Mitä järkeä tässä elämässä edes on?
Jos on pahasti masentunut, ahdistunut, olematon itsetunto, huono muisti, ujo, autistinen, sosiaalisissa tilanteissa täysi tunari jne. eli heikkolahjainen luuseri niin mikä järki täällä on elää jos mistään ei tule mitään ja on jo hyvää matkaa katkeroitunut kun ei pysty elämään kuin normaalit ihmiset ja pitäisi siten tyytyä johonkin pienen mitättömään ja ilottomaan elämään kun psyykkiset kyvyt ei mahdollista normaalia elämää vaan kaikki on vaikeata.
Kohta 35 ja vielä pitäisi tyyliin toiset 35 varmaan täällä vielä tätä kärsimystä katsella niin mitä järkeä siinä on? Tässä saa vuoron perään raivokohtauksia, lamaantumiskohtauksia tai itkukohtauksia milloin mistäkin.
Työkyvyttömyyseläkkeelle turha hakea koska en sille pääsisi koska kriteerit ei niiden mielestä jotka näitä päätöksiä tekee täyty ja muutenkin kun ei oikein olisi halua siihen niin jo se estää sen ettei sille pääsisi mutta minä en pärjää työelämässäkään joten minä olen väliinputoaja joka sitten joutuu kituuttelemaan työttömyysturvalla tai sairaspäivärahalla jne. koska minä en kelpaa kumpaankaan, en eläkkeelle enkä työelämään. Jotta edes jotenkin pärjäisin jossakin helpossa työssä niin siinäkin työpaikan pitäisi joustaa minun rajoitteideni ja toimintakykyni mukaan niin paljon ettei kukaan siihen suostuisi.
Raivostuttavaa katsella muiden ihmisten menoa kun heillä on toimintakyky tallella ja pystyvät normaaliin ihmiselämään eli on kavereita, parisuhteet, harrastuksia, töitä jne.
Kommentit (29)
loppuun kulunut kirjoitti:
Kiitos vaan sinullekin kaoottinen 24/7/365 suoritusyhteiskunta jossa ihminen palaa loppuun ja sekoaa, pala helvetissä!
"Joka on oppinut tuntemaan tämän maailman, on löytänyt vain ruumiin eikä maailma ole hänestä arvollinen" -Jeesus
Vierailija kirjoitti:
Elämä on harmaata jos ottaa itsensä liian vakavasti. Pitää löytää itsestään se, millainen oli lapsena. Ala pelleilemään, kuten penskana oli tapana.
Jeesuskin sanoi, että Taivaan valtakunta on lasten kaltaisten, sekä Taivaan valtakunta on teissä sisäisesti.
Pankki tuskin tykkää siitä jos alan pelleilemään tai kukaan muukaan. Ei täällä voi edes elää jos ei tee niinkuin muut ja yhteiskunta sanoo.
Hemmetti jos minä kertoisin että minä haluan tehdä sitä ja tätä tässä joka ei tee olostani helvettiä minulle naurettaisiin päin naamaa joten death is only options.
Maailma on rikki totaalisesti, minä olen rikki totaalisesti, kaikki on rikki ja loppu on tulossa.
Voi että. Haluaisin viettää kanssasi hyvän, tavallisen päivän. Syötäisiin hyvä aamupala sopivan myöhään, ja sitten käytäisiin kävelyllä. Katsottaisiin sorsia, jotka uivat lähijoessa. Mietittäisiin, miten ne on siihen jääneet, onkohan niillä kylmä. Mentäisiin rauhalliseen tahtiin kuntoportaat kerran ylös ja alas. Pysähdyttäisiin välillä nauramaan. Käveltäisiin kaupan kautta kotiin, laitettais ruokaa. Ruoan jälkeeen juotaisiin kahvit ja syötäisiin vähän konvehteja, (hyi hitto kun on makeita). Lajitellaan pyykit pesukoneen eteen jonoon sopiviksi läjiksi, laitetaan eka kone pyörimään ja etsitään Netflixistä hyvä leffa.
loppuun kulunut kirjoitti:
Ei jumalauta tätä oloa ei pysty mitenkään kuvailemaan. Jos on olemassa helvetti niin se voisi ehkä kevyesti kuvata tätä.
Nyt minä alan oikeasti helvetti valmistella itseni hävittämistä koska ei tätä tilaa kestä, siis ei tätä ei voi kuivailla tämä on jotain ihan järkyttävää, nukkuminenkin on kidutusta.
Tämä.
Tuo että kiroat Jumalaa, pahentaa olotilaasi 100 % - käänny paremminkin Jeesuksen puoleen, tee parannus ja pyydä Häneltä syntisi anteeksi, samoin pyydä Häntä tulemaan elämääsi, niin vasta sitten elämäsi muuttuu täydellisesti, sen lupaan.
loppuun kulunut kirjoitti:
Eikä ole edes varaa mihinkään, laskut on jonossa ja myöhässä ja vähä raha menee niihin ja hädin tuskin ruokaan, muuhun sitten ei ole. Ja jos haluaisi kuntoa ylläpitää talvellakin niin pitäisi olla talvikengät kun käy sauvakävelemässä mutta ei ole kenkiä ja ne maksaa ainakin 150e ja niitäkin tarvitsisi kahdet, ilman nastoja ja nastalliset kun tiet on välillä ihan peilijäätä. Ei ole varaa ja kävelen saappaiden kanssa ja jalkapohjat ei tykkää vaan sattuu ja kävelyt jää väliin. On mahtavaa olla heikkolahjainen ja jälkeenjäännyt luuseri.
Eikö sitä armahdusta voi jo saada?
Keneltä sä sitä armahdusta kaipaat kun et anna sitä itse itsellesikään? Suurin jumi sulla on toi "En kuitenkaan onnistu..", "Turha hakea kun en kuitenkaan saa.."
Kukaan ei työnnä sulle työkyvyttömyyspäätöstä automaattisesti postiluukusta sisään, ellet sitä hae. Ja apua kannattaa todellakin hakea, ennenkuin olet kaiken muun lisäksi vielä ulosottokierteessä. Kaupungeilla on akuutteja tilanteita varten sosiaali- ja mielenterveyspäivystys, niistä nyt apua alkuun, kunnes saat osoituksen tiiviimpään hoitoon esim. terapia.
Vierailija kirjoitti:
Voi että. Haluaisin viettää kanssasi hyvän, tavallisen päivän. Syötäisiin hyvä aamupala sopivan myöhään, ja sitten käytäisiin kävelyllä. Katsottaisiin sorsia, jotka uivat lähijoessa. Mietittäisiin, miten ne on siihen jääneet, onkohan niillä kylmä. Mentäisiin rauhalliseen tahtiin kuntoportaat kerran ylös ja alas. Pysähdyttäisiin välillä nauramaan. Käveltäisiin kaupan kautta kotiin, laitettais ruokaa. Ruoan jälkeeen juotaisiin kahvit ja syötäisiin vähän konvehteja, (hyi hitto kun on makeita). Lajitellaan pyykit pesukoneen eteen jonoon sopiviksi läjiksi, laitetaan eka kone pyörimään ja etsitään Netflixistä hyvä leffa.
Mmmm. Kuullostaapa hyvältä - ettekö voisi tosiaan tavata toisianne ja viettää aikaa tuollaisissa hyvissä merkeissä. Eri.
Jeesus on vastaus sun ongelmiin, ala rukoilla! Jumala voi muuttaa sun elämän, hän on täydellinen rakkaus ja hän haluaa sulle vain parasta, anna elämäsi jeesukselle tänään, rukoile vaikka näin. Jeesus tuu mun sydämeen asumaan ja anna mun synnit anteeksi. Sit vaan rukoilet joka päivä ja raamattuu kannattaa myös lukee. Tv7 netistä myös sisältää hyvii ohjelmii, jolla päästä alkuun uskonelämässä. Siunausta elämääsi.
Mä oon voittajatyyppi. Ottakaa esimerkkiä.