Miksen ole mustasukkainen, onko minussa jotain vialla?

Riippuu monestakin eri asiasta. http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/mustasukkaisuus/

Voisi olla kuin minun kirjoittamaani tekstiä, olen vain nainen ja koen aika pitkälle samoin. Miestä ei vain enää minulla ole, erosin vähän yli vuosi sitten muista syistä.

Kertokaa hyvät palstalaiset mielipiteitänne, miten itse koette ja tunnette? Miten suhtautuisitte, jos oma miehenne ajattelisi näin? -ap

Minä en ole mustasukkainen miehestäni, yhtään, ja minusta se on parisuhteen normaalitila. Se toinen elää siinä vieressä sitä ainoaa elämäänsä, ja minusta on toisen kunnioittamista, että luottaa toisen kykyyn tehdä valintoja. En vaan jaksaisi olla kymmeniä vuosia naimisissa toisen kanssa, jos siinä olisi ylimääräistä säätämistä puolin ja toisin. Se veisi hirveästi energiaa muusta elämästä. Minusta on selvää, että suhteeseen tulee hetkiä jolloin ei rakasta. Silloin just se kunnioitus ja empatia kantavat sitä suhdetta, kunnes taas menee paremmin.

Minulla mustasukkaisuus riippuu siitä kenen kanssa olen. Aiemmasta exästä en ollut mustasukkainen, mutta seuraavasta kylläkin. Tiesin että tuo aiempi rakastaa minua hyvin paljon, eikä väliimme olisi kukaan päässyt. Seuraavan kanssa olin jatkuvasti epävarma ja niinhän se sitten olikin että hän petti minua.

Minun mieheni ei ole yhtään mustasukkainen, kuulostaa samanlaiselle kuin sinä. Minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa asian kanssa enkä koe sitä rakkaudettomuudeksi, tietenkään. Enkä ole suuttunut kuvaamanlaisista "luvista" saada olla "vapaampi", en vain niitä voi käytyää koska en halua ja koen, että vaikka haluaisinkin en ehkä reiluuden nimissä voisi, kun itse taas miehelle en voisi vastaavia luvata. Täytyy sanoa, että luotan mieheeni todella paljon ja tällainen avoin keskustelu on vain lisännyt luottamusta. Minulla on siis vaimona ja suhteessamme erittäin hyvä itsetunto, vaikka muuten saatan olla ihmisten parissa epävarma. Jotenki minua ei siis nakerra tämä asia, yhtään, päinvastoin melkein. Hienoa, että mies ei ole yhtään epävarma. Oletteko nuoria? Parikymppisenä asia olisi ollut vaikeampaa ymmärtää kuin lähemmäs nelikymppisenä.

Olen miehestäni mustasukkainen mielestäni terveellä tavalla. Ei se useinkaan tule esille. Minä näen mustasukkaisuuden sellaisena tunteena, joka kumpuaa kumppanin arvostamisesta. Olen hiukan mustasukkainen, koska minulla on niin hyvä mies joka kelpaisi aivan varmasti monelle muullekin. En silti ole epävärma suhteestamme.

En ole mielestäni enää mustasukkainen. Olen ollut lähes 20 vuotta mieheni kanssa ja silloin alkuaikoina tunsin jonkinlaista mustasukkaisuutta, mutta en enää vuosiin. Mieheni on ollut minusta erittäin mustasukkainen ja se ehkä osaltaan sai minut ymmärtämään kuinka raastavan ikävää ja turhaa voimavarojen tuhlausta se on. Mieheni saa tulla ja mennä niinkuin parhaaksi katsoo ja en mieti hänen tekemisiään. Minulla ei myöskään ole yksinkertaisesti aikaa miettiä niitä. Luotan häneen ja meillä arki on mutkatonta ja mukavaa. Onneksi miehen mustasukkaisuuskin on ajan kanssa ja perheen kasvaessa laimentunut, aikoinaan en päässyt edes kauppaan ilman selittelyjä ennen ja jälkeen.

uppaan

Minusta mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, vaan enemmänkin sen kanssa, että tuntee itsensä pohjimmiltaan arvottomaksi eikä luota siihen että joku oikeasti rakastaa. Siellä pohjalla on joku lapsuuden trauma ja omien vanhempien parisuhdeongelmat. 

Minä en ole mustasukkainen miehestäni, ja se ei tosiaan tarkoita ettenkö rakastaisi. Rakastanhan lapsianikin yli kaiken, enkä ole heistäkään mustasukkainen. En ole koskaan ajatellut, että voisin jotenkin omistaa toisen ihmisen. Päin vastoin, käsitän rakkauden niin, että se on se voima, jota annan läheisilleni, että he jaksavat paremmin elää ja olla tässä maailmassa, tutustua siihen ja kestää pettymyksiä. Rakkaus tunteena on pyyteetön lahja, ja vaikka sitä tietenkin tuntee muitakin tunteita, niin rakkaus itsessään ei minusta rajoita tai kahlitse niitä asioita, jotka auttavat sitä toista ihmistä selviämään tässä elämässä. 

Suurin osa käyttää mustia sukkia ja sitä pidetään yleisesti täysin hyväksyttävänä. Olet ihan normaali, ei huolta.

Suurin osa käyttää mustia sukkia ja sitä pidetään yleisesti täysin hyväksyttävänä. Olet ihan normaali, ei huolta.

Olen ollut joskus suhteessa, jossa mies oli ihan alusta lähtien tosi mustasukkainen. Ja oltiin kauheen rakastuneita... niin se hänen mustasukkaisuus ja puheet pettämisestä yms. tuntui vaan vähän oudolta. Että miksi ihmeessä, kun kerran rakastetaan niin mielettömästi...???

Suhde päättyi sitten aikanaan, väkivaltaan yms. järkyttävään epätasapainoisuuteen. Kannattaa varoa heti alkuun, jos mies vaikuttaa oudon mustasukkaiselta, se ei kerro mitään hyvää.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 06:23"]Minusta mustasukkaisuudella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa, vaan enemmänkin sen kanssa, että tuntee itsensä pohjimmiltaan arvottomaksi eikä luota siihen että joku oikeasti rakastaa. Siellä pohjalla on joku lapsuuden trauma ja omien vanhempien parisuhdeongelmat. 

Minä en ole mustasukkainen miehestäni, ja se ei tosiaan tarkoita ettenkö rakastaisi. Rakastanhan lapsianikin yli kaiken, enkä ole heistäkään mustasukkainen. En ole koskaan ajatellut, että voisin jotenkin omistaa toisen ihmisen. Päin vastoin, käsitän rakkauden niin, että se on se voima, jota annan läheisilleni, että he jaksavat paremmin elää ja olla tässä maailmassa, tutustua siihen ja kestää pettymyksiä. Rakkaus tunteena on pyyteetön lahja, ja vaikka sitä tietenkin tuntee muitakin tunteita, niin rakkaus itsessään ei minusta rajoita tai kahlitse niitä asioita, jotka auttavat sitä toista ihmistä selviämään tässä elämässä. 

[/quote]

Mustasukkaisuus ei ole omistamista silloin kun se on terveellä tavalla ilmaistavissa. Onko sinusts rakkautta antaa toisen harrastaa seksiä muiden kanssa, jos se auttaa häntä jaksamaan? Tai kirjoitella romanttisia runoja muille, koska se on itsensä ilmaisua? Mustasukkaisuus kumpuaa yksiavioisuuden toiveesta. Se ettei mieheni ole mustasukkainen, kertoo minulle ettei hän välitä vaikka olisin muiden kanssa tai kuvittelee ettei minulla ole ottajia. Jos on mustasukkainen vasta toisen petettyä, mitä järkeä siinä on? Ei silloin tarvitse olla mustasukkainen kun suhde on jo rikottu.

"Onko sinusts rakkautta antaa toisen harrastaa seksiä muiden kanssa, jos se auttaa häntä jaksamaan?"

En ole tuo jolta kysyit, mutta sanoisin, että ihan normaaliin parisuhteeseen kuuluu ettei seksiä harrasteta toisten kanssa jollei siitä ole erikseen sovittu (vapaat suhteet tai polyamoria sopii toisille). Ei ole kyse siitä mitä toisen ANTAA tehdä ja mitä ei. Ei toista aikuista ihmistä vaan nyt voi kontrolloida ja määrätä tekemisiä. Se ei ole tervettä käytöstä. Jokaisella on raja siitä mitä sietää tai mitä ei, mutta, ei ole kyse siitä että ihminen vois jotenkin kontrolloida puolisoaan ja antaa tämän tehdä jotain tai vastaavasti kieltää tekemästä. Parisuhde perustuu molemmin puolin kahden aikuisen ihmisen vapaaehtoiseen yhteiseloon. Jos siinä on piirteitä joita ei siedä ja hyväksy, kannattaa toki keskustella niistä mutta loppujen lopuksi ihan itse sinä siinä olet ja vapaus on myös lähteä.

Juu en ole mustis miehestäni ja meillä on toisiamme kunnioittava ja rakastava parisuhde. Rakastan ihan valtavasti -ilman mustia sukkia. Enkä jaksais yhtään sellaista epäluuloista kyyläämistä, rajoittamista tms. Mulla tai miehellä ei ole mitään tarvetta tehdä mitään toistamme loukkaavaa. Ja jos joskus näin käy, niin uskoisin ettei ensimmäinen reaktioni olisi mikään "sä et sitten enää SAA tehdä niin ja näin". Minä päätän itse mitä siedän ja mitä en. Anteeksi voin antaa, mutta senkään jälkeen en saa kontrolloida. Täydestä sydämestä anteeksi pyydetty ja annettu asia pitää jäädä menneisyyteen. Js ei jäis, niin sitten pohdittais että sietääkö asiaa va -tadaa- lähteekö.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 20:36"]Niin, mutta mitä mieltä olette tuosta, että onko mustasukkaisuus=rakastaminen? Itse olen mustasukkainen vain, jos en voi luottaa tai en sitä luokittele varsinaisesti mustasukkaisuudeksi. Oikeastaan olen mustasukkainen vain silloin, jos jokin on minulta pois, esimerkiksi menettäisin puolisoni toisen takia tms.

Olemme 20-30 ikävuoden välillä puolisoni kanssa, kun joku kyseli ikäämme.

-ap

[/quote]

Kyllä mä ottasin mustasukattomuuden rakkaudettomuutena. Välinpitämättömyytenä. On kuitenkin enemmän normi kokea omistamisen halua kuin haluttomuutta. Ehkä sinun tapauksesassi miettisin olenkohan se oikea sinulle kun ei suuria tunteita synny. Uskon että niitä syntyy, kaikille, sen jetsulleen sopivan kanssa.

Ei mustasukkaisuus ole rakkauden merkki, mutta välittämisen merkki se on. Et ole mustasukkainen ihmisestä, joka on sinulle samantekevä. Mutta tämä EI tarkoita, että jos välittää, niin pitää aina olla mustasukkainen.

Minusta mustasukkaisuus on menettämisen pelkoa. Pelkoa siitä, etten ole toiselle arvokas, että toinen välittää jostain kolmannesta enemmän kuin minusta. 

Jos minun sisältäni puuttuu perustavaa laatua oleva luottamus siihen, että olen riittävän hyvä ja arvokas, ei minun tarvitse tuntea mustasukkaisuutta. Mutta kuinka moni meistä ajattelee alitajunnassaan oikeasti näin? Pieni prosentti... 

Henkilökohtaisesti minua miehen mustasukkaisuus imartelee. Mutta itsekin osaan olla lievästi mustasukkainen. 

Minusta se, ettei ole paljoa ollenkaan mustasukkainen toisesta, kertoo siitä, että

-ei ole riittävän kiinnostunut toisesta, eikä siten pidä kiinni kumppanistaan tositilanteen tullen, kun suhde kohtaa kriisejä

-on valmis lähtemään jonkun toisen paremman matkaan

-kertoo yleensäkin sitoutumisen puutteesta ja siitä, ettei tämä parisuhde ja yhteinen tulevaisuus ole niinkään tärkeä

Liiallinen mustasukkaisuus on järkyttävää, mutta terve mustasukkaisuus on mielestäni edellytys sille, että parisuhteessa on tietynlaista omistautuneisuutta ja sitoutumista.

Oma mieheni ei ollut minusta ollenkaan mustasukkainen. Mielestäni se oli vain osoitus siitä, ettei hän halua sitoutua, etenkään kun rakkaus ei näy pahemmin sanoissa eikä teoissa. Nyt vuosien myötä hän on kuitenkin myöntänyt, että on vähän mustasukkainen ja osoittaa rakkauttaan enemmän. Parisuhde voi nykyään paljon paremmin.

up

Mieheni ja minjn välillä ei ole koskaan ollut mustasukkaisuutta. Ehkä se johtuu siitä, että kumpikin luotetaan toisiimme? Ei vaan ole ollut tarvetta. Ei haittaa vaikka toinen saisi huomiota muilta tms.