiset omistajat katsoa hitaasti, jos menisin heiltä yösijaa pummaamaan. Vanhempani kyllä asuvat edelleen samalla paikkakunnalla vain puolenkilsan päässä lapsuudenkodistani ja heillä on ihan vierashuonekin, mutta eipä ole tullut yövyttyä sielläkään, kun asun vain 20 kilometrin päässä naapurikunnassa, niin eipä ole tarvetta yöpyä sen kummemin vanhemmillani, kuin hotellissakaan.

Jos vanhempani asuisivat toisella puolella Suomea ja heillä ei olisi ylimääräisiä huoneita ja olisin reissussa enemmän kuin päivän, niin tuskin siltikään hotelliin menisin, vaan todennköisesti nukkuisin varapatjalla olkkarin lattialla, jollei vuodesohvaa olisi. Jotenkin se vaan tuntuis äärimmäisen kornilta mennä hotelliin. Ikäänkun siitä vierailusta tulisi jotenkin kaksiosainen. Ei minulla ole sen kummempaa tunnesidettä vanhempiini, vaan pikemminkin välini ovat melko viileät (toki ihan asialliset), mutta jotenkin kokisin heitä loukkaavani, jos hotelliin menisin ja melko varmasti he siitä myöskin loukkaantuisivat.

Suoraan sanoen en jaksa enää käydä, olen luovuttanut täysin. Lapset 6 ja 7, viemme mummoloihin ja haemme pois, itse en jää. Isälläni "uusi" vaimo joka ei ole sietänyt minua ikinä, edes lapsena. Äitini on kuollut. Appivanhemmilla myös ahdistavaa, riitelevät kokoajan ja komentavat minua tekemään kaikki työt esim. Heidän mökillään. Toki teen mielellään jotain, lapsilleni ruuat, siivoan jälkemme, vien kaiken oman lakanat ym.ym. mutta viikon työleiriä en valitettavasti suostu enää tekemään. Varmasti huono ratkasu laittaa lapset sinne, mutta kun ei viitsi heidän välejä katkaista niin tilanne on nyt tämä.