Kiinnostuneita

Tää menee varmaan poistoon aika pian mutta oon harkinnut ja suunnitellut itsemurhaa jo muutaman vuoden. Viime aikoina se tunne on vain voimisunut eikä olo tunnu helpottavan.

Takana on 13 vuotta sairastamista eikä vieläkään terapiaa näköpiirissä. Onhan siitä puhuttu mutta mitään ei vaan tapahdu.

Ja oon niin kyllästyny itkemään ja hakemaan lohtua itseni pelkästä satuttamisesta, etten enää jaksa.

Parisuhdekin päättyi "sopivasti" eli 1 ihminen vähemmän suremassa. Se löysi muutenkin jo uuden vaikka viiden vuoden suhteemme päättyi Vapun alla.

Tätä kaikkea ennen olen juossut osastolta toiselle, pääasiassa suljetuilla. Lääkkeitä on kyllä tarjolla mutten enää halua olla niiden takia tiedottomassa tilassa ja syödä niin että halkean. Kun lopetan niiden oton niin sama huono olo tulee aina takaisin.

Yrittänyt itsemurhaa jo lääkkeillä ja viimeksi olin vähällä kävellä moottoritielle ruuhka-aikaan.

Olen jo harkinnut palkkaavani jonkun rikollisporukan hoitelemaan minut, mutta tietysti tekisin sen ihan oman käden kautta. Halusinpahan vain purkaa sydäntäni, vaikkei se mitään tilannetta muuta. 

Ravaan muutenkin toisinaan sairaalassa epilepsiani takia. Alkoholi on saamassa otetta, sillä silloin voin olla tuntematta sitä pahinta oloa. Eskapismia harrastin joskus nukkumalla, mutta nyt sekään ei onnistu. Ei vaikka ottaisin mitä lääkkeitä. Enkä enää syö lähes mitään...